sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Hellatulen ääreltä

karvakaverin kera olemme hellan lämmöstä nauttineet.


Päivä on ollut mitä upein ja valo ulkona enteili päivällä jo kevättä. Vielähän sinne on matkaa, mutta linnut nauttivat ja sirkutus oli melkoinen. Vanha lintulauta on ollut kovassa käytössä sekin.


Tosin senkin katolta pitäisi lumijoukkojen pudotella lumet.

Harmaan tikutus on tänäänkin jatkunut, mutta sen verran annoin mielihaluille periksi, että hain tuon upean punasävyn siihen rinnalle jo houkuttamaan. Vielä en aloita siitä, mutta jospa saisin pontta noiden keskeneräisten tekoon.


Tänään on lautasella spagettia ja bolognesekastiketta. Kuopus Kepponen söi lautastaan tyhjäksi hyvällä halulla kunnes hänelle selvisi, että siinä on myös sipulia ja siihen jäi. Tulipahan taas jotakin todistetuksi, eikö vain?

Mukava, raukea sunnuntai.


lauantai 29. tammikuuta 2011

Harmaata ja haukotuksia



Pahvilaatikkopaavomme, herra harmaa eli Kosti. Tämä laatikko saavutti suosion välittömästi keittiöön tultuaan. Sitä ei saa vietyä roskiin koska siitä on muodostunut kissojen (kerros)talo. Siinä nukutaan välillä kolmekin päällekkäin. Kuvaa ottaessa vain Kosti sattui olemaan sisällä.

Minun lauantaini on sujunut hyvin pitkälle samanlaisissa merkeissä. Haukotuttaa, mikä lie sitten syynä sillä olen nukkunutkin oikein hyvin. Väri-ilottelun keskellä tekee välillä mieli tikuttaa hyvin neutraaleja ja harmaita, kuten nyt vaikkapa teräksen harmaata sukkaa miesväelle. Kakkossukan alku koossa 46, puh ja huh!


Kyllä se tuosta valmistuu joskus, kesken myös toiset identtiset koossa 39. Ollaankos kohta ihan samikset, hih!

Mystinen asia on sitten myös säännöllisesti hukkaantuvat tavarat. Kuten nyt vaikkapa kameran laturi. Ei löydy mistään ja tilasin uuden kamerani akkuun sopivan netistä sillä oli halpa eikä varakappale haittaa, kun tuo alkuperäinen joskus löytyy. Tuli nopsasti ja minä akkua lataamaan, ei lataudu. Hyvä, etten jo soittanut kauppaan, että vikaa vikaa laturissa - kunnes keksin koittaa akkua toisinpäin ja kas - johan toimii. Tunsinpa taas itseni ihan blondiksi!

Nyt kaffekupposen ääreen ja saunan lämmitystä pohtimaan. Mukavaa lauantaita kaikille.


torstai 27. tammikuuta 2011

Tunnustus





Maijulta Männiköllä  sain tälläisen hienon tunnustuksen, kiitos kaunein.

Tähän kuuluu myös tehdä itsestään 7 tunnustusta.  Nämä nyt eivät koske pelkästään minua, mutta ehkäpä tämäkin hyväksytään. Tämä onkin hankalaa, mutta yritetäänpä:

1. Minusta sanotaan aina, että olen niin rauhallinen ja tasainen. Mutta kaikkea vielä, temperamenttini on kuuluisa: Lapsi sen jo aikoja sitten sanoi: Kaijjuu ku leijjona!
2. Olen joskus harrastanut Dartsia ja ollut jopa Suomen A-listalla 30. parhaan joukossa
3. Olen lähtöisin Oulusta, mutta rantautunut tänne etelään jo pikkutyttönä
4. Tein elämäni ensimmäiset 20 vuotta töitä konttorirottana taloushallinnon ja myynnin parissa, kunnes sitten pöyristytin läheiseni ja lähdin ammatillisen kuntoutuksen pariin. Olen ratkaisuuni enemmän kuin tyytyväinen.
5. Olimme Miehekkään kanssa "susipari" liki 12 vuotta ja kolme lasta, ennen kuin saimme aikaiseksi mennä papin puheille. Hitaasti hyvä tulee, eikös?
6. Sairastan reumaa/sle:tä sekä keuhkofibroosia.
7. Olen onnellinen!

Minä luen monia upeita blogeja, joten en osaa jakaa tätä vain 15:lle. Poimikaa siis mukaanne visiitille tulevat.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Neuloja-Nelli

Meillä asuu Neuloja-Nelli.
Hän on todellinen homssu, katsokaas vaikka...


Käsittämätön kasa valmiita, keskeneräisiä ja jo käytössä olevia. Mitenkähän jouluvalot liittyvät neuleisiin?



