sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Vihreää kultaa


Vihreää kultaa-sukat

Lanka on Schoppelwollen Admiral Ombrea ja koko 39/60s., malli hyvin tylsä tavis kärjestä aloittaen ja italialaisittaen lopettaen. Lanka on oikeinkin mukavaa, vaikkakin herkkää halkeilemaan. Minusta tämä on hiukan ohuen oloista ollakseen 100g/420m. Neuloin kuitenkin Knitpicksin Harmonie dpns 2,5mm:llä eivätkä nuo tuntuneet liian paksuilta siltikään. Värit ovat Schoppelin langoissa lähes aina herkkuakin herkummat. Pidän kovasti tuosta pitkästä harmonisesta väriliu'usta. Uudet sukat ovat jo puikoilla - kuinkas muuten.

Reissu miehekkään kanssa oli oikein mukava ja lapset yllättivät iloisesti. Olivat siivonneet lähes koko talon, ihania mukeloisia. Esikkokin on taas kotosalla ja sen kyllä huomaa. Kulkee perässäni koko ajan ja pulina on taukoamaton. Hyvähän se tietysti on, että asiaa riittää. Vaikea uskoa, että joskus oli aika, kun epäiltiin, ettei ryhtyisi puhumaan ollenkaan.

Aurinko paistaa täydeltä terältä ja grilli on kuumana. Nautitaan tästä täysin palkein ja kerätään voimia talven varalla. Aurinkoa teidänkin sunnuntaihinne.




torstai 23. heinäkuuta 2009

Rähmäkäpälä, kirjaimellisesti!

Totisesti - tänään on hiukan seisottu ja kävelty. Kokonaisen työpäivän verran ja sen kyllä tuntee tassuissa. Kävelen kuin ankka pitkin taloa ja perheellä on hauskaa kustannuksellani. Miksikö näin? No, suuntasin tänään maalta kaupunkiin tapaamaan ystäväkultaa ja voi mitä sainkaan! Ihanan, ihanan Revontulen, juuri minun värini vielä eikä siinä kaikki sillä mukaan oli pujahtanut myös ensimmäinen neulottu tiskirättini. Ystävä taisi ajatella, etten noihin hurahda ollenkaan ellei minua hiukan tuupata. Kiitos kaunein, ihan tippa silmässä tuota huivia kuvasin pihalla, apilat mokomat yrittivät tuolta väleistä tunkea esille, mutta varmasti näette miten upea se on.




Tänään on tosiaan seikkailtu kuin maalaishiiret kaupungissa. Junalla Oulunkylään ja Ogeliin. Sieltä mukaan tarttuivat nämä, suunnitellusti. Eli siis Marks & Kattensin uutta Fame Trend sukkalankaa sekä Zauberballin hekumallinen Crazy-väri. Hankituksi tuli myös kahdet bambuiset Gjestalin sukkapuikot, niitähän ei sukkafriikillä koskaan ole liikaa. Voi taas aloittaa muutamat uudet tuonne koriin, hih! Oulunkylästä suorinta tietä Hakaniemen halliin ja Vihreään vyyhtiin. Siellä osoitin todellista luonteenlujuutta, ei yhtään lankaa. Sen sijaan poistuin Suzannen ruusupuiset ja eebenpuiset sukkikset muassani. Taas saa aloittaa muutamat uudet? Mitä - eikö?



On myös syöty, syöty ja syöty. Tämän lisäksi höpötetty, löpisty, jupistu ja pulputettu mielin määrin. Päivä oli mitä rattoisin, kiitos sinulle vielä L. Vain nämä jalkapohjat mokomat ovat nyt tuplapaksut, mutta viis siitä - oli sen arvoista. Ensi kertaan taas.

Huomenissa suunnataan miehekkään kanssa kuhertelemaan kahdestaan, vuorokausi lomaa katraasta, niin ihania kuin ovatkin, välillä tarvitaan pieni henkäisyhetki ja aikaa kahdestaan.

Oikein leppoisaa ja kaunista viikonloppua kaikille.

