torstai 26. kesäkuuta 2014

Pienestä hyvä mieli

Pienestä sitä aina joskus saa itselleen hyvän mielen.

Minä sain sellaisen tänään siitä, että löysin Hong Kong-tavaratalosta uuden kauniin seinäkellon hintaan 4.99e - 50%!



Siinä se tiuku nyt seinällä aikaa näyttää. Jotenkin myös ihana asia, että miinoitetaan kaikki tulevat kiireet tämän kauniin esineen myötä.

Uuteen kotiin on myös ihana hankkia jotakin pientä juuri sinne ajateltua ja sitä edusti sitten tämä viherkasvi. 


Tästä ikkunasta minä katselen aamuisin kahvia keitellessäni ikkunan alla olevaa kaunista tuijaa.

Upea asia on myös se, että vaikka Pelle ei vielä täysin entisellään olekaan niin nyt on valvotusti meidän läsnäollessamme saanut halutessaan olla yläkerrassa luonamme ja samassa tilassa Helmin ja pentujen kanssa. Vielä kuuluu hetkittäin vaimeaa murinaa ja hentoista sähinää jos Helmi hänet onnistuu yllättämään esimerkiksi unilta. Mutta paljon pehmeämpi on suhtautuminen jo. Pentukopalle ei edes yritä. Nyt siis pidämme Pelleä tässä muiden mukana aina kun vain olemme itse valvomassa. Helmikin on ollut tilanteeseen tyytyväisempi näin. Epäilen neidolla olleen ikävä kaveriaan sillä kävi aika-ajoin naukumassa Pellen huoneen ovella ja aina välillä jopa haki selvästi minut sinne. Ihan kuin olisi pyytänyt toista päästämään pois.


Tässähän tämä hurja petomme onkin. Tiiraili ihastuneesti omaa kuvaansa kiinni olevan tv:n heijastuspinnasta.

Tässä sitten tiirailikin pentulaatikkoa kohden sillä sieltä kuului pentujen naukua.

Tässä pikkuinen Pipsa-neito. Pipsan elämän alku oli aivan kiikun kaakun, mutta niin vain pieni neiti sieltä elämään ponnisti ja on oikein topakka jo. Tässä unisena siskon kyljessä. Pipsa siis Neelan kanssa jää meille tähän kotiin Pellen ja Helmin kanssa kasvamaan.

Pentulaatikolla täytettiin tänään 16 päivää. Tasaisesti kasvetaan ja maitobaarilla nautitaan.
Nyt jo huomaa, että jalat kantavat hiukan paremmin ja laatikossa tiiraillaan selvästi jo yläilmoihin. Kohta siis varmaan laajennetaan elinpiiriä sieltä pois, muttei ihan vielä - onneksi.


Neelakin jo niin reippaana on. 

Sain kuvat napattua juuri unilta heränneinä, joten hiukan ovat silmät sirrillään kaikki.
Tästä me kuitenkin jatketaan kasvua hyvillä mielin ja kiittelemme yhteisesti kaikista aiemmista kauniista kommenteistanne.

Minulla on täysin lomaolo enkä ota stressiä mistään juuri nyt. Kyllä sitä taas sitten ehtii myöhemminkin.


tiistai 24. kesäkuuta 2014

Sataa sataa ropisee

Niin se tekee, mutta eipä haittaa. Loma on lomaa sateellakin. Niin ja silloin ei voi väistellä myöskään paikkojen raivausta. Muuton myötä olen jo hetken ennättänyt tuskailla jättimäistä lankavarastoani, jonka joudun sovittamaan pienempään ja kapeampaan kaappiin. Niinpä puikkasin tuonne kotikirppikselle hurjan suuren määrän lankaa.


Menkäähän siis penkomaan pois, jotta mahdun lankoineni vielä uuteenkin kotiin:)

Pennut myös kasvavat nätisti. Pipsa-pikkuinenkin ylitti tänään maagisen 200g rajan reilusti. Nyt kahden viikon ikään ehdittyään pennun ovat nelinkertaistaneet syntymäpainonsa. Siitä voikin olla iloinen kerrassaan. Toki pennut olivat pieniä jo syntymäpainoltaankin. Niin ainakin arvelen sillä mitä olen kuulostellut niin järjestäen isompia pentuja tuntuu muiden emoille syntyneen. Mutta ehkäpä Helmi sai pentuja oman kokonsa mukaan. Punnitsin emonkin tänään ja 3.1kg näytti vaaka. Ennen odotusta lukemat olivat 2.7kg, joten ihan hyvä näin. Pitää yrittää ottaa murusista 2viikon kuvat jos vain onnistuu mitenkään emoa häiritsemättä.

