tiistai 27. heinäkuuta 2010

Upea, upea päivä!

Taitaa olla viisainta mennä kronologisessa järjestyksessä. Kuten varmastikin tunnistatte, kuvassa on myyrä ja ikävä kyllä henkensä menettänyt sellainen. Taitaa olla sen aiemmassa postauksessa esitellyn kotikolon haltija, kenties. Kukapa sitten on murhamies, joka tämän teon teki?


No, se on tämä kaveri tässä alla - Kusti Suuri Peto I

Naukui meidät suureen ääneen katsomaan upea saalistaan, kiersi ja pörräsi minkä kerkesi ja johdatti Neiti Nökön jääkaapille selkeästi tarkoituksenaan: "Ja nyt annat minulle palkkion, joka minulle kuuluu!"

No, kyllähän kattiherra palkkioateriat saikin ja onhan tämä luonnon kietokulkua, mutta kävi kyllä surettamaan myyräparka, komean näköinen yksilö hän.


Olemme tämän päivän viettäneet kahden nuoremman kanssa selkä hikeä valuen tuolla Linnanmäellä . Käy ihan väsyttämään jo pelkkä katsominenkin. Minäkin urheasti niska naksuen mennä posotin niin vuoristoradan kuin linnunradankin. Velvollisuus suoritettu siis. Vaan vuosi vuodelta huomaan kestäväni yhä huonommin noita rytkytyksiä ja yhä useampi laite tekee huonovointiseksi, uh ja puh!

Esikolle oli puolestaan varattu jotakin muuta mukavaa. Toissapäivänä setänsä kertoi vievänsä pojan tennistä pelaamaan. Hän on niitä rohkeita, periksiantamattomia kansalaisia, jotka eivät lannistu reisille menneestä edelliskerrastakaan (silmälasinsa hajosivat). Ei pidä ymmärtää sarkastisuuttani väärin, olen hänelle äärettömän kiitollinen avustaan ja ajastaan, jonka pojalle antaa. Se on tuhatkertaisesti arvokkaampaa kuin esimerkiksi jokin tavara, jonka toisi ja kuten esimerkiksi nyt tilanteessa, jossa Esikkoa ei kuitenkaan olisi voinut Linnanmäelle ottaa mukaan. Saisi kakkahalvauksen useimmissa laitteissa ja paikka on aivan liian suuri hänen sietokyvylleen.

Kotiin tullessa odotti postilaatikossa tällainen ihana näky:



Lankahullun kesäyllätyksen toinen ja samalla viimeinen pakettini oli tullut. Ihania syksyisiä lankoja, Freedom Spiritiä herkullisessa vihreässä sävyssä ja kaunista sinistä viron villaa, herkkuteetä, jota kohta keitän maistiaiskupilliset ja mukavan pitkän kirjeen. Olen sanaton: kiitos Villa Luna 

Ja nyt teelle ja jätskille.


sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Sadonkorjuun aika

Mansikkasuklaasukkaset


Ihmeiden aika ei olekaan ohi. Välillä täälläkin korjataan sukkasatoa. Hullutussukat 2/26 ovat tässä ja valmiina. Kokoa kapeahkon kolmeysin verran, lankana tuota Tinttamarellin Life Style merinoa itse värjättynä. Itselle muistiin puikot 2,5mm ruusupuiset Suzannet, silmukoita puikoilla 14, sopivan lyhyet kesävarret.

Onneksi en ole allerginen lätäköille sillä lätäköityivät aika urakalla, mutta sitä sitten tasaisesti, heh!

Väripataakin olen hämmennellyt taas harvakseltaan ja tuloksena ylhäältä alas järjestyksessä:

Mussukka, Pikku Liisa, Tarantella ja Hups, sattui vahinko!




