tiistai 28. tammikuuta 2014

Kitutus

Jaa, että mitäs se semmoinen on? No, se on sitä kun kilttiä kututtaa.

Kuvin ilmaistuna tätä


Hirmuinen peto se siinä 

Kitutukseen taas auttaa paljon lankaa ja paljon värjäystä sekä se, että katselee kaunista viime loppukevään kuvaa, katsokaa tekin:)


Oikeasti, hirmuinen kiire, käsi kipeä ja vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Pahoittelut siis ajoittaisista hiljaiselon hetkistä täällä blogissa.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Sihteerikköni

Ihanaa talvista sunnuntaita kaikille! Mieletön sää ollut tänään, eikös?

Minä olen osan siitä joutunut istumaan läppärin äärellä kaikenlaista rästihommaa tekemässä.
Eikä minun ole tarvinnut istua yksin sillä assarini tai sihteerikköni miten vain on minua avustanut ansiokkaasti.


Ensin minua tuijotettiin läppärin kannen takaa näin tuimasti. Taisin häiritä assarin lintubongausta naputtelullani.


Sitten huomionsa onneksi kiinnittyi tuonne ulos ja siellä singahteleviin lintusiin. Sain siis tehdä jonkin aikaa hommiani rauhassa.


Kunnes sihteerikkö jälleen taisi muistaaa, että sihteerikköjen päätehtävä on jonkun mielestä vain näyttää suloiselta ja hurmaavalta.

Oikeasti, varsinainen peto neidiksi:)

torstai 16. tammikuuta 2014

Kylmän puraisu

 Aamulla mittarissa -15 ja linnuille oli pakko aloittaa ruokinta kauralyhteiden ja talipallojen kera.


Hmm.. ja niinhän siinä kävi, että pääsi tämä kylmä pakkasjakso minut kuitenkin yllättämään ja unohdin alkuviikosta biilin laittaa lämppäriin, joten eihän sitä siellä kiesillä sitten sinä aamuna matkaan lähdetty.

Ei auttanut muu kuin lainata miehekkään kakkosautoa. Sillä kun toista päivää suhasimme lapsosten kanssa totesin muutaman mielenkiintoisen asian: on aika häiritsevää kun sisävalo syttyy ja sammuu miten sitä huvittaa eikä ainakaan syty kun haluaa ja tarkoittaa. Samoin ei ole kovinkaa mukavaa jos ajajan penkki ei pysy paikoillaan vaan seilaa ees sun taas sen mukaan ollaanko ylä- vai alamäessä. Hitaasti kuin lehmän hönkäys kuumeneva lämmityskin on aika hanurista pakkaskelillä.

Joten kun eilen sain oman biilini taas käyttöön, oli se kuin vanhan ystävän kainaloon olisi kömpinyt. Nyt olen myös muistanut helliä ystävää lämpöpiuhalla tunnollisesti enkä valita pienistä ongelmista vanhassa rouvassa.

Tänään sitten vietän joustovapaita Esikko-kullan lääkärikäynnin merkeissä, se onneksi vasta iltapäivällä. Aamulla tosin jo Nökön tuonne Nummelaan kyyditsin, mutta nyt sitten lämmitellään hellan uunia, hörpitään toista kuppia kahvia sekä mietitään mitä näille ihanuuksille tekisi.


Siinä pötköttelevät eilen lankakaupasta mukaan tarttuneet TeeTeen 100% alpakkavyyhdit. Olen vielä kahden vaiheilla annanko värikylpyä vaiko pidän vain luonnontilassaan. Huivia näistä ihanuuksista on tarkoitus kilkutella kuitenkin.

Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin iloinen valon kauneudesta lumen myötä ja onhan tuonne uloskin ihan hauskaa mennä kun vain on pukenut oikein ja varustautunut asianmukaisesti.

Nautitaanpa siis upeasta talvimaisemasta. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Ai niin, Kustikin kävi kuvauksessa ja jalka on parantunut ihan huippuhyvin. Uusi eho luu siellä jalan sisällä tapittaa. Rautaakaan ei poisteta mikäli vielä huhtikuun kuvauksessa näyttää paikoillaan ruuveineen nätisti olevan. Jihuu! Lääkärin sanoin: "On se ihmeellistä, jalka on ammuttu taivaan tuuliin ja tuossa se kävelee!"