Kässäpussinsakin ja puolivalmiin tekeleen on keskelle keittiönpöytää jättänyt, huh mikä hunsvotti!

Valmiita värjäyksiä, myytäviä ja tuikitarpeellista välineistöä. Ok - mutta keskellä puhtaan pyykin vuorta? Mitä ihmettä!



ja hirmu sentään minkä sotkun hän jälkeensä jättää..sylttytehtaalle suoraan johdattaa tai oikeammin jäljille kesäyön varjohullutuksen:)



Tämä on kuitenkin kaikkein pahin, lankaa lattialla, kamalassa sotkussa. Suoranaista langan väärinkäyttöä.

Ehkei kuitenkaan täysin onneton ja toivoton tapaus, pakkaahan hän lankansa huolellisesti..



ja jopa luetteloi ja kirjaa hienosti ja tunnollisesti ylöskin.. (neurootikko? outo hiipparinelli?)



Puoliso ei - VIELÄ - ole alkanut tosissaan murisemaan, mutta kuinkahan on tulevaisuuden laita? Tauti kun vaikuttaa olevan parantumaton.


tiistai 25. tammikuuta 2011

Hääohjelmia ja imukuppeja

Tuli tässä ehtoona eräänä jokin näistä hääohjelmista ja sitä siinä keittiöstä käsin isommalla porukalla tiirasimme sivusilmällä. Eihän sitä nyt töllöä voi mennä suoraan olkkariin katselemaan, mitä vielä. Siellä vietettiin häitä satuteemalla ja meistä kaikista kumpikin hääparin osapuolista oli – köhöm – hiukan hönön oloisia. Varsinkin tuo kaveri oli aika monotonisen kuuloinen ja tuijotti keskustelukumppaniaan autuaan rävähtämättömin ja zoomina tuijottavin silmin. Anteeksi nyt vain kovasti sulho, en tarkoita pahalla, mutta kun..

Miehekäs herkesi minulta kysymään: ”Mitäs tuumaisit jos mäkin sua tälleen tuijottasin?” Tuli välittömästi mieleeni vessan imukuppi ja minä sitä trööttäämässä Miehekkään tuijottavaan naamaan. Nyt kuulkaas en voi katsoa kumpaakaan tyrskimättä, Miehekästä sen paremmin kuin imukuppiakaan ja molempia tarvitaan.

JK. Minne voivat kadota kaikki kylpypyyhkeet ja sukat? (Tämä nyt ei liittynyt mihinkään mitenkään, heh )
Tää lähtee etsimään...


maanantai 24. tammikuuta 2011

Käämi käristyy


En tiedä mistä johtuu, mutta jostakin syystä nykyvalojen polttimot palavat tämän tästä ja ainakin minun Viivibiilissäni näin käy turhan usein. Lieneekö ruotsalainen ja heh – hienohelmainen syntyperä ja tausta tähän sitten olevan vaikuttavana tekijänä. Tiedä häntä? Mutta nyt iltasella Miehekäs lähti Neiti Nököä viemään ratsastustunnille ja pyysi Viivi-kultaa lainaksi koska omassa autossaan oli toinen ajovalo edestä pimennyt. Ollos hyvä, totesin ja sinne mänvät.

Takaisin tuli äkäinen Mieheke tyttären kera. Oli sitten myös Viivi polttanut närvinsä ja toisen etuvalonsa. Kaiken lisäksi minä ajelen lähestulkoon pimeän aikaan ja on aika riskialtista lähteä yksisilmäisenä liikenteeseen. Niinpä tuo kultainen karvaturrini, siis mies eikä kissa, lähti polttimoa vielä iltapimeällä vaihtamaan.
Menin sinne sitten valoa näyttämään ja mies kiroili ja pärttäili – oikein urakalla. On meinaan vaikea vaihtaa. Äyskäisi sitten lopuksi, että ”yritä ny itte saaha halko poikittain peräreikään”, niin helppoa tää on. Tuossa vaiheessa oli pakko hymyillen poistua, etten repeä täysin sillä sekös tuota karvakorvaa olisi siinä tilassa miellyttänyt.

Siinä meni vielä puolisen tuntia ja kun kysyin syytä pitkään aikaan oli vastaus: ”Kun on molemmissa käsissä tavaraa yli äyräiden ja suussa vielä taskulamppu, niin tippuihan niistä osa konehuoneeseen ja kesti hetken saada ne pois sieltä”. Jotta – kiitos, että vaihdoit, elämäni rakkaus ja valo. Kyllä meidän Viivin kanssa taas kelpaa sädehtivin silmin.

Minä käytin pienen luppoaikani hyväkseni ja vyyhditin kuivuneet dippaukset.