Noropuro ja päänsärky

Ensimmäinen esiintyy tässä ja luovutetaan näillä hetkillä ystäväkullalle ravintola Vltavan kulmilla. Tein normaalia kapeamman sillä olen itse huomannut tämän mallisten tulevan paremmin käyttöön kun ovat kapoisia ja pitkiä. Toivottavasti ystävä tästä pitää, myös nuo Toscanan tomaatti-sukat menivät tähän samaan pakettiin yllätykseksi.


Kesän pahin päänsärky taas esiintyy yllä, sonnivasikka joka ei koskaan ole siellä missä pitäisi, häntä eivät pidättele mitkään tunnetut esteet, ei piikkilangat, eivät koirat tai edes sähköpaimenet. Hän on päättänyt olla kotieläin siinä missä kissat ja koiratkin, onneksi ei sentään ole vielä sisälle yrittänyt tai ikkunasta aamiaispöytään mulkaissut. Kerrassaan kapinallinen siis, en viitsi toistaa niitä mitä kauneimpia nimiä, joita miehekäs hänelle on kesän mittaan antanut. Aurinkoa päiväänne, minä olen tämän julkaisuhetkellä turmion teillä lankakaupoilla, tunnustan.


keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Ah, kesä ja autuus!



Vielä löytyy kukkivia pihalta, eikös tämäkin ole jokin ruusu, upean värinen ainakin. Viinimarjat kypsyvät hurjaa vauhtia ja satoa tuntuu tulevan paljon tänä vuonna. Olen vain aika onneton säilöjä tai mehun/hillon keittäjä. Mutta jospa noita tulisi laitettua edes pakkaseen jonkin verran, ettei ihan pelkkiä variksia ruokittaisi.

Täällä on herätty ajoissa, viety Esikko asuntolaan ja käytetty pienemmät uimassa. Nyt vain olla öllötellään, loma on kyllä aika taivaallinen asia, nyt sitä vasta oikein huomaa kuinka puhti alkoi olla aikalailla poissa. Lomassa varmastikin paras asia on kiireettömyys, ei tarvitse koko ajan olla aikatauluttamassa menojaan ja mikä tietysti kaikkein parasta, on aikaa kilkutella puikkoja ihan niin paljon kuin tahtoo.

Hassu juttu sattui Anni the koirankin kanssa, olemme näihin päiviin uskoneet, että karkaa jos jää yksin pihalle. Mutta eipä karannutkaan. Neiti Nökö ja ystävänsä leikittivät koiraa pihalla ja unohtivat hänet sitten sinne ilman minkäänlaisia kiinnityksia. Siellä tuo koiraneiti istui pihalla surkean näköisenä ja ilme kertoi: "Oletteko unohtaneet minut tänne, sniif..?" En silti lähtisi ihan kovin pitkäksi aikaa luottamaan, että tuossa pysyy ilman valvontaa.

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Kuuden suora?



Edelleen sitä samaa touhuaa tämä rouva mitä tähänkin asti. Värjäyksiä siis, nämä ovat kaikki koolattuja. Osa vanhaa Nallea, osa uutta Nallea (ei aloe veraa) ja kaksi vyyhtiä ihan seiskaveikkaa. Ensimmäisen kerran tuli vahingossa suklaanruskeaakin, mutta eipä haittaa sillä sopii tuon vihreän kanssa oikein hyvin, heti tuli mieleen "Minttusuklaa". Vaaleanpunainen ei ihan oikein toistu, on jonkin verran tummempi luonnossa ja keltainen taas sellaista ihan mangonkeltaista. Muut ainakin omalla näytöllä niin kuin ovatkin. En tullut laittaneeksi minnekään ylös mitä makuja heittelin kattilaan.

Tänään on tullut nukuttua myöhään ja muutenkin oiottua vain koipia, joten nyt voisi pikkuhiljaa harkita kodin puoleen kääntymistä.

Totesimme lasten kanssa tässä päivänä muutamana Kusti-Rantapallon kastuttua, että nuoren miehen lempinimiä pitää vaihtaa sillä kun kastui kunnolla oli tosi luikku siellä kaiken karvan keskellä eli se siitä pullukkuudesta. Olen huomannut muutenkin, että näillä kesät talvet ulkosalla liikkuvilla kissoilla muodostuu samaan tapaan "vararenkaat" vyötärölle kuin eläimillä luonnossakin. Karvakin on puolet vahvempi kylmään vuodenaikaan. Ihanaa on ollut myös seurata kuinka hyvin koira tulee kisujen kanssa toimeen, jos eivät malta olla varuillaan, tulee suuuuuri kieli ja lipaisee naaman märäksi. Jopa äkkiväärä Valtterikin on pikkuhiljaa sulanut neidille.