Ai - miksikö tämä on vahinko? No, ensinnäkin värjäilin tuota Mussukkaa ja väriä hupsahti pataan vähän liiankin kanssa eikä oikein imeytynyt millään kaikki, niinpä sitten hätäpäissäni nappasin kerän valkoista Floricaa ja heitin sen sinne kattilaan kokonaisena. Siellä se lillui kunnes vesi oli kirkasta ja kas tästähän tuli oikein sievä. Välillä sitä tekee vahingoistaan kaikkea muuta kuin vahinkoja.

Onneksi on tänään hitusen pilvisempää, mittari kuitenkin kiipeilee lähes entisiin lukemiin, joten ei juuri helpotusta oloon. Pitää siis luvan kanssa ottaa rennosti.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Eläinfarmilla

Lomalla sitä on aikaa vaellella farmilla ja jahdata viattomia luontokappaleita.

Yhden löysin puusta hampaitaan teroittelemasta..

kas, näin


ja näin..


mihin sitä nyt kunnon farmikissa hammastikkuja tarvitsee, onhan noita puita omastakin takaa, joihin piikkejään teroitella

ja toisena hetkenä voi hiukan seurustellakin, leikkiä suorastaan sosiaalista sielua




puskasta kuin puskasta tupsahtelee raukeita katzeja

tiukkaa tuijotustakin voipi harrastaa, ken tiukemmalla, ken leppoisammalla katseella


Se yksi sama edelleen oli jossakin, Repe siis. Hiukan sellainen oman tien kulkija.  Hetki sitten ilmestyi ikkunasta kurkistelemaan, josko evästä olisi tarjolla.

Sitten voisi mennä taas sukkaakin tikuttamaan, valmistuisi sekin pari joskus.

Hiljaa hiipii Kardemumman vai minkä ihmeen yössä?

Tää bloggari se täällä keskellä sydänyötä hiipii. Loma on pistänyt unikelloni hiukan sekaisin. No - ei kai se haittaa ihan hirveästi vielä tässä vaiheessa lomaa. Otin kuvaa tällä kertaa iltahämärässä työhuoneessa, ilman salamaa ja siksi noin sumea kuva. Mutta olen tätä huonetta raivaillut, koska helteet kiusaavat reumaatikkoa ikävästi eikä muut kädentaidot oikein onnistu taaskaan.

Tällaisen tuohon ikkunan eteen raijasin. On tuokin oma tekele. Vanhan pöydän lisäpalasta hiottu ja Osmocolorilla käsitelty, toisen vanhan pöydän jalat siihen sitten kiinni ja avot! Siinäpä oiva harrastuspöytä minulle. On mukavan "matala" syvyysmitaltaan, joten ei vie tilaa tuossa ikkunan alla ja vierestä kulkiessakaan.

Ihan noin täytenä en sitä tule pitämään, mutta lankaset siinä odottivat säilömistä laatikoihinsa.


Olen siinä jo ommellutkin, mutta se tarina ei ollut kovin mukava sillä aloitin 164cm tunikan kaavalla ja ainakin Ottobrella se oli niin suuri, että on juuri passeli minulle 38-kokoiselle. Mutta periksi ei anneta ja jatketaan taas. Siitä onkin jo jonkin aikaa, kun olen viimeksi lapsosille ommellut enkä tosiaan muistanut, että Ottobren kaavat ovat suuria. Mutta hieman jälleen mittanauhaa käyttöön ja taas homma toimii.

Mutta nyt kuitenkin sinne petin pohjalle teitä kiusaamasta.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Vetelys

Minä olen nyt ihan vetelys, olo aivan totaalisen laiskan letkeä. Tosin, saan nyt ollakin sillä loppuosa vuosilomastani, kolme viikkoa alkoi juuri. Nukuin tänään pitkään ja olen sen jälkeen pääasiassa vain haahuillut ympäriinsä sekä hätyyttänyt tiehensä yhden ilmakuvakaupustelijan, joka ei tahtonut uskoa kolmen ilmakuvan ennestään olevan jo tarpeeksi.

Kieputtelin myös viimeisen noista aiemmista värjäyksistä vyyhdille. Sai rassukka kuivua hiukan pidempään kuin muut ja taitaa olla nyt aika lailla sopiva.


