tiistai 31. maaliskuuta 2009

Onnellinen heppatyttö




Siinähän ne nyt ovat, lupaamani kolmisormet. Tilaus kuului siis suurinpiirtein niin, että tallihanskat on saatava kevätkäyttöön. Minähän suoritin siis korkeantason teollista vakoilua neiti Nökön toppaisista kaupasta ostetuista ja onnistuivathan ne nyt ainakin niin, että käyttäjä itse on tyytyväinen. Muuten tyyli oli perushuttua alusta loppuun, oli nimittäin kiire saada ne viikonlopuksi valmiiksi ja nythän tässä jäi aikaakin - vieläpä ruhtinaallisesti.

Kyllä huomaa taas, ettei ole tullut neulottua paljonkaan puuvillalankoja, tuo Samos on minun jäljiltäni kuin möykkyinen perunapelto, muttei anneta sen häiritä - käyttäkää suotimia kuvia katsoessanne.

Muuten täällä potilasosasto jatkaa edelleen, Kepposelle on noussut kova kuume ja ilme muuttuu aina vain surkeammaksi. Ei ole paljon nenäänsä vaakatasosta nostanut. Voi poloista, nyt sitten on hännät ja korvatkin ristissä, että se kaikkialla viipottava noro (virus, lankoja saa tulla kyllä vaikka miten monta) menisi ainakin kilometrin tonttimme sivuitse - kiitos!

Nyt kuumaa mustaherukkamehua sniffailemaan, olen päättänyt, etten sairastu.

Halauksin

Z

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Ei pöllömpi juttu!

..tämä nimittäin. Esikko on käsittämättömän pöllöbuumin pauloissa. On kärttänyt pöllöä kärttämästä päästyäänkin ja eilen tilanne lähenteli jo lähes hysteriaa. Eihän mikään kauppa auki ollut, että olisin edes Schleissin pöllön siihen hätään saanut. Mikäs siinä auttoi epätoivoisen äiti-ihmisen, Novitaklubi auki ja hakuun "pöllö" ja kas mitä löysinkään, neulottuja pöllöjä!

Pari tuntia siinä vierähti ja Viiru näki päivänvalon. Viiru hän siis kuulemma on, nukkui jo yön esikon viekussa ja aamulla lähti kouluunkin repussa. Yritin kyllä selittää, ettei Viiru vielä ole kouluikäinen, mutta ilme meni pojalla sen näköiseksi, että luovutin alkuunsa ja sovittiin, että Viiru pysyy koulupäivän repun kätköissä. Tämä tekele ei ole ihan yksi yhteen ohjeen pöllön kanssa, huopaa minulla ei ollut ja tein silmät virkatuista pyörylöistä keskelle vain jämänapit, sisuskin on käyttämätön yksinäinen teddykerä, heh! Pöllön lankana Mambo harmaana.

Mutta voi sitä toisen riemua, tällaisina hetkinä tuntee onnistuneensa.

Viikko on alkanut enemmän ja vähemmän flunssaisissa merkeissä. Miehekäs röhii, kuopus Kepponen on surkea punanenä. Onneksi sentään puolet porukasta on terveenä. Jokin kumma sitkeä lopputalven pöpö.

Nyt jatkamaan neidin ratsastussettiä, kohta pääsette ihmettelemään kolmisormea..

Sniiff..

Z

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Vihertää..

Ribbimenninkäiset Esikolle:

Silmukoita: kärjessä 13s/puikolla, varressa pikkuhiljaa lisäten 16s
Koko: 39 (Voi jösses minkä kokoinen jalka sällillä jo on!)
Malli: hyvin tavis kärjestä aloittaen tiimalasikantapäällä
Puikot: 3mm KnitPro Harmoniet 15cm
Lanka: Asa Gjestal Maija, tumma vihreä
Kommentit: perusmallistahan on turha suuria intohimoja kaivella, mutta tästä langasta ei ole kuin hyvää sanottavaa: loistava, kestävä hieman paksumpi perussukkalanka

Valoa oli täysin turha yrittää mistään löytää, paksu pilviverho peittää taivaankannen. Esikko myös tempaisi nuo jo jalkaansa eikä suostu luopumaan enää, että saisin paremman kuvan, joten täytyy tyytyä tähän.