Ai niin, siinä alla on nähtävillä jotakin ahkeruuteenkin viittaavaa. Kaappien penkomus jatkuu..

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Raukeutta väreillä


Minun sunnuntaini on rakentunut pirteän raukeuden ympärille. Olen saanut nukkua riittävästi ja syönyt järkevästi voimaannuttavaa ja terveellistä ruokaa. Pitkästä aikaa tuntuu, että olen pirteä - ihan outo tunne, virtaa puntissa!

Kosti on ottanut rennosti, jahdaten välillä viinirypälettä lattialla. Vahingossa puraisi sitä ja irvisti, sitten mäiskäisi sen menemään ja taas perään tappamaan sitä. Ei uskoisi tuota yläpuolella olevaa kuvaa katsoessa tuon katin roikaleen sellaiseen kykenevän.

Värejä löytyy uudesta sukan tekeleestäni, jälleen..


100% merinoa tuo, tulee pehmoiset sukat ihan kotikäyttöön ja unisukiksi.

Tänään jäin ihan miettimään värien ihmeellistä maailmaa hetkeksi. Olen joskus nuoruusvuosina haksahtanut ja käynyt CMB-värianalyysissä, jonka perusteella olisin viileä kesä. Kuten kaiketi suurin osa meistä suomalaisista. Mutta, mutta : jostakin syystä olen aina kaihonnut lämpöisten ja hehkuvien värien perään. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän piittaan moisista analyyseistä. Se mikä tuntuu hyvältä ja näyttää peilistä kivalta saa ratkaista.  Tuntuu kuin en saisi kyllikseni väreistä, imen niistä energiaa ja voimaa. Onneksi niitä on olemassa, olisi kauheaa jos kaikki värit katoaisivat.

Toisaalta, myös harmaa ja kaikki upeat sen sävyt ovat myös niin herkullisia. Outoa, eikös?

Värikylläistä sunnuntaita teille kaikille. Minun sunnuntaini jatkuu väripatojen äärellä. Yllätys?

lauantai 22. tammikuuta 2011

Käsi kävi kattilalla


Jep ja kattilasta tulivat sitten tämän näköiset vyyhdit, näissä raakalankana No. 1 Happy Strick ja Regia

Muutama muukin vyyhti kuivuu vielä tuolla pesuhuoneessa. Omaan lauantain ohjelmaani kuulunee siivousta ja yleistä tavaroiden karsimista. Lapset ovat taas kasvaneet hirmuisesti ja pientä tuntuu olevan yksi jos toinenkin vaatekappale. Voih, mikä savotta onkaan edessäni.

Lunta riittää edelleen ja jatkuvastihan sitä tuntuu satelevan taivaalta alas. Olenkin yrittänyt löytää siitä sen kauneuden ja keskittynyt ihailemaan maisemia sen sijaan, että murmattaisin koko ajan auton putsausta, auraamista ja kolausta. Positiviisin ottein siis edetään. Pian se kevätkin tippuvine räystäineen ja rääkyvine lintuineen sieltä tulee, uskotaan pois.


sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Pakkasta ja mitäs muutakaan kuin lankaa

Ulkona viuhuu ikävän tuntuinen tuuli ja pakkasta ainakin hetki sitten oli liki 15 astetta. Ei siis houkuttele ulkoistautumaan. Hyvä syy puuhastella sisällä hellan lämmössä.

Eilinen oli taas oikea mielenhuoltopäivä. Suuntasin ystävää tapaamaan Helsinkiin. Hyvää ruokaa, seuraa ja lankakauppoja ei sitten voita kyllä mikään. Erityisestikään sitä seuraa, kiitos kaunein L jälleen. Lähes välillä olimme hukan teilläkin, mutta neulojan nenä löysi kyllä villan alkulähteet lopulta oikeinkin hyvin.

Tässä minun ostokseni Fiinaneuleesta Punta Yarnsin Merisockia. Oikeinkin herkullisen tuntuista, 95% merinoa ja 5% polyamidia. Muutamat sukkapuikot livahtivat kassiin myös. Suurin osa nykyisistä on nimittäin kiinni niissä varjohullutukseni aloituksissa. Köh, krhhmm...


Jokunen vaatekappalekin tuli poimittua matkaan vaan ehkäpä en suomi itseäni siitäkään, olihan siellä ne hurjat aleprosentitkin mukana eikä kasseja liiaksi asti kertynyt, joten ihan kohtuudella elettiin ostosten kanssa.

Tänään sitten pengoin taas varastoja ja tyrkkäsin tuonne MYYNTISIVULLE taas jokusen vyyhdin.

