sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Revontuli

Ensin oli ihana huivi, josta ajattelin ottaa kuvaa jälkipolville muistoksi..


.. ja sitten sinne ryntäsi


..Repe auttamaan kuvauksissa, suorastaan rakastui huiviin, hyvä, että sain sen vielä pelastettua ja kaiken kukkuraksi ei yksi assistentti edes riittänyt vaan tulihan niitä vielä toinenkin apuun


.. eikä meinannut sopu kaverusten kesken työnjaosta riittää. Luntakin tulla tuprutti ja niinpä kuvaajaparka katsoi viisaimmaksi palata sisälle. Mutta yhtäkaikki, huivi on IHANA ja sen teki ystäväkulta Neiti Nökölle, ihana ystävä, suuren suuri kiitos vielä. Ne halaukset saat sitten heti kun tapaamme seuraavan kerran. Nyt ovat omat huivini pelastettuja myös sillä neiti on niitä ryövännyt käyttöönsä oman huivin puutteessa.

Sunnuntai on ollut urheiluntäyteinen, sitä tuntuu tulevan joka kanavalta ja lunta riittää katsoi minne vaan. Mitäpä tässä siis valittamaan, talveahan tämä vain. Nautitaan siis niin kauan kuin sitä riittää.

Ai niin, että olen iloinen Kuunkuiskaajien voitosta euroviisukarsinnoissa. Menin nimittäin lyömään vetoa, että jos Eläkeläiset olisivat voittaneet, olisin joutunut syömään makkarankuoria, kuulemma hookoonblöötä, uhhh... Tässä kohtaa on ehkä syytä mainita, etten koskaan, ikinä, missään tilanteessa, syö makkaraa. En ole syönyt sitten lapsuuden. Suurin kauhistukseni mitä voin kuvitella. Kaikkeen sitä ryhtyykin, onneksi ei tarvinnut lunastaa tuota.


maanantai 25. tammikuuta 2010

Väri-iloa kaulalle





Mallihan on se Wham Bam, jollaisen jo yhden aiemmin esittelinkin. Tähän lankaan ja väriin erityisesti rakastuin niin, että tuo on majaillut kaulallani tauotta niin sisällä kuin ulkona valmistumisestaan asti. Ihana kertakaikkiaan. Mr Maljakko jälleen ryhdikkäänä poseeraa.

Ja koska rakastuin lankaan niin tulisesti, niin tässä vielä lähempää sama ihanuus, Cool Flamme, vyöte on jo aikaa sitten hävinnyt, joten tarkempia tietoja en pysty kertomaan. Tämä lienee kuitenkin aika yksyhteen Novitan Rustikan kanssa, niin metreiltään (100g/100m) kuin koostumukseltaankin, sekoitehan tämä. Mutta päivän kokemuksella en voi kuin kehua, lämmittää suloisesti.



Pakkasta riittää, samoin lunta. Niinpä onkin oivallista sytytellä tuli tuvan uuniin ja kenties lämmitän vielä poikkeuksellisesti saunankin. Sinne lauteille on aina niin ihana pötkähtää lämmittelemään.

Ai niin, olemme saaneet uuden lemmikin: juoksee tuolla välikatolla sprintterin lailla ja näyttää pitkää nenää kaikille myrkkysyöteillemme, pah!



sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Sunnuntai ja tippa nokassa

Jep, tippa tosiaan nenän päässä vähän jokaisella tässä perheessä. Kylmä on - hrrr...



Juuri nyt on erityisen tärkeää ruokkia pieniä lintuystäviämme. Sen kun aloittaa tuossa alkutalvesta niin sitä täytyykin sitten jatkaa läpi talven. Eiväthän nämä pienoiset ystävämme muutoin pärjää kerran apuun totuttuaan. En voinut vastustaa kuvamerkintöjä sillä kuten huomaatte, loistavat kuvaustaitoni paljastavat pienen pienen papanan siellä ruokinta-automaatissa. Kuvaa kun kuitenkin klikkaa, voi jotakin lintuun viittaavaa havaita.




