maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kukkia ja valepukki:)

Päivän teema on ollut kukkien ihastelu eilisen jäljiltä




sekä tämän, kuulemma valepukin taivastelu



Kävin hänen kanssaan apteekissa ja tajusin vasta ohikulkijoitten ilmeestä, että oli napannut tuon mukaansa autoon ja istui siellä takapenkillä se kasvoillaan sangen tyytyväisenä. Kysyin aiemmin häneltä, että kuka hän on? Kuulemma tosiaan valepukki:)



sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Haikea, mutta onnellinen

Hikinen, tulenpalavan kiireinen, lennokas, nauruntäyteinen ja  tunnelmaltaan niin syvän lämpöinen päivä on ohi. Vatsat ovat ihan mahdottoman pullollaan ja jalat muodottomat tukit, mutta so what. Me kestetään kuin naiset:)

Varhaisesta aamusta lähdimme liikkeelle. Isäni, lasten pappa, joka hyvin hyvin vähän on pitänyt yhteyttä meihin omiin lapsiinsa saati sitten lapsenlapsiinsa, ilmoitti yllättäen tulevansa konfirmaatioon ja juhliin. Hänet siis haimme Karkkilasta, jossa hän asuu nykyisin. Vanhaksi ja matalaksi on mies mennyt, se on sanottava, mutta olen iloinen kuitenkin, että tuli. Karkkilasta kohti Vihdin kirkkoa, jossa Neiti Nökön konfirmaatio oli tarkoitus alkaa kello 10.00. Ennen sitä olivat vielä valokuvaukset ja kummien siunausharjoitukset.

Vihdin kirkko seisoo keskellä korkeaa mäkeä kirkonkylän keskiössä ja on minusta kyllä kovin kaunis.


Tällä kertaa hiukan hassumpia kuvakulmia


Ilma oli kyllä kuin morsian, mutta niin hiostava ja painostava, että huh!

Kyllä se oli taas niin silmäkulmia kostuttavaa, siitäkin huolimatta, että jo aiemmin kesällä konfirmoitu Esikko odotti enonsa kanssa kotona. Yksikin lapsonen siihen silmien kostumiseen jo riittää.

Kirkko oli lähes ääriään myöden täynnä.
Sieltä ne "lapsoset" sitten purkautuivat rippikoulutodistustensa kanssa ulos ja niin myös Neiti Nökö


Luvallaan kuva Nököstä

Olkaimeton turkoosinvihreä mekko ja neito kuin kevätperhonen. Hiuskriisitkin selätettiin ja ripille siis päästiin.

Kotona sitten odottivat Esikko ja enonsa tarjoilujen kanssa ja kyllä meillä kaikilla oli niin kuuma ja tukala olla. Oli tuulettimia ja vaikka mitä helpotusta, mutta taisi olla ihan jokaisella hikikarpalot otsalla. Esikosta en saanut kuvaa sillä kaveri oli niin nopea kiertäessään vieraan luota toisen luo ja minulla ei käsissä siinä kiireessä kameraa. Kuvaavaa myös oli, että kysyi isoisältään ensin: "Kuka sinä olet?" Saatuaan vastauksen, hän ilmoitti: "Minä tykkään sinusta." Arvata saattaa, että vanhan miehen silmät siinä kostuivat eikä saanut sanaa suustaan.

Mielessäni keikkuu myös Emppu ja miksikö? Empun entiset kotijoukot olivat vierainamme tänäänkin ja he palavasti odottivat heppulin näkevänsä. Siinä sitten huhuilimme kummityttöni ja äitinsä kanssa Emppua ja kas tulihan poju sieltä näkösälle. Ihanaa oli nähdä miten poika täysin heidät vielä muistaa ja ilahtui jälleennäkemisestään. Sekin oli helpottavaa nähdä, että loikki sitten tyytyväisenä taas takaniitylle retkilleen. Pojalla siis hyvä olla.

Päivän yksi iloisista asioista oli myös isäni hieman haikea toteamus, että näitä vuosia ei saisi heittää hukkaan, että hän on niitä jo liiaksi jättänyt väliin. Sovimme, että olemme yhteyksissä tiiviimmin vastedes. Hän oli Neiti Nökölle tehnyt puisen seinäkellon, konepuuseppä kun on ja selvästi nautti päivästä tuolla pihakeinussa rauhassa istuskellen.

Kellon nyt ollessa puoli yksitoista on talo hiljennyt. Astiat tiskaa kone sitten huomenna, ei stressiä niistä ja minä yritän saada siirrettyä tämän tonnin painoisen masuni ja tukkijalkani tuonne neulontanurkkaani, otan lasin viiniä ja liikun vain jos on pakko.

Lämpöinen kiitos ystävät teille päivästä ja kaikista muistamisista. Teitte siitä parhaan mahdollisen.



lauantai 28. heinäkuuta 2012

Sellainen lauantai

Täällä rypistellään viimeisiä rippijuhlajärjestelyitä. Loppusuoralla siis ollaan. Siivouksen ohessa oli pakko päivittää neulenurkkanikin ja katsokaas minkä söpöliinin minä Anttila Storesta hiukan alle 7 eurolla nappasin mukaani.