Puikoille siirtyi jälleen neiti Nökön kauluri, sen valmistuminen olisi kuulemma enemmän kuin suotavaa, joten sitä siis seuraavaksi.

Työviikko korkattu jälleen. Kiirettä piisaa, onneksi on kalenterit keksitty - pysyn edes joltisenkin kärryillä mitä milloinkin ja missä. Seuraavaksi on tehtävä myös pieni tunnustus: kävin Silkkitiellä ja vain kaksi kerää oli mukanani palatessani. Mieleni tekisi itseneulottuja sormikkaita, mutta tahdon alpakkaiset ja mustat. Nyt korissa nököttää kaksi kerää TeeTeen Alpakkaa, hyvin synkänpuhuvia nuo kaverukset ovat. Toivottavasti en odota itseltäni liikoja ja saan noista haaveilemani sormikkaat tehtyä. Visio on täysin selvänä jo mielessäni vaan sehän ei aina takaa onnistunutta lopputulosta. Huomattu on, etteivät haaveet ja todellisuus aina kohtaa.

Meillä jännäillään kesän ratsastusleiriä tai oikeammin sitä tuleeko riittävästi osallistujia, muutama vielä tarvitaan niin saavat neidit polleilla kyllikseen. Minun on tunnustettava, etten täysin ymmärrä heppahulluutta sillä en sellaisesta koskaan kärsinyt eivätkä nuo edelleenkään sydäntä sykähdytä. Komeita ja ylväitä eläimiähän nuo ovat, mutta eipä juuri sitten muuta sanottavaa. Mutta - olen todella iloinen, että neidillä on mieleinen harrastus, josta into ei ole vielä laantunut.

Nyt pitänee mennä virittämään tulta uuniin, ilma on jotenkin kostean kolea ja jäytää luita ja ytimiä myöden.

Mukavaista maanantaia

Z

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Pulu puussa ja pipo päässä




Eilen illalla oli pakko hieraista silmiään ja kaivaa surkea kamerani, jolla ei tämän tarkempaa kuvaa saa, esiin. talomme vieressä (n. 6 metriä talosta) on korkea ja vanha kuusi ja siinä pihalla seisoskellessamme miehekkään kanssa, kuulimme äänekästä siipien läpytystä ja todella iso tumma lintu lensi tuon kuusen latvaan. Ensin ajattelimme sen olevan teerikukko, mutta sen pyrstö oli lastan mallinen eikä lyyra ja muutenkin muistutti enemmän metsoa. Luulenkin sen olleen juuri metso, mutta kyllä harmitti, ettei ollut kiikaria tai edes kunnon kameraa, jolla zoomata ja taltioida mokoma sensaatio. Olen aina luullut metsojen olevan arkoja lintuja tai ettei ainakaan ihan asutuksen viereen tulisi, varsinkaan melkoisen metelin keskelle.




Jotain valmistunuttakin sentään, vaikka räpylä taas itsestään ilmoitteleekin. Ihan peruspipa turkoosista Samoksesta, juuri sopiva ja napakka, nitkutus jatkuu kaulurin muodossa samaan settiin ja mikäli lankaa riittää teen vielä kämmekkäätkin. Ne ovat kuulemma kätevät tallilla touhutessa mikäli on viileämpää. Anni the koirulikin joutui yllättäen napatuksi poseeraukseen mukaan.

