perjantai 30. huhtikuuta 2010

Mulla on joulu!

Olo on kuin pikkutytöllä. Ihanan ihana paketti tulla tupsahti eilen hyppysiini. Katsokaas mitä se sisälsi! Herkullisen värisen Revontulen minulle. Värit ovat taivaalliset, kirjaimellisesti. Voi kiitos kaunein sinulle ystävä-kulta!



Samassa paketissa tuli sitten tilaustuomisia Tallinnasta, ANY:n sukkalankoja ja ovat kyllä niin hellyttävän hempeitä, että tekisi heti mieleni uutta sukkaparia aloittaa vaan tässä kohdin on osoitettava mielen lujuutta ja tehtävä muutama keskeneräinen ensin valmiiksi. Lisänä olivat vielä toivomani puiset napit.



Mutta - ei siinä vielä kaikki lainkaan. Tuo ystäväpien minut aina yllättää ja onnistuu siinä kyllä ihan kympillä tälläkin kertaa. Kässäpussi, jonne sujahtaa köh - yksi niistä keskeneräisistä. Aina vaan sai pakettia penkoa ja lisää mukavia juttuja kaivella, kauniita keraamisia nappeja ja itsetehtyjä silmukkamerkkejä. Jotkut ne osaa vaikka sitten mitä. Olen täysin mykistynyt tämän kaiken edessä. Ystäväni - sinä saat sen ansaitsemasi lämpimän halauksen pian kun tapaamme. Minä poistun takavasemmalle silmäkulmaani kuivaamaan.


Tässä vielä vähän lähikuvaa näistä ihanuuksista, oijoi!


Ja ennenkuin toivottelen vappuaaton tunnelmia, ei postausta ilman värjäystä. Värjäys päivässä pitää neulojan tiellä jne...hihii!


Ja nyt sitten sinne dipin sekoitukseen ja kenties jopa vappusaunan lämmitykseen. Klara vappen vaan kaikille!


maanantai 26. huhtikuuta 2010

Piinapenkissä?


Niin - taidatte jo olla täysin kypsiä erääseen tohkeissaan värien kanssa räpeltäjään?

Vaan eipä auta - värisormea syyhytti taas ja kovasti syyhyttikin. Hyökkäsin seiskaveikka- ja nallekerien kimppuun kuin hyeena konsanaan ja tulihan niistä hetikin pirteämmän värisiä. Vaan näitä katsellessa tulikin mieleeni: "Kuinkahan riemunkirjavia tulee meidän perheen sukkasista ensi talvena, heh!

Leikittelin mielessäni hassunhauskoilla lankojen nimilläkin. Esimerkiksi tuo oikeanpuoleisin roosaruusuinen on Pimpelipompeliprinsessa ja tuo vihreäruskea Saku Sammakko kakkakeikalla, en taida kertoakaan loppuja. Voivat jo mennä ihan sensuroinnin puolelle.

Ulkona on upea aurinkoinen päivä ja päivän sisällä töitä tehneenä voin todeta, että nyt kyllä houkuttaa tuo ulkoilma oikein todella. Siis, ei kun nauttimaan kauniista kevätsäästä. Menkää tekin - siis ulos ilmoista nauttimaan ja happimyrkytystä saamaan.


maanantai 19. huhtikuuta 2010

Onni on..oma karvakaveri

Pahoittelen heti alkuun kuvien laatua, olivat vain niin hauskoja, että oli pakko laittaa tällaisenaan. Ei noita oikein saanut paremmaksikaan.

Jostain syystä tuo suurikorvainen, nappisilmäinen nuuskunokka on mitä halattavin kapistus. Eikä yleensä pistä vastaankaan halauksia - päinvastoin. Lasten tullessa kotiin käy yleensä niin, että häntä heiluttaa koiraa eikä toisinpäin.


Aikoinaan vanhan Retun eläessä Kuopus Kepponen istui usein kesäisin iltahämärissä koiran kanssa ison hiekkakasan päällä. Pojan käsi koiran "harteilla" ja molemmat tuijottivat kaihoisasti horisonttiin. Sitten aika jätti liki 16-vuotiaasta koiravanhuksestamme ja Kuopukselle se oli todella kova paikka. Myös meille muille. Ajattelimme jo olla ilman koiraa ja huomioon piti ottaa myös Esikko, jonka vuoksi emme voineet harkita pentua missään tapauksessa. Sitten liki pari vuotta Retun kuoleman jälkeen soitti ystävä tästä kylältä ja kysyi: "Mahtuisiko teidän pihaan haukkua?" Läheisessä löytöeläinhoitolassa oli kuulemma hirvikoira/saksanpaimenkoiratyttö vailla kotia. Ikä noin 1v.2kk- 1v.5kk tuolloin. Kova haukkumaan - ei siis sopeutuisi kerrostaloon eikä taajama-asutukseen.