 
Kori on suuri ja siinä on silmää kovasti miellyttävää brodyyriä ja rusettia ja ja.. luvattoman monta keskeneräistä työtäkin, höhöö.
 
 
Kunnollinen valaistus ja lähellä vyyhdinpuutkin, turvonneen nilkankin saa aina tarvittaessa pallille yläasentoon kuten eilen illalla, dääm!
 
Mitäs muuta täällä onkaan tehty? On aavistus dipattukin, huiskaisin sinne myyntisivulle ne. Samoin kuin itselle tarpeettomat kirjatkin.
 
Tyttären huomista kampausta on harjoiteltu, ei kuulemma olekaan kiharat hänen juttunsa. Minusta kyllä olivat kauniit.
 

Suoristusraudalla harjoittelimme. Tytsillä tuota tukkaa kyllä riittää, huh! On korjattu juhlamekkoakin hiukan istuvammaksi, meinasi tipahtaa päältä yllättäen.

Meillähän on siitä erikoinen tilanne, että molemmat vanhemmat lapsukaiset konfirmoidaan tänä kesänä. Esikko jo siis alkukesästä ja Neiti Nökö sitten huomenna. Molempia juhlimme sitten huomenna. Katsoimme viisaimmaksi näin. Lapset itse toivoivat näin, joten ei siinäkään sitten harmitusta synny.

Ihana ilma tänään, toivottavasti huomennakaan ei ihan niitä kiukkuisia akkoja sataisi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

torstai 19. heinäkuuta 2012

Ei niin minkäänlaista keskittymiskykyä?

Herää tässä epäilys, että liekö tullut lomavilli vaiko huuhahullutus?

Aloituksia ja keskeneräisiä siellä täällä. Sen punaisen huivinhan varmaan muistattekin. Se on reunuksissa nyt ja valmistuisi ihan suit sait sukkelaan kunhan neuloja vain malttaisi siihen tarttua jossakin välissä.


Eihän nyt sentään toki näin reipas ole tämän talon neuloja, vaan hänellähän on toiselle käpälälle päivänkakkarasukat tekeillä (valmiusprosentti näissä 51% kepeästi arvioiden) ja toiselle sitten liukuharmaat krouvimmat räpylänlämmittimet (näissä mennään vasta 25% valmiuden suhteen).

Luulitteko, että se oli sitten siinä? Ehei - jos nyt ei muistella niitä viimevuotisia KYH-varjotöitä, joita on krrhhmm.. aika monta kesken, niin löytyyhän tästä näiden keskeneräisten vierestä vielä sortumuksen tuloskin. Nostalgia-sukat Miehekkäälle. Tassuttelin aivan pahaa-aavistamatta Prisman lankahyllyn läheltä ja ihan vain pikkuisen vilkaisin sinne suuntaan. Jotenkin ne olivat sitten siinä ohikulkiessa loikanneet kärryyn. Siis ne neljä Nostalgia 7 veljestä kerää ja muutama Nalle värjäyspuuhiin (niin siis mikä dippausloma?).

Koska vahinko oli jo tapahtunut - en voinut vastustaa kiusausta aloittaa yhdestä Nostalgia-kerästä sukan vartta, ihan vain nähdäkseni minkä näköistä pintaa siitä tulisi.

Kas, tämmöistä


Miellyttää kyllä, ainakin minua kovasti ja nämä olivat kivasti 100g kerissä. Puolustuksekseni kerron, että vain kahta väriä ostin, muut jätin sinne kauppaan.


Näitä reilun kaupan ruusuja tarttui aiemmin viikolla matkaani. Väri oli niin huumaava, että katsoin ansainneeni kunnon ruusukimpun päivääni piristämään. Oli pakko laittaa ne talteen myös tuonne banneriinkin, jo valmiiksi tulevaa syksyä valaisemaan.

Ihanan aurinkoista kesäiltaa teille kaikille, nauttikaahan kesästä.


perjantai 13. heinäkuuta 2012

Lapset hupenevat:)

Juu-u, ihan tosi - meillä enää täällä vierihoidossa vain yksi lapsonen. Neiti Nökön ja pari muutakin "lievästi hysteeristä ja paniikkista " tyttöstä vein rippileirille aamusella. Kepponen saa siis istuskella yksinään äiskän polvella, hih!

Eiliseltä "iltakävelyltämme" Nökön kanssa otettu kuva. Valoisaa oli vielä iltakuudelta.


Ohdakkeet ovat jo aikalailla ylikypsiä kukinnassaan, mutta niitä on silti mukavaa kuvailla.


Tämän "rupinenän" me yhytimme sivukuistilta torkuilta, juuri ja juuri jaksoi raottaa silmiään.