Oikein ihanaista viikon alkua kaikille, jatketaan kesästä nauttimista, satoi tai paistoi. 

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Helmi-mamin pesältä

Ajattelin taas hieman pentupesältä kuulumisia kertoilla. Ne, jotka eivät jaksa ainaisia kissajuttuja, käännös 360 astetta:) 

Meille tämä voi olla jopa ainoa kerta kun tällaisia ihanuuksia pääsemme seuraamaan ja elämään niin näitä on pakko tallentaa ihan joka puolelle.



Pentupesällä täytetään tänään 11 päivää ja hyvin on toistaiseksi sujunut. Pellekin kävi hieman samassa huoneessa tutustumassa. Vain hetken ja käytös jo lieventynyt, mutta koska vieläkin hitusen sähisee niin pidetään erillään toistaiseksi. Ei häiritä emokissaa enempää. Anni on kovasti yllättänyt meidät, hän vain nuuskii hellästi pentulaatikon läheisyydessä ja väistyy hetimiten mikäli Helmi hiukankin tiukasti katsoo.

Pienillä myös silmät alkavat pikkuhiljaa avautua.



Tässä Neela-neitonen, jolla jo aika lähellä aukeamista nuo ovat.

Samalla eilen teimme päätöksen Pipsasta, että jää Neelan kanssa tähän meille kotikissalaan. Hänellä on niin erityinen paikka sydämessä surkean alun vuoksi, mutta huikean topakka ja sisukas pikkuinen kissaneiti on. Eli meidän kisukatraamme käsittää tulevaisuudessa ainakin sen neljä punanuttua. Jospa sitten jossakin vaiheessa se pitkäkarvapoju jostakin vielä eteen osuisi. Hienointa tietysti olisi, jos siihen voisi yhdistää todellisen kodintarpeenkin vielä. Esimerkiksi löytökissalle kodin tarjoamalla. Mutta - se on sitten loppukesästä/syksyllä se tai toki jos pentu jo syntynyt olisi niin luovutushan osuisi vasta elosyyskuun taitteeseen. Ei siis kiirettä tässä asiassa. Mutta jos joku tällaisen pennun tietää niin saa minua asiassa lähestyä.

Ihanaista juhannuksen jatkoa kaikille lukijoilleni.


perjantai 20. kesäkuuta 2014

Mittumaari!

Se on taas vuoden tauon jälkeen täällä! Tuossa liikekannalta palatessani juhlistin sitä näin raikkaalla kukkakimpulla.


Olen muutoinkin ottanut viime viikkoina tavaksi ostaa keittiön pöydälle kimpun mieltä ja silmää ilahduttamaan. Yllättävän paljon tämä tapa on tuonut niin visuaalista kuin muutakin iloa arkeen.

Toinen ei niin iloinen asia on se mistä tuolla aiemmin lupasin kertoa. 
Meillehän oli tulossa pitkäkarvainen kissapoika. Olin siis asianmukaisesti Torista pojan varannut, varausmaksun maksanut ja sitten myyjään ei yllättäen enää saanutkaan yhteyttä. Nyt sitten pari päivää takaperin hän vastasikin ja laittoi pyytämäni yhteystiedot. Olimme siis sopineet noudon tälle päivälle. 

Ajoimme siis tänään tuohon osoitteeseen. Siellä ei asu ketään sen nimistä. Numerosta, jonka sain ei vastaa kukaan. Niinkään ei harmita varausmaksun menetys, se on pieni asia. Mutta mietin tilannetta, jossa autossamme olisikin istunut rivi pieniä lapsosia sydän innosta pakahtumaisillaan ja odottamassa uuden perheenjäsenen tuloa. Meillä on jo niin isoja ja nuoria nämä meidän vintiöt, että lähinnä ihmettelivät kuka voi näin toimia? Meillä myös riittää vipinää näiden Helmin pentujen osalta. Lähinnä siis syksyllä olisi se hetki, jolloin tänne mahtuisi joukon jatkeeksi pitkäkarvapoika joukkoa ilahduttamaan. Siihen mennessä olen saanut Helminkin jo leikattua, joten aika olisi oikea. Tämä toiveemme siis kiertämään:) Emme etsi rotukissaa, mutta emme myöskään ilmaista pentua. Hintahaitari jotakuinkin 100-200e.