Tänne päin voisi lähetellä rutkasti siivousenergiaa, sitä tarvitaan.


sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Mikä ihana sunnuntai!

Juuri näin sillä lomani alkoi ja seuraavat kaksi viikkoa aion ottaa lokoisasti ja rennosti. Ja mikäs sen ihanampaa kuin aloittaa loma onnekkaasti. Menin ja osallistuin arpajaisiin täällä

ja kas ihmettä - voitin! Ja katsokaas mitä ihanuuksia sainkaan ruusuntuoksuista käsintehtyä saippuaa sekä appelsiinin/mandariinintuoksuista saippuaa. Kyllä minun nyt kelpaa. Suuri kiitos Nanna!

Alla paketti ennen hillitöntä repimistä;) Mikä hauskinta, vein ryhmäni perjantaina loman alkamisen kunniaksi minnekäs muualle kuin Fiskarsiin ja tuo oli lukkoon lyöty jo ennen arpajaisia, hih! Näin niitä sattumuksia pukkaa ihmisen tielle.



Värjäyshulluuteni ei varmastikaan ole keneltäkään jäänyt huomaamatta ja niinpä keräsin noin 2/3 tuloksista yhteen kuvaan. Tässä siis aikaansaannokseni, osa on elintarvikeväreillä värjättyä ja osa Kool-aideilla. Vaaleita Nalleja on hamstrattu pitkin Suomen niemeä ja touhotus siis jatkuu, mutta kenties hieman maltillisempana tästä eteen päin.


Alla näkyvät ensimmäiset valmistuneet eli siis Toscanan tomaatit, ihan perussukkaa tehdä posotin ja vaikka raidoittuminen ei olekaan nätin säntillistä ja värikään ei valitettavasti teille ihan oikein välity niin tykkään kyllä ja kovasti.



Lopuksi pitänee esitellä mitäs muuta kuin kissoja, niitähän meillä riittää. "Vanha" herra Repe tuli Kuopus Kepposen kanssa tutkimaan mitä touhuan ja vaikka aina näyttää tällä tavalla nyrpeältä, on kuitenkin kaikkein hellämielisin koko katraasta ja muutenkin hiukan sellainen oman tien kulkija. Ikää lienee nykyisin jotakuinkin 6 vuotta eli ei nyt niin hirmuisen vanha kuitenkaan.


Minä täällä toimin edelleen muonitusjoukoissa, meillä tehdään edelleen heinää sillä sitä on niin monta hehtaaria tällä hetkellä, ettei ihan käden käänteessä onnistukaan. Kalalaatikko tuolla uunissa hautuu ja kohtapa sieltä varmaankin nälkäiset miehet jo rynnistävätkin särpimen ääreen.

Oikein leppoisaa sunnuntaita toivotteleepi

torstai 16. heinäkuuta 2009

Yllätyshyökkäys!



Nämä kaverukset ne osaavat ottaa rennosti helteisenä päivänä. Edelleenkin jaksan äimistellä miten hyvin viihtyvät kuljetusboksissa, ei pelon häivääkään. Jos on luukut kiinni niin niitä yritetään avata, jotta päästäisiin sisään. Tämä kuva oli pakko näppäistä koska Kosti roikkui lähestulkoon puoliksi ulkona kopasta. Koirakin on ollut ihan vetelä kuumana päivänä ja vasta iltasella piristyy koko kööri temuamaan.

Ihanaa, että taas on lämmintä, ihan kuin minua varten. Nyt pitäisi raivata keittiön pöytä tyhjäksi (ne lomalaiset, ne lomalaiset) ja ryhtyä leikkaamaan seuraavia ompeluksia. Muutama neulontahommelikin on kesken, mutta niitä ei voi näyttää sillä ovat menossa eteenpäin ja saattaisin paljastua jos vilauttaisin.