Cherry Chocolate

Olo on kyllä aika euforinen, tunne ja ajatus siitä, ettei ole suuria velvollisuuksia hetkeen aikaan, on aika mukava. Lasten kanssa olen luvannut Lintsi-reissun tehdä lähiaikoina ja kuun lopussa teemme koko perheen nostalgisen junamatkan Ouluun, syntymäkaupunkiini. Olemme hotellissa yötä ja junalla takaisin. Nykyajan lapset eivät samaan tapaan tule tutuksi esimerkiksi juuri junamatkailun kanssa, kuten vaikkapa minä pienenä. Odottavat jo kovasti matkaa ja onhan se varmasti jännittävää. Ei elämässä aina tarvita kovin suuria ja massiivisia juttuja, jotta elämyksiä saisi. Tosin loppulaskua tuosta Oulun reissusta ynnätessäni totesin, että samalla summalla varmasti tekisi jo melkein lyhyen etelänreissun ulkomaille. Kotimaan matkailu on yllättävän kallista.

Hiukan viilenneen ilman myötä taidan suunnata ulos minäkin, leppoisaa viikonloppua kaikille!

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Muutama pari uunista ulos

Huh, minut ainakin on taidettu laittaa uuniin, sen verran hiki on tänään tullut. Töissä sentään on kunnollinen ilmastointi, saa jotakin siellä aikaiseksikin. Täällä kotona ei sitten oikein muuta jaksakaan kuin jokusen tikullisen tikuttaa ja vesimelonia puputtaa. Tuulettimet ovat olleet viime päivien kova sana, vaan edelleenkään älkää lukeko tätä valituksena. Ihan pelkkä toteamus vain. Kestän kyllä, vähennän vain vaatteita ja keskityn hyvällä syyllä vain olemiseen.

Ihan muutaman uunituoreen vielä vilautan:


Whisky 2



Palomiehen Muija



Hiidenvesi



Simo

Nyt sitten taidan heivata värjäämisen hetkeksi aikaa - eiköhän noita nyt pikkuhiljaa ole riittävästi.

Hihii, hoksasin juuri, että on tässä helteessä myös se hyvä puoli, ettei mikään ole riittävän hyvä syy ottaa imuria esille.



sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Katzien kokoontumisajot



Katzit olivat lähes kaikki kerrankin koolla, vain Kosti puuttui joukosta ja Anni, kenties viisauttaan, kerrankin. Eivät oikein Valtsun kanssa tule jutttuun. Valtsu ei siedä touhottavaa, äkkiliikkeitä tekevää koiraneitiä ollenkaan, sen sijaan nuoremmat kissaherrat on ottanut arvoasteikkonsa askelmille, hiukan päivästä aina riippuu, millä askelmalla saavat seistä.

Olen tämän päivän aloittanut varhain kyytimällä esikkoa hoitoon ja sitten neidin kanssa shoppailemaan. Tosiaankin, hän shoppasi ja minä koetin koipineni jaksaa neidin matkassa. Oli siis säästänyt aika summan ja tahtoi käyttää sen järkevästi ostaen loppukesäksi ja alkusyksyksi vaatteita. Tarkkaan harkitsi joka ostosta. Kyllä se varmaankin on niin, että kun ne rahat on itse säästettyjä ja kerättyjä, niin niistä ei noin vain tahtoisi irrottaa. Hyvähän se on totutella tuohon jo nuoresta, ei se raha todellakaan kasva puissa, ainakaan meillä jos kovin monella muullakaan näinä aikoina.

Värjäykset - ne viimeisimmät vielä pitäisi kuvata kiusaksenne. Ehkä sitten vaikka huomenna. Nyt nautitaan helteisestä sunnuntaista.


lauantai 10. heinäkuuta 2010

Touhukas lauantai

Tämä lauantai on ollut monenlaista touhua täynnä, siitäkin huolimatta, että nukuin hieman univelkaa pois. suomeksi sanottuna siis kömmin ylös myöhään aamupäivästä. Teki niin hyvää, että oksat pois. Vielä viikon verran töitä ja sitten aloitan kolmen viikon loppulomani. Oli ihan viisas ratkaisu pitää tuo yksi viikko heti kesän alussa, pahimmat uupumukset sai siinä pois ja on nyt kohtuu hyvin jaksanut töitä paiskia.