Huoleni lähinnä nyt onkin, että kuinka monelle tämä henkilö on pentuja varannut ja varausmaksut pyytänyt? Nimiä en täällä luonnollisestikaan jakele enkä kuvia pennuista, mutta jos olet varannut Raaseporin seudulta pitkäkarvaisia pentuja niin ehkäpä kannattaa asiaa uudelleen harkita ja tarvittaessa voin lähettämistäsi kuvista katsoa onko kyse samoista pennuista.

Minä itse toimin asianmukaisin toimin tämän petoksen suhteen.

Mutta se siitä tylsästä jutusta. Nyt keskitytään mittumaarin viettoon! Iloista juhannusta kaikille!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Homma pulkassa!


Huh hei, rommia pullo!
No, ei vaan - itse asiassa opinnot on nyt suoritettu! Huh ja puh! 
Virallinen todistus saapunee postissa vasta elokuussa, mutta yhtä kaikki, hyväksytysti suoritettu.

Voitte uskoa, että on ihan olo, kuin ilmapallolla, josta on ilmat päästetty pihalle. Nyt on sitten helppo ja mukava mieli lähteä kesälomalle huomisen jälkeen ja keskittyä pikkuisiin kisuihin ja muuton jälkimaininkeihin.

Kisut sitten, oi ihanuus noita. Ovat kaikki reilusti melkein triplanneet painonsa kahdeksassa päivässä. Tänään siis koko nelikko täyttää maagisen 8 päivää.


Siellä sitä uinutaan ja mässäillään. Patu on päättänyt olla erilainen nuori ja vetäytyä omiin oloihinsa. Hemmu-kultasella on ihan pussit silmiensä alla, ottaa hoitaminen voimille hieman, mutta tunnollinen äiti on ollut hän alun vaikeuksien jälkeen.


Neela-kultanen on neiti Nökön kenguruhoidossa aina välillä ja
pentujen elo sujuu maitobaarilla tai mamman kainalossa muuten vain uinuen. Pelle on pidetty eri huoneessa ja häntä on hemmoteltu huomiolla ekstrapaljon. 

Tällä hetkellä yksi pennuista on varaamaton. Katsotaan sitten myöhemmin onko tilanne edelleen sama ja jos näin niin laitan sitten tänne kyselyä jos koti vielä puuttuu. Hänellekin haluamme turvaisan, huolehtivan ja varman kodin löytää. 

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Uni maistuu

Koko pesueelle maistuu uni aika-ajoin todella hyvin, kunhan ensin on oltu maitobaarilla ihan koko päivä.


Kovin Patua väsyttää, Neelasta puhumattakaan. Loput muruset ovat siellä jossain kasan alla. Tämä on hyvin tavallista pesällä.


Siinä pidetään siskoa tassusta kiinni.

Iltapunnituksessa Patu oli jo lähellä rikkoa 100g rajan. Pipsa-Pirpanakin, se joukon pienin on kasvanut oikein nätisti samoin Ella. Minulla ei ole mitään käsitystä paljonko pienten painojen pitäisi päivässä nousta, mutta koska se jokaisella on koko ajan nouseva niin olen ollut luottavainen Helmin imetykseen eli nyt on menty täysimetyksellä Helmi-mamin toimesta.

Meillä on kyllä yksi odottamaton ongelma. Pelle-poika on jouduttu laittamaan Kustin toipumishäkkiin sillä hyökkää aivan raivona Helmin kimppuun ja varmaan yrittäisi pentujenkin luo ellei estettäisi. Voisiko tässä olla samankaltaisesta kysymys kuin leijonilla, jossa urokset yrittävät tappaa toisen uroksen pennut. Näinhän tässäkin on, että pennut eivät ole Pellen eli vaikka tuo on leikattu kolli-poika niin voisivatko siellä vaistot silti pohjalla toimia? Mitä ihmettä teemme? Tuntuu hurjalta jos poika on pidettävä häkissä kovinkin pitkään. Jos tätä jatkuu edelleen ja pitkään, niin meidän on varmaankin ryhdyttävä etsimään Pellelle joko hoitopaikkaa tai uutta kotia. Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia?