Naapuriin on syntynyt kaksi pientä varsaa, kyllä osaavat olla sitten suloisia. Pitäisi melkein kysyä saisinko kuvata heitä tänne blogiin.


Vielä loppurutistus ja sitten pari viikkoa lomaa ja lepoa sekä muuten vain voimaantumista.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Hippijuppitunika



Ompelukärpänen puraisi taas - ja suhaisin käden käänteessä hippijuppitytön tärkeimmän asusteen, uuden tunikan. Muistelen kankaan huutaneeni Huutiksesta. Ohuen ohut sekoitekangas ja lähikuvasta



voi tuon vinkeän pintakuvion ja hopeakirjonnan erottaa. Vaatinee alleen jonkinlaisen topin. Mutta ihana yhtä kaikki ja pitkään kaapissa lojunut kangaskin pääsi käyttöön. Mistään ei varmastikaan pysty päättelemään minun pitävän tunikoista, eihän? Neiti Nökö välittömästi tilasi itselleen samanhenkisen. Siispä kaavaa jostakin metsästämään, en jaksa itse ryhtyä värkkäämään.

Rentouttava viikonloppu takana, on tullut syötyä hyvin ja nukuttua hiukan univelkoja pois. Pyykkivuori ei harmillisesti ole itsekseen vajonnut, mutta en suostu nyt ottamaan siitä stressiä minkään vertaan. Tulee pestyä kun tulee.

Upean aurinkoista uutta viikkoa toivottelen kaikille


lauantai 11. heinäkuuta 2009

Löytöretki..



..valmiina. Todellinen löytöretki uuden tekotavan maailmaan. Myös täystuho tämän sävyisille sukka- ja muille jämälangoille 4ply-vahvuudella. Lopputulos ei ole täysin minua miellyttävä, mutta olen silti hyvin tyytyväinen sillä nyt olen testannut ylhäältä alas saumoitta neulotun tekotavan ja olen myös hyödyntänyt langanloput. Tämä siis siksi, etten hennonut mitään parempia käyttää tähän projektiin siitä pelosta, että menee ihan reisille koko yritelmä. Neulomosta kyselin vinkkejä ylösalaisin neulotun puseron silmukoiden jakoprosentteihin ja niiden mukaisesti on silmukatkin laskettu. Muutoinkin ennenkuulumatonta, että sukkafriikki isompaan työhön hairahtui, heh!

Mutta vaikken itse olekaan tyytyväinen, niin Nökö-neiti tuon heti itselleen omi eikä pois luovuta kuulemma, en jaksa purkaakaan sillä mohairia on pienet määrät sukkalankojen joukossa eikä sujuisi kovin helpolla, joten menköön neidin käytössä. Seuraavan kanssa olenkin sitten jo paljon viisaampi.

Loppukiusaksenne voisin esitellä vielä viimeiset värjäykset, elintarvikeväreillä nämä: vasemmalta lukien Laguuni, Vilja ja Banana Split.




Nyt sitten pitäisi keksiä edullinen värjäykseen sopiva sukkalankavahvuinen ohuempi lanka sillä Nallet kaikissa vaaleissa väreissä ovat hävinneet kokonaan. No, varmastikin noita vielä jostakin löytynee, kunhan pitää silmät auki liikkuessaan. Ystävä-kulta noita jo satsin olikin minulle hamstrannut tuolla Suomen turneellaan, kiitos sinulle L ja ihanaa lomaa. Minä vielä viikon pakerran ja sitten hyvin ansaitulle tauolle asetun muiden lomalaisten tavoin.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Syytä huoleen?



Pitäisikö oikeasti jo huolestua? Siinä missä kaikki muut ovat suunnanneet nenä tanassa markettien uutuuslankojen äärelle ja kantaneet niitä selkä vääränä kotia kohti, on tämä neuloja tyhjentänyt kaikki vaaleat tarjousnallekorit ja keittänyt keitoksiaan ilta illan perään. Perhekin jo ihan on huolissaan, eihän tätä äitiä näin taajaan hellan ääressä ole nähty sitten..

Tulos on nähtävissä tuossa yllä. Kaikki on värjätty karamelli/elintarvikeväreillä. Ja tänään toi Kustiposti lisää Kool-Aideja. Mutta nyt taidan ne laittaa talteen ja ehkäpä hiukan neulonkin taas vaihteeksi. Onhan näitä nyt vaikka miten paljon neulottavaksi.