Kaivelin tuolla tekelekaapeilla ja löysin sieltä valmiiksi leikatun tunikapuseron. Mukava erittäin rento malli. Sain jostakin inspiraation ja ommella surautin tekeleen valmiiksi. Välillä sitä ihmettelee, miksi työt jäävät ihan vaiheeseen. No, tavallaan kyllä ymmärrän, nytkin jouduin siirtelemään koneita välillä ruokailijoiden tieltä pois, ärsyttävää. Tarvitsisin ehdottomasti oman ompelunurkkauksen. Mutta, tässä siis päivän tuotos:


Muistelen kaavan olevan jostakin noista japanilaisohjekirjoistani, en kyllä kuollaksenikaan mistä.
Kangas on henkäyksen ohutta kukallista puuvillavoileeta, kuosi rakentuu hauskasti kudotusta ruudutetusta
kuviosta. Ei kyllä taida valitettavasti erottua kuvasta, mutta saa tästä nyt ainakin jonkinlaisen käsityksen. Keyhole-kaula-aukko ja muotolaskokset rinnan kohdalla. Oikein ihanan tuntuinen päällä ja vilpoisa näillä helteillä.

Värjäyssormeakin taas kolotti ja eihän siinä auttanut muu kuin kaivella pata taas esiin ja uitella vyyhtejä. Nämä alla olevat ovat eilisen tuloksia ja tämän päiväiset ovat vielä kuivumassa. Nalle pohjalankana näissä, se uusi keräkoko siis.



Miekkoset tekevät heinää kirjaimellisesti hiki hatussa, luontaisetuna ainakin 500 paarman puremaa ja kulutettuna kymmeniä litroja vichyä ja limpparia. Tekaisin päivällä tomaattisen ja kermaisen tonnikalalaatikon nälkäisille ja hyvin teki kauppansa. Nyt vain jännitetään saadaanko kaikki paalattua ennen kuin ehkä/kenties-sateet tulevat.

Vielä ajattelin tästä saunan lämmitykseen suunnata, en vieläkään suostu valittamaan helteistä, olkoon vaan. Kyllähän sitä ennättää taasen talvesta kärsiä, eikös?


keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Seikkailu viidakossa


Katsoessanne yllä olevaa kuvaa, voittekin todeta viidakon tilan. Hätäisesti jonkinlainen viikatteella aukileikattu poluntapainen sen läpi vielä johtaa, sinne jonnekin - kenties vapauteen.


Hetken kuljettuamme voimmekin tunnistaa jotakin eksoottista: kukan. Tarkemmin, Samettisilmä ja mikä ihmeellisintä ja oudointa - se on hengissä! Sillä on myös kavereita, hohoo!


Matkan jatkuessa voi leikkisä mieli ja olotila vallata ja silloin on aina hyvä olla esimerkiksi varanenä ulottuvilla. Tuosta vaan poimimaan vaahteranneniä ja liimaamaan kärsän varteen, johan on naapureillakin taas lystiä.


Retken päätteeksi voimme tarttua oksalta roikkuvaan liiaaniin, huutaa jiihaa ja kadota puskan syövereihin.

Voiko tästä vetää johtopäätöksiä? Kyllä - minulla ei ole sitä kuuluisaa multasormea, sen sijaan voin tarjota hyvin elämyksellisen puutarhan, seikkailuineen kaikkineen.

JK. Värjäykset - sivulle laittelin viimeisimmät.

Pipsa-pyykkikone kutsuu tätä ja tää kuulee kutsun.

Zelda

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Kummallista..

Jotakin perin juurin kummallista on nyt kommenteissa, näen niitä saapuneen, mutta ne eivät näy blogissa. Kommenttien valvontakaan ei ole päällä, outoa?