Viime päivinä on tullut mietittyä sitä miten herkkä ihmisen mieli ja erityisesti sen terveys on. Aina välillä toivoo, että olisi sellainen taikasauva, jolla muuttaisi kaiken taas hyväksi ja antaisi takaisin sen luottamuksen siihen, että elämä kantaa kuitenkin kaiken epätoivonkin keskellä. Onneksi sentään voi olla korvina paikalla ja yrittää jakaa niitä onnistumisen tunteita päivän mittaan.

Pakko vielä kertoa pieni kevennys: sain lähes hermoromahduksen rehottaviin kulmakarvoihini ja ihan ex tempore päätin soittaa vakipelastajalleni. Ei kun numero valintaan ja kun Katja sieltä vastasi, totesin tarvitsevan pensasleikkuria. Ensin hiljaista ja sitten hirmuinen röhönauru, onneksi hän on humoristi parhaasta päästä ja pelasti minut pensaineni heti seuraavana päivänä. Pyysi vielä seuraavan kerran tulemaan ennen kuin ruoho ennättää täysin villiintyä. Ihana paikka käydä. Sielunhoitoa samalla niin halutessaan, nyt sentään olimme suurimman osan ajasta ihan rauhassa ja hiljaa.

Nyt saunaan lihaksia lämmittämään.

Lämpöisin ajatuksin

Z

torstai 12. maaliskuuta 2009

Voihan väsymys

Ihan on ollut täydellisen puhki poikki-olo jo vähän aikaa. Liekö sitten vitamiinivarannot kulutettu loppuun ja uutta kesää kaipaisi vai mikä liekään, mutta unta ei vain tunnu saavan riittävästi vaikka miten yrittäisi. Monenlaista tekelettäkin on kesken, mutta kun tekee kaikkia vuorotellen niin eihän niitä valmiita tule kovin nopeasti. Pisimmällä ovat esikon aikoja sitten tilaamat vihreät sukat ja kenties neiti Nökön pipo. Tahtoo sellaisen timmin mallisen ratsastuskypärän alle, siis hyvin päänmyötäisen. Yritän toiveensa toteuttaa.



Tänään posti toi myös iloisen yllätyksen velipojalta. Peräti kolmet sukkablokkerit, oli kuunnellut toiveitani tarkkakorvaisesti sillä ovat varustetut piiitkillä varsilla ja mukavasti oli hyödynnetty kierrätystä materiaalien suhteen. On onni omistaa käteväkätinen velipoika. Kiitokset sinne etelän suuntaan, huiskuttaa tää mieli iloisena.





Olen blokkereiden suurkuluttaja ja nyt niitä taitaa olla tätä nykyä jo ainakin seitsemät. Mutta uskokaa pois, kaikkia tulee käytettyä kyllä.



Nopeasti on kyllä talvi edennyt, pian vietetään pääsiäistä ja sitten jo kohta kesäkin lähestyy, eikös? Pian pitäisi tilata pikkukolleille miehuuden vientiaikaakin. Miten ovatkaan kasvaneet ja mikä hassuinta: Kusti, tuo tummempi ja tullessaan pienempi on nykyään aivan hervottoman paksu ja Kosti-veljensä sellainen korkea rimppakinttu. Karvan laatukin on ihan erilainen pojilla. Kustilla julmetun paksu karva tuuheine alusvilloineen ja Kostilla hento ja valuvampi. Anni on ollut aivan ihmeissään, kun eivät yhtään pelkää vaan tulevat puskemaan ja nokan edestä eväät popsimaan ja mitä pienet edellä sitä isotkin perässä. Ja nyt onkin koko kissanelikko pelottomina niin ystävää hurjaa vahtikoiraa esittävän haukkumme kanssa. Johan se nyt luonnon päälle ottaa, kun julmalta yrittää hampaat irvessä näyttää ja toinen vaan puskee. Varsinkin vatsan alta kulku kutittaa masuparkaa aivan kamalasti ja vielä nuolaisevatkin heti kun silmä välttää, rähmänkäpälä sentään.

Halauksin ja haukotellen Z