 
Meillä on tämän ryökäleen kanssa ongelma. Nyt kun ovat jonkinlaiseen välirauhaan Empun kanssa päässeet, onkin Kosti ottanut Repsukan taas hyökkäysten kohteeksi. Sanokaas mitä tälle pahvipäälle vallanhimoiselle lurjukselle keksitään? Suloinen kuin mikä, mutta kohtelee Repeä huonosti kuin mikä, ei auta vaikka vanhempi kolliherra yrittää väistyä ja alistua. Ei riitä Kostille. Nyt Repe pitää pitkiä taukoja, ettei ilmeisesti uskalla tulla kotiin ja naapureissa on käynyt syömässä. Olen tehnyt näet tiedusteluja. Syöttää ei tietenkään saisi, mutta kun heillä on ruoat kissoille tallissa, jonne pääsee ulkokautta ja heidän kissansa ottavat sopuisasti ylimääräisen syömärin jaolle. Tämä meidän taas, jonka kanssa on sovulla Valtterin kuolemaan asti asustanut, ei sulattaisi mitenkään. Mikä ihme neuvoksi?
 
 
 

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Kesäisenä lomapäivänä

Lomaa takana nyt kohtapuoliin kymmenen päivää. Alan olla kyllä hyvinkin irrottautunut työkuvioista sillä tajusin tänään, että villisti kihartuva ja ylipitkäksi kasvanut kesätukkani on ollut kampaamatta jo kohta kolme päivää. Rohkenin sillä kuitenkin tänään mennä Esikon asioihin liittyvään palaveriin, näytti nimittäin siltä niinkuin olisin vääntänyt kiharoita ihan tarkoituksella kuontaloni täyteen. Suoristusrautaa tämä reuhka ei ole yli viikkoon nähnyt, kuten työaamuina yleensä. Onko teille muille käynyt näin, että vanhemmiten olisi enentynyt/lisääntynyt hiusten kihartuminen? Taipuisa tukka minulla aina on ollut ja yleensä aina taipuu sinne minne en itse haluaisi, heh!

Esikko on ollut tutkimusjaksolla Hämeenlinnassa jo kaksi ja puoli viikkoa ja tämän päivän jälkeen on tiedossa vielä toiset kaksi ja puoli viikkoa. Sälperiä on kova ikävä ja hänelläkin kuulemma äitiä, mutta koetamme molemmat kestää sillä isoja kysymyksiä hänen tulevaisuutensa suhteen yritetään ratkoa. Itse käyn hurjaa vääntöä vuoroon "huono äiti"-syytösten kanssa ja vuoroon järkevien: "Hänen tulevaisuutensa parhaaksi"-ajatusten kanssa. Itkuakin on väännetty ainakin täällä päässä välillä, siellä toivottavasti ei. Tämmöisiähän me äidit taidamme poikastemme suhteen olla.

Tuolla pihakeinussa nyt istuksin iltaa ja tässäpä teille päivän pelastus


Kerä ryökäle otti ja tipahti, nopeat ne on vanhalla vielä reaktiot, eiks je!
Tosin - on kyllä aika likaiset varpaatkin, hyh!

ja mitäs siellä sylissä sitten?



no se on vaihteeksi huivi itsevärjätystä sukkalangasta ja huomaattekos mitä siellä on silmukkamerkkeinä? Hakaneuloja, rähmä minua - olen taas hukannut kaikki miljoona oikeaa merkkiäni. Tämmöinen tohelo sitä olen noiden pikkutilpehöörien kanssa.

Onhan meillä tämä kesäkoira Annikin, loikoo tuolla pihamaalla laiskana.


Nyt taidan suunnistaa sisälle ja roippeeni mennessäni ennenkuin ropsahtaa kuuro niskaani, on hiukan sen näköistä nimittäin. Ihanaa tiistaita teille kaikille, nautitaan kesästä.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Kesämielellä

Me ollaan täällä Emppusen kanssa ihan kesämielellä:)

Vanha herra 13v. on siis sopeutunut maalaiskotiinsa hienosti ja tänäänkin pyöri tuolla takapihan nurmikolla lähes hurmiossa. Sisään tahtoo sitten taas joskus iltahämärissä kun masua rupeaa kurnimaan.

 
 
Emppu on kesämielellä tällä tavoin ja
 

 
minä sitten kutimien ja väripadan äärellä.
 
Väripadalta ei ole kuvia, ei kovin kuvauksellista hommaa se, hih!
 
Selkä on vieläkin melko hellä ja arka, mutta sain ystäväkullalta ensiapua siihen vyöhyketerapian keinoin, kiitokset sinulle M. Eiköhän se tästä siis lähde paranemaan. Yritettävä vain liikkua sen mukaan mitä pystyy, jotta lähtee paranemaan kunnolla. Ainakaan paikoilleen ei voi jäädä, se on selvä juttu. Loma kuitenkin siis aloitettu sairaslomalla nyt alkuun. Lomaahan se on sekin, eikös?
 
Ihanan ilman kera lähettelen lämpöistä kesämieltä teillekin kaikille!