Lieventääkseni niiden tuskaa, jotka eivät jaksa katsella jatkuvaa lankavyyhtien armeijaa, perustin niille oman sivun ja laittelen kuvat vastedes sinne. 
Kiitos teille kaikille kauniista kommenteista.

Zelda

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Kesäpäivä Uudellamaalla

Asteita oli vielä aamusella ulos katsoessani varjossa +25. Riittävästi, etten sanoisi. Toisaalta kaunista saa ollakin, vietän ylimääräistä vapaapäivää ja olen herännyt tänään ajoissa viemään Esikkoa asuntolaan muutamaksi päiväksi, jonne loikkikin aivan innoissaan, unohti jopa minut halata ja suukottaa. Ei siis hätää hänellä liene.

Kaupan ja apteekin kautta kotiin, ruokaa ja sidetarpeita tarvitseville. Kesä tuo mukanaan myös ne ruvelle kolhitut polvet ja traktorimiehillä kipeät ja palaneet selät ja niskat.

Anni-kullan kanssa me yhdessä kuvasimme pihalla aiempia värjäyksiä. Anni vahti ja minä kuvasin. 

Reilu työnjako minusta. 
 

Tosin tässä vahtini unohti hommansa ja valpastui pihatieltä kuuluvalle auton äänelle.

Viimeisimmät värimaailmat ovat sitten tätä:


ja tätä:


Nämä alimmat ovat tuota Kujeen iki-ihanaa merino-kashmir-nylonia. Niin pehmeää, että liekö uskaltaa sukkia ryhtyä tekemään. Ehkäpä unisukkia tai huivia vaikka.


Tässä kaikki sulassa sovussa, oikeanpuoleiset ovat tuota Novita Nallen Aloeveraa.

Tämä päivä menneekin sitten pyykkihuollon ja ruoanlaiton parissa, ajattelin myös lukaista hiukan hyvää kirjaa ja ottaa kenties vaikka sensaatiomaiset päivätorkut.

Zelda

Kaunis, niin kaunis




Luonto itsessään on ihmeellisyyksiä täynnä ja monimuotoisuudessaan niin kaunis. Sitä välillä vain pysähtyy sanattomana ihmettelemään ja katsomaan. Vailla sanoja, melkeinpä vailla ajatuksiakaan.


Värit ja muodot, jotakin sellaista mitä hapuilevasti yrittää itse jäljitellä ja löytää. Välillä onnistuen, välillä epäonnistuen. Sitä toivoisi, että homo sapiens paremmin osaisi arvostaa tätä palloaan ja sen elämää. Itselläkin olisi paljon parannettavaa ja korjattavaa ja niinhän se on, että pienestä purosta kasvaa suuri virta.

Unilleen hiipii tämäkin

Zelda

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Elämä ja sen ihmeellisyys


Sunnuntai ja kulutin aikaani tuolla pihalla monenlaista touhuten. Ensimmäinen toimenpide oli etsiä Miehekkään työkännykkää, soitti pellolta sen olevan hukuksissa (soitti siis veljeni puhelimesta). Tuossa luurissa on soittoäänenä sammakon kurnutus ja oli ihan hauskaa palloilla tuolla ladon takana pöyhimen ympärillä ihmetellen missä se sammakko kurnuttaa, mutta löytyi kun löytyikin!

Otin myös kuvia, yritin hiukan onnettomalla räpyskäkamerallani harjoitella. Tulikin aika hauska otos ja itse kuvan tarkentamiset ja muut olivat tarkoituksellista, mutta vasta näytöllä huomasin, että tuossahan on koko kukan elämän kiertokulku: ensin kaunis ja herkkä nuppu, sitten täydessä terässä kukintona ja lopulta kuihtuneena elämänsä jo päättäneenä kukintona. Tokikaan se elämä ei vielä siihenkään pääty, mutta kuitenkin yhden osasen kierto. Herkkää jollakin tavalla.