Minä sitten puhumaan perheelle ja jostakin kumman syystä koko poppoo oli innoissaan uutta mahdollista perheenjäsentä lähdössä katsomaan. Koira oli mitä kaunein ja ihan ilmiselvästi kotiin jo lähdössä. Niinhän siinä kävikin sitten muutaman päivän päästä sillä välillä piti laitella tarvikkeet ja koti koiranmentävään kuntoon. Haukku kiipesi autoon pyytämättä eikä taakseen vilkuillut. Ja vaikka niin epäiltiin useampi vuosi, ettei koskaan voisi rotunsa puolesta olla pihalla vapaana, toisin on käynyt. En kyllä ihan ottaisi riskiä juoksu- tai metsästysaikana.

Anniksi lapset uuden kaverin ristivät. Anni myös huomaa ensimmäisenä milloin minulla on kädet kipeänä, nuolee aina erehtymättä niitä kipeitä kohtia. Paha mieli hälvenee ja lievittyy suklaasilmän laskiessa kuonon syliin surkeana hetkenä. Jokin kumma kuudes aisti tuolla on. Nyt täyttää kesällä jo neljä. Aikuinen koiratyttö, hellyttävä umpiluupää, kissojen kaveri.


Tämä höpsö ei sitten voi vastustaa pihalla liikkuvia, aina on pakko tulla juttelemaan ja puskemaan.
Minun kaverini, ymmärrämme toisiamme.



Puskii kivi, puskii. Huomaathan mami minut, kurraa hän.


Sitten niihin käsityöasioihin, ei mene ihan putkeen nyt: kädet eivät ota rauhoittuakseen oikein millään. Yleensä kyllä neulon rauhallisesti vaikka olisivatkin pikkuisen ärtyneet tai turvoksissa, mutta nyt ei onnistu kyllä millään. Lisäksi meinaa startiittikin vaivata, uusia tekisi vaan mieleni aloittaa vaikkeivät vanhatkaan vielä valmiita. Menenkin laittamaan tästä saunan päälle ja itseni ruotuun.

Valoisaa uutta viikkoa

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Vieroitushoidossa

Hihii, tunnustakaa pois – luulitte jo ties vaikka mitä!

Minun kävi köpelösti Wollmeisen perjantaipäivityksessä, Raku-Regenbogen hyppäsi korista viime hetkellä pois ja mitään muuta en halunnut, joten selainikkuna kiinni ja nuolemaan haavoja. Päätin jo melkein heti siinä hetkessä, että nyt porisee värjäyspadat kaikkia mahdollisia värejä kunhan ilta koittaa. Niinhän siinä sitten kävikin, katsokaa jos silmänne värien vilinältä asettuvat jotakin näkemään:




Ilta tosin sitten menikin lähestulkoon kokonaan näiden väkertelyyn, kovaa hommaa tuo moniväristen teko tosiaan on, mutta voi – niin kivaa.


Ai niin, kaivossa on jälleen vettä, pohjavesi on nousussa, jippii! Tarkoittaa sitten kyllä myös sitä, että tänä viikonloppuna pyykkikonekin laulaa Hoosiannaa kuormansa alla.
Edit. oli pakko ottaa kuva vielä myös ulkona ja ah - kyllä se kevät sieltä on tulossa, huomaatteko alimman kuvan kuivan oljen alta kuinka vihreää jo pilkistää.


Mukavaa viikonloppua toivotan itse kullekin



lauantai 10. huhtikuuta 2010

Maailmani sateenkaaren värinen...


Olen taas värjäyspuuhiin ryhtynyt, käpälät ovat taas nimittäin kiukkuisina. Tämä mahdollistui myös koska miesväki täytti kaivon. Onnistui myös tuota Kuopus-potilasta hoidellessa. Samoilla vesillä lähes..

Värejä, värejä ja värejä.

Sielu huutaa värejä ja samalla kertaa sitten sitä lähes täydellistä värittömyyttä, outoa.

Aurinko paistaa täydeltä terältä, upea tunne - sieltä se kevät tulee täyttä vauhtia.

Taidanpa napata kupin kahvia ja mennä nauttimaan sen terassille, kuopuskin simahti unilleen sopivasti.

Aurinkoa teidänkin viikonloppuunne.


keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Oih ja voih!

Tämmöiset ihanuudet posti toi mukanaan eilen, mutta vasta tänään nuo ennätin paketista kaivaa. Voi pojat millaisilla ihanuuksilla ystävä minua muistikaan! Ja miten osasikaan tehdä näin napakat ja passelit käpäliini.