Mutta totisesti värjääminen on todella hauskaa ja mukaansa tempaavaa. Kokeilkaa ihmeessä mikäli ette ole aiemmin sitä vielä tehneet. Vaikka minä taidan kyllä olla viimeisiä, joka tätä on kokeillut. Tulen aina kaiken uuden suhteen jälkijunassa.

Nyt menen paijaamaan vyyhtejä ja pupeltamaan muutaman litran mansikkaa, miehekäs oli noita 5kg hakenut lähitarhalta.

Z

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Ystävyyttä

Ystäväni, kultaseni Valtteri Vallaton. Tässä ollaan vielä pihatien alussa matkalla suureen tuntemattomaan. Minne me oikein ollaan lähdössä mami-kulta, kysyy hän? Otathan minut mukaasi, otathan?



No, otanhan minä, tulehan niin saat selville minne.


Vielä vähän matkaa niin näet mitä ihanuuksia tuolta löytyy.


Oletko nyt ihan varma, että kannattaa? Eikös kuitenkin palattaisi kotipihaan?


Kas tässä, kattikulta. Näitähän me tulimme katsomaan ja hiukan onnettomia kuvaraasuja räpsimään (haaveilee kunnon kamerasta). Väri on upea ja koko kukka karuudessaan ja yksinkertaisuudessaan loistava luonnonnäyte.Ethän nyt pettynyt?

Ihan noin ei tarvinnut kattikultaa houkutella. Hän on ystäväni henkeen ja vereen. Kun huomaa minut pihalla - kipittää juoksujalkaa luokseni ja "juttelun" määrää ei voi kuvailla mitenkään. Kurnuttaa, kujertaa ja naukuu kaikilla mahdollisilla nuoteilla. Vastaa aina kun kysyn, vielä kun tietäisin käännökset niin avot! Rakkaista rakkain kuitenkin, onneksi parani päävammastaan hyvin vaikka tuolloin muutama vuosi sitten jo näytti pahalta. Oli siis saanut kunnon reiän kalloonsa neitojen katsastuskierroksella. Nyt on sellaiset halut poistettu ja mikäs on kissaherran ollessa ja nauttiessa kesästä maalla.

Toinen ystäväni Anni se tempaisi tänään hiukan öklömmin - kävi juoksemassa lantaläjässä. Koira myös pelkää vettä aivan järjettömästi eikä ollut kovin hauska pesuoperaatio, mutta nyt tuo ressu kuivuu ja murjottaa sisällä, ei auttanut tällä kertaa luistaa pesusta, kuten varmastikin ymmärrätte.

Toisenlaisesta ystävyydestä on kyse tässä . Ensimmäistä kertaa uskaltauduin mukaan - hui! Mutta vaikuttaa jännältä. Yritän olla oikein hyvä salainen ystävä.

Ja nyt nauttimaan nitkutuksesta sillä käpälä ei turvota enää juuri ollenkaan, jihuu!


Z

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Ollaan kahden lällällää...


Sellainen tunnelma meillä. Katti ilmaantui taas seurakseni. Ilme on aina hiukan perusnyrpeä hämäävällä tavalla, vähän niinkuin Repelläkin, mutta kumpikin on silti mitä kultaisin kissa.Kaikista terveysharmeista huolimatta nautin kesästä aivan mahdottomasti. Ainainen vilukissakin saa välillä hien otsalleen.

Lämmitän parhaillaan saunaa. Näin kesällä sekin lämpenee harva se ilta sillä työmiehet tahtovat pestä kunnolla heinäpölyn nahkastaan.

Pakko kertoa myös tämäniltainen kommellukseni. Onnistuin tuon pikkutipun värisen koolatun vyyhdin pudottamaan vyyhdinpuilta niin totaaliseen myttyyn, että sain tehdä yli kaksi tuntia töitä sen selvitttämiseksi. Siinä sitä kärsivällisyyttä mitattiin, puh!Nyt kokeilemaan joko räpylä kestäisi nitkutustakin.

Lämpöisin ajatuksin

Z