maanantai 29. joulukuuta 2014

Elämää on joulun jälkeenkin

Uh ja puh, olenpas minä ylensyönyt! Ihan liiaksi, mutta sellaistahan se usein jouluna tahtoo olla.


Nyt sitten himmaillaan, Esikkokulta on palautettu asuntolaansa ja me yritämme totutella yhtäkkiä saapuneisiin koviin pakkasiin.

Autokultanenkin totesi minulle aamulla: Eiii nyyyt... tällaistahan se on dieselautojen kanssa herkästi kun lämmityskaapeli on kuuluisilla hukanteillä. En sitten viitsinyt hinkata liiaksi ihan jo akunkaan takia. Onneksi oli Miehekkään Jäbä pihalla, tartuin siihen ja eikun asioille. Mustissa ja Mirrissä oli muuten kolme kahden hinnalla - ale ja sattui kyllä niin kreivin aikaan sillä kissanhiekka oli lopussa ja minäpä tyttönen raahasin tuoksuvaa uutta hiekkaa kolme kokonaista lootaa. Kelpaa kissasten taas töräytellä, hih!


Eräässä Neiti Nökön paketissa oli hyisintti enkä sitä nyt sitten hennonut pois lähettää. Kärsin nyt siis hieman nuhasta, mutta koska en ole yhtä vahvasti allerginen kuin Esikko niin eipä hätää. Toinenhan ei nyt ole täällä tuota haistelemassa. Tuossa on niin huikean ihana tuoksu, että voi sentään.

Kisuilla on myös ollut kivaa ja kotia on lennetty parhaimmillaan neljänkin letkassa ees suntaas. 



Neela on edelleen se rauhaa rakastava ja sydämellinen neitonen, joka pikkutyttönäkin. Neela kuten siskonsakin sekä äitinsä ovat varmasti jotenkin apinoiden sukua sillä kiipeilevät ja hyppivät kyllä kodin kaikilla tasoilla lattiasta kattoon. Aivan täysin Kuopus Kepposen kissa. Muut ihmiset eivät aika-ajoin meinaa kelvata lainkaan.


Velmu taas se tyynesti joka paikkaan ehtivä sosiaalisuuden huippu. Vessaan kun menet ja jos ovi on jäänyt raolleen niin ei mene kuin hetki kun hän jo köllöttää selällään käsienpesualtaassa ja kurluttaa juttujaan. Rötköttää sylissä ihan miten päin vaan ja kun sylistä laskee lattialle saattaa tosiaan käydä niinkin, että kaatuu siitä kyljelleen kuin vetelä makaroni eikä otakkaan jaloillaan vastaan. Edelleen 24/7 kehrääjä. Velmu taitaa olla tasaisesti meidän kaikkien kissuli.


Pipsa-kulta! Kuten kuvasta voi nähdä on hän edelleen hyvin eteerisen vaalea. Huulessa juuri nyt Neelan kynnen jättämä jälki. Leikit muiden kanssa ovat välillä kovastikin rajuja. Pitäähän sitä harjoitella elämää varten. Pipsalla on tuollaista hyvin vaaleaa tuhkaista toffeeta hieman pään päällä, laajempana alueena selän päällä ja hauska raidallinen reisi. Tunnistamme siis varmasti oman tyttösemme vaikka hukkateille yrittäisi. Pipsa on hiljalleen sulanut hellittelyihin ja jostakin syystä mieltynyt minuun ehkä eniten tällä hetkellä. Puskee, nuolee ja kevyesti näykkäisee - hassuli. Tärkeintä aina se, että pääsee sylistä heti pois kun tahtoo.


Mitäs tässä sitten: Lang Yarnsista sukkia ystävälle. Kuvassa myös rakkauspuikkoni: Addin Colibrit, huokaan ja syvään. Värilliset puikot, minulle lisää eikä kerrota kellekään, että puikkoja on ennestään liikaaa!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulumieltä kaikille!


Velmun hassutuskuvan myötä ihan kaikille sitä ihaninta joulua!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Mitäs sun kassista löytyy?

Niin, mun kassista näyttää löytyvän ...


 ... Velmu.


Tämmöiset näyt taitavat olla jokaisen kissanomistajan arkipäivää. 