Harmiksemme myös Velmu-pojan tuloon näyttää tulleen jotakin mystistä ongelmaa myyjän taholta, jota parhaillaan selvittelen. Kerron tuosta tarkemmin jahka asiat hieman selviävät. Mitenkäs meillä nyt on vastatuulta asiassa kuin asiassa, ei ollenkaan mukavaa. Mutta- onneksi pennuilla on kaikki hyvin.

Minä itse olen ollut täysin nenä koneessa kiinni ja harmikseni vain noiden office-ohjelmien parissa sillä ensi viikolla on viimeiset näytöt. Jospa se tästä sitten vielä ennen lomaa loppuisi opinnoissa raataminen ja valmistuminen odottaisi sinettiään elokuussa.

Lämpöiset kiitokset teille ihan jokaiselle kauniista kommenteista edellisiin postauksiin.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Mammaeuforiaa

Sitä on nyt ilmassa.


Tässä kuvassa Helmi on jo uudessa isommassa pentupesässään. Aamupäivällä käväisimme lääkäritädin luona näytillä. Kaikki hyvin niin mammalla kuin lapsosillaankin. Kolme tyttöä ja yksi poika - näin saimme arvion. Tässä Helmin leuan alla taaempana Patu-poika ja edessä meille jäävä Neela-tyttö. Varsinainen vauhtimimmi muuten, aina ja jokaisessa kuvassa näin minusta tuntui.


Niin näköjään myös tässäkin kuvassa. Neela tosiaan tummahkon toffeen värinen ja hauskasti tiikeriraitainen. Vielä ei näytä, että olisi valkoista missään. Kasvaessa se nyt sitten nähdään.


Tässä koko katras. Helmi on nyt hiukan alkanut saada tuntumaa imetykseen. Pennut kovasti myös harjoittelevat tuota. Neela tosin tuntuu siinäkin olevan jo virtuoosi, hän on tuolla pylly pystyssä jälleen kuvaan tunkemassa.


Tässä Patu mamin kainaloisena.


Tässä pienin eli Pirpana-tyttö.


Tässä sitten Ella-neiti. 

Vielä annamme myös pulloruokintaa, erityisesti Pirpanalle sillä hän oli myös lääkärillä pienin ja haluamme varmistua ravinnonsaannista kunnolla. Jos Helmi jatkaa hoivaansa näin hyvin niin voimme siitäkin toivottavasti luopua.

Pienoiset painavat 62-78g, iltapunnitus oli jo jokaisella muutaman gramman enemmän ja seurantaa jatketaan. 

Ihan vauvanhuuruinen ilma siis Taigalla, koettakaa siis kestää.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Pentupesältä

Hei kaikki ihanaiset ja kiitokset lämpöisesti kaikista onnitteluista.

Täällä on ollut hieman jännitystä sillä Helmi ei ole asianmukaisesti lähtenyt imetykseen ja myös yksi pennuista, tuo pienin on ollut siihen liian heikko. Niinpä tänään sitten aloitimme korvikeruokailun, emme uskaltaneet pidempään odottaa. Koko ajan toki rohkaisemme Helmiä toimeen tarttumaan. Hienosti pesee ja muutoin hoitaa - vaan imetys ei vaan luonnista ainakaan nyt vielä. Huomenna vien myös koko konkkaronkan eläinlääkärin tarkastettavaksi. 

Edelleenkään en halua tarpeettomasti pesän oloja häiritä ja siksi kuvassa ei taidakaan olla kaikki mussukat eikä laatu kovin huimaa. Mutta tosiaan - kaikki siellä pesässä ovat.


Tämä  edessä oleva pentu on saanut jo työnimen Toffee. Sukupuolesta tällä hetkellä epäilys, että olisi tyttö. Kokotoffeen värinen tiikeriraita.

Pienin on Pirpana, valkoinen vaalean toffein merkein. Tytöksi epäilemme myös.

Kaksi muuta ovat valkoisia punervin merkein, toinen enemmän ja toinen vähemmän. Pojiksi epäilemme, mutta lääkäri vahvistakoon huomenna. Korvikeruoan aloitus oli hyvä päätös, pieninkin Pirpana on sen jälkeen selvästi piristynyt.

Nyt kädet ristiin, että kaikki jatkuu suotuisissa merkeissä.