Tämän Herra Hauskuuden halusin esitellä, kun kuva-albumista vastaan tuli. Repe alias El Reino, kissakatraamme vanhin herra. Kuva napsaistu joskus viime kesänä tuossa verannan ikkunalla, vauhdissa sillä herralla on aina niin meno päällä, ettei tahdo ehtiä kuvaa napata. Hurja saalistaja hän, sydämeltään jättiläinen, pinnaltaan pitkä kunnes joskus ottaa hermoon ja vilahtaa tassu kuin Zorron miekka. Viisas ja lempeä.

Sunnuntain kunniaksi täällä lämmitellään joka uunia ja pyyhitään tippoja nenänpäistä.


lauantai 23. tammikuuta 2010

Tättähäärä häärää

Niinpä niin, paremmin en voisi lauantaita kuvailla. Olen nukkunut ihan luvattoman pitkät yöunet, 16 tuntia eikä tehnyt edes tiukkaa. Olisin vielä hiukkasen pidempäänkin voinut nukkua, mutta Kuopus Kepponen oli eri mieltä. Esikko onkin tukitädillään, joten ei tämä muutoin mahdollista olisi ollutkaan. Herättyäni olenkin sinkoillut ympäri kotia, saamatta silti mitään kovin näkyvää aikaan. Johtuu lähinnä siitä, että kaikki hommat vaativat valmistuakseen enemmän aikaa kuin yhden päivän.

Olisin kuvannut tähän postaukseen ihanaisen huivin, jonka Neiti Nökö sai, mutta neiti otti lähti pyjamabileisiin eilen ja huivi on muassaan siellä. Ei siis kuvia siitä vielä vielä. Värkkäilin sitten turhautuneena blogin parissa, kaipaan jotakin uutta enkä ole vielä keksinyt mitä se uusi voisi olla. Sitä odotellessa poistin bannerikuvan ja blogipohjan, laittelin tilalle yksivärisen. Katsellaan sitä nyt hetken aikaa sitten, kunnes jokin idea päähäni pälkähtää.

Puikot suihkivat tällä hetkellä poltetun oranssia Cool Flammea, arvaattekin varmaan mikä siitä on tulossa, no Wham Bam tietenkin. Ne nyt vain ovat niin vastustamattomia, helppoja pieniä välipalatöitä, jotka eivät vaadi paljoa lankaa. Paksuilla puikoilla lähes aivotonta työtä, aivottomalle neulojalle, heh!

Palaan hääräilemään, muistakaa tekin levätä ja kerätä voimia tulevan viikon varalle.


sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Sinnillä sanoi sittiäinenkin..

Muistatte varmastikin tuon tuskaisen sukkaepisodin hetkisen takaa? Ja oletitte varmaan, että kyllä se nyt opikseen ottaa ja takoo välillä jotakin muutakin seinään kuin päätään? No, oletitte turhaan. Palasin sille Wollmeise-laatikolle ja sain ahaa-elämyksen: hellyttävä pikkuinen Nalle ja Zenzi ne yhteen sopii! Suorastaan tykästyivät toisiinsa ja sukaksi asti ystävystyivät. Jotenkin Nalle oli suorastaan rouhean tuntuista neuloa aina nuo välikerrokset ja sitä aina oikein odotti Zenzin suloista tuntua seuraavien kolmen kerroksen ajan. Oi ja voi – tätä neulojan onnea, neuloa oikeita lankoja, lankoja kaiken tuntuisia. Niin se on tässäkin asiassa, jokaisella langalla on oma hetkensä ja paikkansa. Ja mikä hassuinta – tällä kertaa tuon oikean värisen täydennysNallen löytäminen oli suorastaan vaikeampaa kuin Wollmeisen, kaikki hyllyt joka marketissa tyhjänä! Mitä on tapahtunut? Neulovatko nykyään jo IHAN KAIKKI? Nämä päätyvät ystäväkullan jalkaan piakkoin.





Sitten täytynee esitellä tämä hauskuus: meillä bloggaavat näköjään sitten jo ihan kaikki. Tässä kun kirjoittelin tyytyväisenä ryntäsi Kosti-herra suoraan ulko-ovelta tulleen miehekkään mukana sisään ja suorinta tietä näppäimistölle ja mitä ilmeisimmin – bloggaamaan!