Katsokaas vaikka! Lanka taitaa olla sitä sieltä Taito-Shopista ostettua Pandaa, väri on suussasulavan omenainen. Monta halausta sinulle ystäväiseni. Nämä ovat jo käytössä.


Vielä yksi vastavalottunut kuvakulma (jättäkää huomiotta likainen ikkuna)


Olen minäkin jotakin vastalahjaksi tekaissut, mikäli vain kelpaa. Yksi pieni virhe tähän tuli, huomaa ken huomaa:) Oli pakko tehdä vain puolet ohjeen reunuskuvion kerroksista sillä alpakkalanka, jota käytin oli aika paksua ja venyvää, joten mittaa huiville olisi tullut enemmän kuin sängynmitta jos ohjeen mukaan olisin tehnyt.

Ihanainen Multnomah (Ravelry-linkki)






Lanka: Artesano Alpaca Hummingbird (150g/300m) väri on Pheasant
Mitat: Leveyttä 200cm ja korkeutta n.70cm
Fiilis: Oikeastaan aika huikea! Ensimmäinen lontoonkielisestä ohjeesta tehty huivi, ensimmäinen joustava bind off-päättely (Swallowtailista) ja ensimmäinen niskasta alaspäin tehty myös.
Kenelle: Ystävälle (jotenkin ihan hänen värisensä kaikissa ruskansävyissään)
Olen tätäkin ohjetta tuijotellut ties kuinka kauan ja pitänyt muka hankalana, ei ollut ollenkaan sitä - itse asiassa yritin kääntää ohjetta ja meinasi mennä ihan hankalaksi, lopulta ajattelin englanniksi kaaviota tehdessäni ja paljon helpompaa oli, outoa! Huivi on malli, jossa saa helpolla näyttävää jälkeä. Jotakin samaa kuin Revontulissakin, jää helposti kyllä koukkuun.
Olen ihan sekaisin päivistä, koko ajan olen torstaissa vaikka keskiviikkohan nyt taitaa olla, eikös?
Tämä taitaa mennä aloittamaan seuraavan huivin. Ihanaista viikon jatkoa.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Kaneliomenat


Kaneliomena-sukat

Lanka: Itsevärjätty, raakalanka Tinttamarellin Life Style 100% merino, väreinä Ashfordin villavärit.
Malli: Ei mallia, sitä perusribbiä perinteisellä kaavalla varpaista ylöspäin;)
Silmukoita: 56s/60s., puikot Kollage Yarnsin neliskanttiset 2.75mm, koko siro 39
Menekki: 85g
Fiilis: Tykkään kovasti, jännitettäväksi sitten jää miten kestävät pesua haalistumatta, katsotaan..


Muistattekos tai arvaattekos mikä värjäysvyyhti tämä oli? No, tietystikin tämä: (Tuo vasemmanpuoleisin)


Ihan ei kirkkaassa päivänvalossa otetut kuvat toista tummaa punaa ja ruskeaa niin kuin todellisuudessa ovat, mutta yhtäkaikki pidän kovasti.

Nyt pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja tekaista keskeneräiset Tico Tico-sukat tai sitten vaihtoehtoisesti Multnomah valmiiksi, mutta jostakin syystä tuo sukkalankalaatikko kutsuvasti tuolta kurkistelee.

Nautin kyllä kovasti näistä useammasta vapaapäivästä, on vallan ihanaa vain nököttää neulomustuolissa ja tikutella tikkua toisen perään. Kuulostaa varmasti ihanteelliselta, ihan sitä se ei todellisuudessa taida kuitenkaan olla. Olen taas kotia raivannut ohessa ja kitapurjettani tuuletellut laiskamadoille, puh huh - ihan äänijänteisiin ottaa moinen..rankkaa kuin mikä, hih!



perjantai 2. huhtikuuta 2010

Pääsiäisen kukat


Tulppaaneja oli ihan pakko ostaa kimpullinen ja vaikka hiukan surullisilta tuota lumista maisemaa vasten näyttävätkin - tuovat silti toiveen keväästä ja sen saapumisesta.

Nämä kukkaset sain sitten yllätyslahjan muodossa keskiviikkona. Aivan käsittämättömän ihana keraaminen rintakoru, korkeutta noin 3cm. Tämä vaatii ehdottomasti uuden upean huivin, jota pääsisi koristamaan. Nuo tupasvillat ovat jotenkin niin minua, lahjan antaja kyllä osui täysin napakymppiin. Suuri kiitos hänelle.

Pääsiäistä vietämme hyvin rauhallisesti kotioloissa, syömme hyvin ja lepäämme. Levätkää tekin!