Helmi on supersuojelevainen mamma, Anni-reissun nassu tuli leivotuksi uuteen uskoon ja Pelle myös sai kunnon sähinät ja murinat. Pidämme siis heidät hieman kauempana.

He ovat täällä!

Juuri olin tuossa eilen illalla kahdeksan aikoihin todennut veljelleni, pentujen isäkisun omistajalle, että ei varmaan tänäänkään tapahdu mitään. Kuitenkin 20.19 alkoi Helmin synnytys selvillä supistuksilla.

Ensimmäisen pennun maailmaan tulo kesti yli puoleen yhteentoista, mutta sitten pitkän ja vaivalloisen ponnistamisen jälkeen saimme ensimmäisen pentusen maailmaan. Kaiken kaikkiaan neljä pentusta on nyt pentupesässä. Kaikki odotetusti punaisen eri sävyissä ja kuvioissa. Mielestäni kumpaakin sukupuolta siellä on. Kovasti nyt en uskalla emokissaa häiritä sillä alku ei ole Helmille ollut mitenkään helppo. Haki pitkään paikkaa, jonne suostuu pentujen kanssa asettumaan ja vieläkään en ole täysin varma miten tuo imetys onnistuu, joten korviketta lisätään varoiksi. Onneksi kuitenkin pesee ja lämmittelee tuolla iglupesässä pentuja varsin hyvin. Pyrin kuitenkin mahdollisimman vähän tuoretta äitiä häiritsemään. Toivotaan, että kaikkien kasvu lähtee tästä hyvin käyntiin. 

Helmille ruoka maistuu ja on kovin hellyyden kipeä. Tahtoo selkeästi minun olevan koko ajan jossain lähellä. 

Mutta, voi sitä pienen pennun tuoksua ja niin suloisia, huokaus! Kuvia sitten myöhemmin, tärkeimmät ensin.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Ihana kesä



Täällä on oltu ihanasta kesästä huolimatta kovin tummien sävyjen ympäröimänä. 

Ken ei vielä ehkä ole osunut lukemaan tai huomaamaan niin olemme puolentoista viikon sisällä menettäneet sekä Emppu-kultasen että Kusti-murusen.

Empulla alkoivat munuaiset vaivaamaan ja kun lääkäri totesi, ettei iäkästä kissaa ole mielekästä enää alkaa kiusaamaan - niin annoimme pojalle rauhan. Kiitos Emppu-kulta, että olit niin kummitustyttösen kuin meidänkin ilonamme niin pitkään.

Kusti-murunen taas. Alamäki taisi alkaa tuosta ampumistapauksesta. Parani kyllä siitä ihan hienosti, mutta ei oikein sitten lopulta sopeutunut sisällä olemiseen ja kun virtsavaivoja ilmeni, niin menimme tietysti sitten eläinlääkäriin pikaisesti. Pojalla ei ollut virtsakiviä vaan tulehdussoluja, jotka tukkivat virtsaputken. Poju operoitiin ja seuraavana aamuna oli tarkoitus vielä tippaan mennä, mutta kun pisua ei alkanut edelleenkään tulemaan ja apu olisi ollut silikoniputken ompelu virtsaputkeen ja pojan ilme suruisa, totesimme kaikki yhdessä, että ehkäpä urhea sotilas ansaitsee päästä rakkaiden kavereidensa luokse kirmailemaan. Lääkärikään kun ei voinut luvata, ettei tilanne uusisi. Joskus on vain osattava ajatella asioita muulta kuin omalta näkökannaltaan. Tiedän järjellä, että Kusti olisi itse päättänyt näin mieluumin kuin alistunut kaikkiin näihin toimenpiteisiin loputtomasti. Poika olisi halunnut kirmailla vapaana ulkosalla.

Mutta tosiaan - ei niin pahaa kuin hyvääkin: Helmin pennut syntyvät ihan näillä näppäimillä ja koska Helmin pennut kaikki ovat matkalla meiltä pois, kuinka monta niitä syntyykään niin meille saapuu juhannuksena pieni Velmu-poika. Velmu on hurmaava punavalkoinen pitkäkarva, joka taatusti pitää meillä tohinan päällä. Tässä taloudessa on tästä lähin siis punaisten valta:) eikä yhtään ulkokissaa enää koskaan. 