Sitten sitä luulisi, ettei naisihminen enää tällä iällä rakastuisi taikka muotihullutuksiin hörähtäisi, mutta kuinkas kävikään. Reino tuli - ja vei sydämeni, väri puolestaan herätti heti sisäisen prinsessani ja täytyyhän tuota pikkuista hienohelmaa miellyttää, varsinkin kun on nukkunut hernefarmin päällä koko yön. Vatsaparkani ei nyt suostu yhteistyöhön ja parempi suunnata lääkäriin huomenna, semminkin kun umpisuoltani ei ole koskaan leikattu. Mutta meet my loving Reino's.





lauantai 16. tammikuuta 2010

Lauantain lohtuneulontaa

Koska lauantai koitti minulle ja Kuopus Kepposelle molemmille ankeana, olemme molemmat ankarasti vatsakipuisia. Niinpä päätin, olon särkylääkkeen oton jälkeen aavistuksen helpottaessa, saattaa keskeneräisen lohtuneuletyön loppuun. Tuossa ainakin reilu viikko sitten bongasin Keskiäkäisen blogista hauskan helppotöisen kaulurin ja niinpä se etsiytyi minunkin puikoilleni. Kaipasin tuolloin lohduketta erinäisten epäonnisten sukkaprojektien jälkeen ja tänäänkin tuo hauska pikku työ lohdukkeena sitten toimi, joten kerrassaan varsinainen lohtutyö siis.

Kuvien laatu on mitä on, en nyt jaksa lähteä ulos loikkimaan eikä ole oikein kuvausassistenttiakaan, joten sumea omakuva ja Mr Maljakko saavat kelvata.






Kyseessä siis Wham Bam (Ravelry-linkki)

Lankana käytin Sublimen mustaa merinokashmiria sekä Gedifran Riana Coloria yhdessä, molempia meni se 50 gramman kerä. Olen oikein tyytyväinen pieneen välipalatyöhöni ja tekaisen näitä kyllä noista jämäkeränöttösistä vielä enemmänkin.

Huomaatteko muuten, että taisin ommella sauman väärään kohtaan? No, en käy tuota enää korjaamaan, kelpaa ihan tällaisena käytössä. Nyt pitää jokin kiva pipo tuohon kaveriksi tikuttaa.

Nyt lähden korjaamaan Peikon murtunutta jalkaa ja sitten seuraavan lohtuneuleen kimppuun.


sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Mistä tunnistat sä neulojan?

No, vaikkapa tällaisesta. Minua rupesi huvittamaan, kun omaani vilkaisin. Normaalien avainten lisäksi siitä löytyy lähes kaikki minulle tarpeellinen: mittanauha, jota tarvitsen useinkin liikkeellä ollessani, ystäväkullalta saatu suojelusenkeli sekä neulelangan katkaisin (jota muuten on käytetty monen muunkin jutun katkaisuun). Tällä on pärjätty tähän asti, saas nähdä kertyykö tuohon ajan mittaan vielä jotakin muutakin epätavallista.



Ja koska nyt vekkuliksi haluan heittäytyä, niin heitänpä "huulenkin".

Mikä on tämä viikon luontoääni?
  • noin 150cm korkea
  • huutelee äääällä alkavia sanoja tämän tästä
  • on ylettömän rakas luppakorva

Menen jatkamaan tikutusta, ennen sitä kuitenkin kaikille mielettömän mukavaa uutta viikkoa!


tiistai 5. tammikuuta 2010

Turhautunut

Sellaiseksi minä itseni juuri nyt tunnen. Olen kuluneen vuorokauden aikana neulonut kakkosen puikoilla 1,5 sukkaa ja sitten purkanut ne aivan tyytymättömänä. Samoin olen neulonut kolmosen puikoilla toista sukkaa liki kantapäähän ja ihan yhtä turhautuneena purkanut sen. Sitten nappasin ihan tavallista Nallea, sitä uutta, joka on 100 gramman kerässä ja kas siinä olen päässyt vasta yhdellä purkamisella ja taas jatketaan. Miten se nyt menikään - yrittänyttä ei laiteta. Sitkeyden puutteesta minua ei ainakaan voida moittia. Välillä takkuan niin, että moinen pään takominen seinään ei olisi enää millään mittareilla järkevää. Liekö niin nytkin, tiedä häntä.