Arvaattekos mitä seuraavaksi aion tehdä, heh?

Edit. Ette varmasti, sillä epäilitte epäuskoiset minun värjäämään ryhtyvän. Ehei, kävin tämän blogin ulkoasun kimppuun. Kuten voi huomata, en vielä ole sinut sen kanssa. Harjoitukset jatkuvat...


lauantai 3. heinäkuuta 2010

Kuin sieniä sateella

Niin, tässä talossa lisääntyvät niin tuolit kuin langatkin kuin sienet sateella. Katsokaas vaikka!



ja sitten nämä



Ensimmäiset neljä raahasi tuo Miehekäs Motonetistä kun kerran halavalla sai. Ai miten niin vain naiset toimii niin? En ole vielä koemakoillut, johtuu pääosiltaan siitä, että minua epäilyttää noiden kestävyys ja ovat kaamean surinan ympäröimät. Lienevätkö sitten pistävät ja purevat otukset myös tykästyneet niihin ja luulevat niitä kenties kukkasiksi.

Jälkimmäiset kaksi ovat kyllä sitten ihan minun syntieni jälkiä, tunnustan. Jatkoin pahojani vielä tänäänkin sillä oli ihan pakko uittaa Kujeesta tulleet hyvitysvyyhdit. Kauppa parhaasta päästä sillä minusta mitään virheeksi luettavaa ei ollut edes tapahtunut ja silti ihan pyytämättä tuli merinokashmirsukkalankaa värjättäväksi, oih ja voih ja kiitos! Lisäsin tuonne sivupalkkiin myös muutaman loistavaksi havaitsemani kotimaisen nettikaupan, käykäähän kurkkaamassa muutkin, (ps. tämä ei ole maksettu mainos) tahtoisin vain ainakin itse tukea ennenkaikkea kotimaisia kauppoja ensisijaisesti.

Tää rientää vielä tuonne ihanan aurinkoiseen iltaan.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Neiti Ihana


Neiti Ihana on tämä söpönen vyyhti tässä yllä. Tuorein värjäykseni, pohjalankana tällä kertaa Novitan Aloevera-Nallea. Olen yrittänyt malttaa itseni loputtomien värjäysmäärien kanssa sillä käteni kiukuttelevat nyt sen verran rankasti, että on suorastaan tuskaisaa olla. Vyyhti silloin, toinen tällöin. Väliajalla voikin sitten pohtia uusia herkullisia väriyhdistelmiä.




Nämä tässä ovat mansikkasuklaiset merinosukkani, valmistuvat hitaasti, mutta varmasti - sitten joskus. Hiljaa hyvä tulee, silmukka silmukalta huolellisesti nitkuttaen. Selitykseltä haiskahtaa, eikös?

Kesä on minusta kaikkein ihanin vuodenaika, siitäkin huolimatta, etten voi juurikaan oleilla auringossa. Palan tosi herkästi, mutta tämä lämpö on jotakin suorastaan maagista, samoin valo. Pitää varastoida niitä talven varalle.




Pitkän päivän ilta

Kuppikaupalla kahvia,
tusinoittain raportteja, tilastoja ja tiedostoja,
monena korvana kertoville,
pyrähdellen sinne ja tänne,
huristellen kotia kohti, laulaen täyttä kurkkua,
taputellen kiukkuista hellästi päälaelle,
lisää kahvia, ohimennen voileipää,
halaillen sitä edelleen kiukkuista, lohdutellen ja liverrellen,
hotkaisten koirankakan väristä spagettia, nami nami,
hiukan lisää kahvia, käsi vyyhdittää ja kieputtaa, hieroo ohimennen turpoavaa rannettaan,
uittaa vyyhtiä innoissaan, vääntää ja kääntää,
juo vielä viimeisen kahvin ja peittelee uupuneen kiukkuisen, suukottaa untuvahahtuvaista poskea,
silittää kaunista vyyhteä ja kiipeää sänkyyn peiton alle,
huokaisee ja miettii: "Mikä mukava aurinkohehkuinen päivä!"