Elämä voittaa, koska elämä on elämää ja näin sen kuuluukin mennä, mutta surua on kuitenkin surtava annos kerrallaan. Sitä tuli hiukan liikaa yhdellä kertaa ja odottamatta. 

Ihana kesä kuitenkin valloittaa, nautitaan siitä. Päivittelin myös kotikirppis-sivuakin uusilla juttusilla. Auttakaahan tyhjentämään hirmu suurtaa tavaravarastoamme. Hyväkuntoisia ja varmasti jollekulle tarpeellisia, meille vain ei enää mahdu.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Arki rules kybällä

Niin, täällä eivät murheet ja huolet oikein ota vähentyäkseen. 

Kusti-ressukka on ollut siipi maassa Empun poistumisen jälkeen. Olivat kovasti tykästyneet toisiinsa - vanhemmat herrat. Kirmailivat monesti iltaisin peräkanaa iltavilliä ja leikkimielistä taistoakin aina aika-ajoin, muttei koskaan kynnet esillä. Ymmärsivät siis toisiaan ja olivat selvästi ystävyksiä.

Pari päivää on Kusti ollut todella surkeana ja kun selkeästi oli vaivaa pissaamisenkin kanssa niin suunta oli otettava lääkäriin. Hetken näytti jo tosi pahalta, mutta nyt kaksi päivää on lääkekuurin aloituksen jälkeen ollut parempi. Pidetään peukkuja, että näin jatkuukin. Ainakin kaveri ottaa juuri tällä hetkellä näin rennosti. Nauttii varmaan myös tarkistetusta ruokavaliostaankin, en yhtään epäile.


Pelle on myös yrittänyt olla ihan selvästi Kustin lähellä entistä enemmän.


Tässäkin pestiin ensin toinen ja sitten vasta pistettiin unille.

Odottelen uutta kissapuuta tulevaksi ja aikaa kun kaikki muuton jäljiltä paikkaa hakevat tavaramme alkavat olla paikoillaan. Pääsevät eläimetkin paremmin rentoutumaan ja hakemaan omat tutut oleilupaikkansa. 

Muutto on minusta myös aina positiivinenkin asia. Samalla tulee aina raivattua kaikkea turhaa nurkista sekä kenties selkiytettyä omia kotiin liittyviä ratkaisujaan. 

Summa summaarum - kyllä täällä kaikki oikein hyvin. Arki rules, kiire jatkuu, mutta juhannukseen mennessä pitäisi hellittää 2/4 näytöstä suoritettu. Loppusuora siis häämöttää jo, puh!

Edit. Palasin kertomaan, että Kusti-ressu hävisi taistelunsa. Urhea sotilaani kirmaa pilvilaitumella. Ei ole tuskaa enää, mutta möykky surun suuri rinnassamme.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Hassunhauska Pelle

Pakko vilauttaa hassua poikaa. 

Tilasin Ebay:n ihmemaasta edullisen pesäkolon pesueen pienimmälle eli tulevalle mammalle. En tuota pentupesäksi ajatellut, mutta kuitenkin mukavaksi köllöttelypesäksi nyt odotukseen. Vaan kuinkas kävikään? Hemmuli pötköttelee viileällä lattialla, Miehekkään tuolissa tai missä tahansa muualla ja Pelle on pesässä.


ja hetki tämän kuvan jälkeen onnistuin saamaan myös Hemmusta kuvan kun oli päivätirsoiltaan siirtynyt parempaan paikkaan eli Miehekkään tuoliin


Tuossa masussa paistaa tuo ajeltu kohta, joka ultrauksesta muistoksi jäi. Olenkin nyt lapset lomalaiset vannottanut, että päivystävät päivisin jompikumpi koko ajan kotosalla mahdollisen synnytyksen varalta.

Neiti alkaa olla jo melkoisen uupunut aika ajoin eli varmaankaan ei enää hirmuisen kauaa siihen mene. Näin arvelen.

Nyt kohti unten maita, jotta taas jaksetaan puhaltaa työviikko lävitse.

Ai niin, muutosta johtuen tosiaan kotikirppis - sivulle ilmestyy jos sun vaikka mitä itselle tarpeetonta tai nykyiseen kotiin sopimatonta tässä lähiviikkoina. Esimerkkinä todella laadukkaat vyyhdinpuut. Yritän niistä saada kuvaa mahdollisimman pian. Nyt siellä onkin jo noita kaappeja.