Eräs toinen ei sitten ole ollut lainkaan turhautunut viime päivinä vaan nauttinut lumesta ja lumisateista täysin rinnoin, laukkaamalla pihaa ristiin rastiin. Höpsöin juttu on se, että kuono edellä juostaan täyttä vauhtia lumikinokseen ja sitten pungerrellaan takapuoli pystyssä ylös sieltä. Eikä yhtään tunnu haittaavan vaikka kuono niskaa myöten on ihan lumessa. Pitäisikö ottaa oppia hänestä?



Ihanaista iltaa ystäväiset!


lauantai 2. tammikuuta 2010

Kaamea käkättäjä melkein kaamoksessa



Pakkasta -18 celciusta ja valo ulkona lähes kuin kaamoksessa. Olohuoneessa riehuu kaamea käkättäjä, Esikko siis. En tiedä mikä on ollut niin hauskaa tänään, ihan jatkuva kikatus ja käkätys. No, hyvä niin tietysti. Rontti oli mennyt huivin tekeleestäni leikkaamaan ihanat silmuccamerkit irti. Kun kysyin tietääkö siitä mitään, sanoi kainosti alta kulmain: "Ne muistuttivat legoja". No, oikeassahan tuo tietysti on, ymmärrän ajatuskuvionsa kyllä. Ajatteli tietysti legoparkojen jääneen ansaan äidin käsityöhön ja pelastaahan nuo piti. Sovittiin, ettei enempää leikellä irti äidin töistä. Ja niin käkätys taas jatkui..




Lunta siis riittää kuten kuvasta voi todeta. Kävin ulkona napsaisemassa muutaman kuvan tuleville vuosille muistiksi, jotten sitten taas parin vuoden päästä marise lumen puutetta.




Ja ah ja voih autuutta!

En ole raaskinut Wollmeisejani korkata, ovat muka niin erikoisherkkuja. Mutta - tilasin Yarnissimalta minikeriä ja nyt uskallankin näistä tilkkusukkia tikutella. Minusta ainakin Vronia, Zenziä ja Fratelloa joukossa. Kahtellaan minkälaiset tulee. Samalla oli uuden vuoden kunniaksi hyvä korkata myös nuo neliskanttiset puikot ja voi hyvä Sylvi sentään, nämähän ovat loistavat, ei parempia ole tainnut räpylöihini osuakaan. Ei kun lisää tilaukseen.

Täällä lämmitellään saunaa ja paistellaan pihvejä, ollaan vaan ja nautitaan, niin ja niistetään, mutta nautitaan silti. Nauttikaa tekin ja levätkää!


perjantai 1. tammikuuta 2010

Uusi vuosi, entiset kujeet


Isäntämiehen Sukat

Lanka: Schoeller&Stahl Fortissima Socka Mexiko Color 6-fach
Tarkemmat speksit: 56s./3.75mm Ponyt ruusupuisina, aloitus varresta alkaen, tiimalasikantapää, koko 42
Uutta opittua: Päättäminen Silmukoimalla neulomalla ohje täältä 

Uusi vuosi on siis korkattu alkaneeksi ja ainakin tässä taloudessa entisin kujein. Oikeastaan nämä sukat kuuluisivat viime vuoden saldoon sillä tänään olen neulonut vain sukan kärjen toisesta sukasta sekä päätellyt, mutta menköön nyt sitten 2010 saldoon kun tämän vuoden puolella valmistuivat.

Nämähän menivät sikäli mönkään jo alusta asti, että oli tarkoitus tehdä Esikolle sukat, mutta ovat tosiaan niin suuret, että miehekäs kiittää saadessaan ne omaan laatikkoonsa.

Entisin kujein mennään siinäkin, että heräsin hirmuisessa räkätaudissa. Nenäliinoja kuluu ja pärskityttää aivan tajuttomasti. Tunnollinen ihminenhän sairastaa lomillaan, eikös?