Jätät kassin, mielellään oikein rapisevan jonnekin tyhjänä ja ei mene kuin hetkinen niin sieltä kuuluu jo lupaava rapina ja parhaassa tapauksessa sisältä useampikin karvakorva. Kaikenlaiset laatikot sama juttu. Verhot ovat myös kolmen nuoren pentukissan taloudessa aikalailla koetuksella. Hyvän vinkin voinkin sieltä suunnalta kertoa: osta Koodin pellavaverhot. Ne ovat meillä kestäneet hienosti vaikka välillä yhtä verhoa kiipeää molemmin puolin yksi kissa. Ovat myös kauniita. Seuraavaksi etsinnässä sopiva matto olohuoneeseen. Yhtä aikaa ei liian vaalea eikä liian tumma, ei liiaksi karvainen, muttei ihan littanakaan. Ei saisi liukua paikaltaan juoksurallien alla eikä sotkeentua märän koirankaan alla. Oletko sinä nähnyt sellaisia jossain? Heti vinkkiä minulle:)

Ai niin:) psst.. pukkasin kotikirppikselle aika paljon lankaa kaupan - ostakaahan pois.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Massatyyppi taajamassa

Tämä nykykoti on odottanut ruokapöydän päälle ja eteiskäytävään valaisimia jo hetken. Toki meillä väliaikainen valaisin ruokapöydän yllä jo ennen tätäkin hetkeä oli, mutta nyt sitten pysyvämpää mallia.

Itse valaisimet taitavat kuitenkin löytyä aika monen kotoa tätä nykyä 


Siis Mölndal-varjostin pienempänä eteiskäytävään ja suurempana ruokailutilaan.



 Yllättävää kyllä, ne ovat jo parin päivän päästä ostohetkestä paikoillaankin.


Mukavan simppeli ja kuitenkin pientä jujua yksinkertaisuudessa. Juuri sopiva tällaiselle piiloromantikolle.

Kuinka monen teistä kotoa tämä löytyy? 

Niin ja tämä ei ollut maksettu mainos, jaan vain iloa edullisesta ja omasta mielestäni kauniista hankinnoista. 

Ja katsokaas kuka köllötteli heti uuden lampun alla eteisessä


Velmu suuri saalistajahan se siinä:) Oikeasti poju ei piittaa tuosta hiirusta vaan oli vain sattumalta tyttösten jäljiltä siihen jäänyt.

Leppoisaa joulun odotusta teille lukijani. Minä tänään suoritin valtaosan lahjahankinnoistani. Onpas mieli keveä sen jälkeen.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Pssst..


Niin se on, tänään sen taas oivalsin.


Onni on Neiti Nökön leipomat joulunajan ensimmäiset piparit. Mikä tuoksu meillä leijaileekaan!


Onnea on myös neuloa onnensukkaa upeanvärisestä langasta. 

Onnea on vain olla kaiken kiireen keskellä. Ensin olin aikonut mennä pyykkikonetta täyttämään, mutta sitten päätinkin vain jäädä tähän ja kirjata ajatukset samantien ylös. 

Onnen pipanoita arjesta toivon myös teillekin, ihan jokaiselle.

torstai 4. joulukuuta 2014

Pikkuiset kasvavat!

Kuinka aika kiitääkään! Pentuset kasvavat ihan silmissä.


Neela tänään melkein 6kk



 Velmu viikon nuorempi


Pipsa siskolikan kanssa samanikäinen tai oikeastaan Pipsa onkin isosisko, hihii!

Tällä triolla ei tylsää hetkeä olekaan. Aina löytyy kirmailukaveri ja välillä mennään torppaa päästä päähän täysin älytöntä vauhtia niin, että karvat vain pöllyävät. Siinä Pelle-herraa jo usein hirvittää ja Helmi-rouva puolestaan on palannut tyttömäisiin tapoihinsa ja usein liittyy juoksuletkan jatkoksi. Hän kävi sterilisaatiossa tuokio sitten ja on sen jälkeen muuttunut jälleen neitoseksi. 

Helmillä muuten on tuon sterilisaation jälkeen ilmennyt tosi outo tapa: Tuijottaa viuhtovaa häntäänsä ja antaa sille oikein kunnolla turpiin kiinni saadessaan ja tätä sitten jatkuu minuuttitolkulla. Sitten taas laukataan ja taas jahdataan häntää. Meillä on ollut monet hauskat tuokiot hänen kustannuksellaan.

Näistä karvaisista ystävistä sitä iloa riittää ja ihania ovat. 

Täällä yritetään kisujen paijaamisen lisäksi lääkitä orastavaa selkäkipua. Tuo on ikävän tutusti sen välilevyongelman tapaista. Nyt kaikki ennaltaehkäisy käyttöön, en tahdo kokea sitä uudestaan.

Iloista joulukuun alkua teille kaikille lukijani.