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Kustin kuulumisia 2

Ajattelinpa kertoilla taas pienen tauon jälkeen Kusti-kissun kuulumisia. 


Missä siis mennään nyt kun ampumisesta on kulunut n. 3,5kk?
(Tästä tarkemmin täältä )


Tässähän tämä koti-ilves pötköttääkin. 

Hyvä tukipiste tuntuu olevan olohuoneen suuri nahkainen laiskanlinna. Siinä on hyvä tila oikoa kinttua ja ruotoa kaikin puolin. 


Siltähän se tuoli tosiaan näyttääkin, että siinä joku karvainen olento aikaansa usein viettää:)

Kustin tilanne on nyt tällä hetkellä se, että 15.1. menemme tarkastuskuvaukseen ja sitten kuulemme lisää siitä miltä paraneminen tuolla tassun sisällä näyttää. Meidän silmäämme Kusti vaikuttaa toipuneen varsin hyvin. Kävelee kaikilla neljällä jalalla, tosin hiukan ontuen. Suruttomasti yrittää myös hyppiä ja loikkiakin. Tästä johtuen hän viettääkin vielä tuossa suuressa häkissään ne ajat kun emme ole kotona. Lopullinen vapautus häkistä sitten kunhan ortopediltä siihen luvan saamme. Mutta summa summaarum: juuri nyt näyttää siltä, että todella hurjistakin vammoista kissat näyttävät toipuvan ja onneksi Kustin ihanainen luonne ei ole hävinnyt minnekään. 

Hän ottaa ilon irti täysillä kaikista hellittelyistä ja herkkupaloista. Lempeästi, mutta päättäväisesti tunkee muiden ruokakupeillekin rohmuamaan, joten tarkkana saa olla, että muillekin riittää evästä suuren ilveksen edessä.


Nämä tassuset kaikkine karvapeitteineen tosin aiheuttavat sen, että sisällä pinkoessa laminaatilla välillä löytää kurveissa itsensä yllättävistä paikoista kuten lipaston alta. Sieltä sitten kömmitään nolona ihmisten ilmoille ilmeellä, "Näin oli tarkoituskin"


Tulevaisuus näyttää nyt siltä, että koti-ilveksestä tulee sisäkissa, joka ulkoilee vain valjaissa tai kenties joskus tulevaisuudessa kissahäkissä jos vain sellaisen saisimme tuohon talon kylkeen tehtyä.

Kuitenkin syvällä kiitollisuudella muistamme ortopediämme, joka uskalsi toimeen tarttua eikä pitänyt tilannetta täysin toivottomana, jota se kyllä lähes tulkoon taisi olla alussa. 

Tässä jälleen yksi todiste eläinten uskomattomasta toipumiskyvystä ja olemme me onnekkaita saadessamme hänet vielä pitää.

Kaikille oikein ihanaa alkanutta vuotta toivottelee Kusti kotijoukkoineen.

Tervetuloa lukijaksi myös Pilvikirsikka:)

torstai 9. tammikuuta 2014

Harmaata, mutaista, märkää...

..mutta mielestäni silti tavallaan kovin kaunistakin.

Piti ihan ottaa talteen tämä näkymä pieneksi muistipostikortiksi itselle.


Ei siis ihan joka hetki täysin synkkää ja harmaatakaan. 

Yritetäänpä siis löytää niitä myönteisiäkin kohtia tästäkin vuodenajasta ja säätilasta. 

Ainakin hyvä syy olla sisällä lämpöisessä ja nauttia pehmoisista langoista ja neulomisesta.

Ihanaista loppuviikkoa itse kullekin toivon myös.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Sydämellä

Hassua miten monta sydäntä löysinkään vajaalta kahden neliön alueelta keittiöstä.





Pahoittelen pölyisyyttä, mutta into meni siivoojan edelle.

Mutta tällaista se välillä on, tulee kiinnittäneeksi huomiota yksityiskohtiin ja kenties hieman epäoleellisempiin asioihi.

Pukkasin myös pitkästä aikaa jotakin blogikirppiksellekin