Nyt lähden hoitelemaan potilasta, Repe-kultanen on vilustunut ja poloista on hoideltava kuin karhunpoikaa. Pitäkää peukkuja, ettei ole mitään vakavampaa.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Sunnuntai-iloittelu

Niin, toiset meistä tekevät sen näin




.. ja toiset sitten näin..



ja näin..



Tämä puolestaan paloi pihalla eilen, upea kerrassaan.



Iloa teidänkin sunnuntaihinne, voikaa hyvin!

Edit.  Pahoittelen mahdollisia turhia päivityksiä, mutta yritän saada blogia viihtyisämmäksi silmälleni:)

perjantai 7. tammikuuta 2011

Jättijumpperiliivimelkeintunika vai mikä lie

Nyt se on sitten viimeinkin valmis!


Lumisateessa rämmimme ja kuvasimme vaan saahan siitä jotakin osviittaa, eikös?

Tavoitteena oli tehdä vihdoinkin "se suurempi, iso neule". Ihan ei valmistunut tavoiteajassa eli siis vuoden 2010 aikana. Mutta ei anneta sen haitata tahtia. Tavoitteena oli myös se, että tekisin neuleen ylhäältä alas, ilman saumoja. Kolmas ajatus oli, että neuleesta tulisi mukavan väljä ja tunikamainen, puolipitkät hihat, jotta alla saisi käytettyä mukavia pitkähihaisia trikoopaitoja. Kaikki nämä tavoitteet siis täyttyivät. Olen niin iloinen, että onnistuin. Lanka on Noron Silk Gardenia väri nro 47. Lanka on profiililtaan jo valmiiksi hiukan epätasaista ja jälki hiukan möykkyistä. Sopii ajatukseeni valmiin paidan habituksesta hyvin. Itse lanka on sieltä neulomisherätykseni alkuajoilta kaukaa menneisyydestä. Tulipa viimeinkin käytetyksi pitkään marinoidut kerät. Kaiken kaikkiaan menekki oli 440g.

Varsinaista ohjetta minulla ei tähän ollut, mutta runko aloitukselle on Ullaneuleesta tästä. En pidä tuosta reikärivistä, joka ohjeessa raglanin molemmin puolin on ja teen tuon itse aina toisin. Silmukkamäärätkään eivät tässä toistuneet ohjeen mukaisina, mutta suureksi hyödyksi tuon koin olevan. Puikot 4mm.

Innostus suurempien neuleiden tekoon on nyt suuri - saas nähdä mitä sitä vielä innostuu tekemään.

Iloista perjantaita itse kullekin. Itse otan leppoisasti vapaapäivän merkeissä.

 

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Ahmed Ahne

Niin, sellainen minä taidan olla. Tein ystävän kanssa sopimuksen maanantaina alkavista terveistä elämäntavoista ja mitä teenkään sitten viime metreillä sunnuntaina? Tekisi mieleni sanoa mainoksen sanoin: "Hei, olen Zelda ja tässä on ystäväni muutaman euron El Maco-hampurilainen"

Voihan rykäys sentään, olen ihan selkärangaton liero. Onneksi ei sentään enempiä turmeluksia. Elämäntapojen korjaus ei kohdallani johdu painon pudotustarpeista vaan enemmänkin yleisen paremman terveydentilan saavuttamisen tarpeista.

No, kyllä se tästä käynnistyy, uskokaa pois.

Mutta, iloisempiin asioihin: Lykkäsin söpöjä vyyhtejä myyntisivulle 

Iloista sunnuntaita kaikille, minun keskittymistäni häiritsevät kaikki upeat väriyhdistelmämahdollisuudet ja yletön kehräys kupeessani. En kuule mitään siltä.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Uusi vuosi entisin kujein

Uuden vuoden olemme Kostin kanssa avanneet näin rennoin ottein. Vai - mitäköhän pitäisi ajatella kissasta, jolla on johdot melkeinpä kurkun ympärilla? Taju ainakin taisi olla poissa sillä ei edes säpsähtänyt salaman välähtäessä.


Väripata on porissut menneellä viikolla ja nämä pukkaan myyntisivulle lähiaikoina, kunhan valo joskus taas näyttäytyy.


Uudenvuodenpäivämme on todellakin sujunut hyvin rennoissa merkeissä, leväten ja hyvin syöden. Antiloopit taitavat jo vaikuttaa sillä oloni on myös jo parempi ja lasten harmiksi ääntäkin jo löytyy, hih!

Uudelle vuodelle en ole kirjannut erityisiä tavoitteita. Mutta ehkäpä voisin pitää itsestäni parempaa huolta ja neuloa useammankin "ison" neuleen sillä tuo ensimmäinen pian valmistuva näyttää aika kivalta eikä ollut ollenkaan niin suuritöinen kuin kuvittelin. Hmm.. pohdittavaa riittää ja loputtomasti ihania malleja...