lauantai 28. elokuuta 2010

Sahramia



Sahramisukat

Silmukoita:  56s./2mm alumiini-Addit, 39 tassuun
Lanka: Wollmeise Twin Safran, menekki 65g
Malli: Oma, nostettujen silmukoiden kanssa leikkien

Upeaa lankaa tämä, hiukan puuvillamaisen tuntuista, kuten monet ovatkin jo raportoineet. Itse pidän tuosta tunnusta ja syytä onkin pitää sillä varastossa on vielä ihan liian monta vyyhtiä tuota samaista lankaa.

Nämä olivat oman varjo-KYHini 4/26-valmistuneet. Hiljaa hyvää tulee-opein tässä näemmä edetään, mutta eipä haittaa. Keskeneräisten laatikossa siis odottelee vielä 22 aloitettua paria valmistumistaan. Hih, ehkä sitten parin vuoden päästä ovat valmiita? Saapa nähdä.

Sitten sen seuraavan parin kimppuun.

perjantai 27. elokuuta 2010

Upea tunnustus


Näin upean tunnustuksen sain TeSalta , olipa iloinen yllätys. Tunnustuksia tuo sisällyttää myös saajansa tekemään. Kaikkiaan sen seitsemän kappaletta, hui! No, yritetäänpä:

  1. Olen hiukkasen outo, laitan aina makaroonilaatikkoon ketsupin sijaan sinappia
  2. Olen neurootikko astioiden suhteen, niiden tulee olla kaapeissa oikeassa järjestyksessä eivät sikinsokin
  3. Silitän aina kaiken ja nautin siitä yli kaiken
  4. Innostuessani jostakin jaksan toistaa sitä väsymättä vaikka satoja kertoja, kuten nyt vaikkapa sukkia, hih!
  5. Olen hyvin tunteellinen ihminen.
  6. Olen tarkka reilusta pelistä ja sen toteutumisesta
  7. Suutun hyvin hyvin harvoin, mutta silloin suuriäänisesti
Siinäpä niitä. En valitettavasti millään pysty poimimaan noita seitsemää kelle eteenpäin lahjoittaisin. Luen päivittäin niin monia ihania blogeja. Napatkaa mukaanne, ken tahdotte.

maanantai 23. elokuuta 2010

Alli on aika tyttö

Näin se Esikko terapiahepastaan totesi tässä viimeksi. Oli istunut Allin selässä ja heppatytsin seisoessa hiukan epätasaisessa asennossa oli käskevästi komentanut: ”Seiso nyt Alli suorassa”. Positiivista tuossa oli se, että kaveri osasi hahmottaa, että itse olisi oikeassa asennossa jos hevonenkin olisi, edistymme siis hipsuvarpain koko ajan. Hellyttävää reissulla oli se, että meidän jälkeemme tuli uusi Esikkoa vanhempi poika sinne ja selvästi hermostutti kovin ja kun kutsu kävi hepoon tutustumaan, sinkosi poikanen karkutielle läheiseen puutarhaan ja isä tietysti perässä. Meillä ensimmäisellä kerralla oli toisin. Esikko olisi tutkinut hevosressun turvasta häntään asti, sormea silmään ja häntä ylös ja tutkimaan: ”Mikäs se täällä on?” Eli toinen on kovin arka ja toisella sitten on liiaksikin virtaa ja energiaa ja ennakkoluulottomuutta. Ehdottaisinkin pientä energiavaihtoa, toiselta vähän pois ja toiselle, miten olisi? Minäkin huolisin Esikolta ehkä noin 50% energiastaan, nyt ja heti – kiitos.



Tämä hellyttävä ruokailupaikka on takapihaltamme. Miehen serkun tekemä varmaankin aikojen alussa silloin joskus. Vaan hyvin tuo palvelee edelleenkin ja siellä vierailee jos jonkinlaista pupeltajaa pitkin kesää.

Minäkin siirryn tästä ruokailun pariin, kiitos!

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Pupu Tupuna ja Ronski Gang

Kyllä, minuun iski jokin kumma kaihoisa tunnetila ja juuri kun olin nakkaamassa väripataan tavanomaisia ronskeja sävyjäni, tulinkin toisiin aatoksiin. Tulos on tässä, Pupu Tupuna, uutta Nallea.


Vaan sitten sieltä jostakin tuli se oikein hirmuisista hirmuisin Ronski Gang ja loppujen vyyhtien kanssa kävikin sitten näin, hui! Vasemmanpuoleinen on 100 % merinoa ja oikea sitten bambuvillasekoitetta.



Arjen helmiä ovat olleet viimeiset viisi päivää, allergiaoireista huolimatta. Ilon aiheita on ollut monia, Esikon hyvin menneitä päiviä, viilentyneen ilman myötä laskeneet turvotukset käsissä ja herkkuruoka vatsan pohjalla. Nenäkin kohta toivottavasti rauhoittuu lääkkeiden kanssa, paremmalta jo vaikuttaa. Lapset ovat tehneet normaalin taiston sijaan kaikenlaista mukavaa yhdessä. Ovat lenkittäneet Annia oikein olan takaa, pelanneet Afrikan Tähteä ja muistipeliä vaikka minkä verran, ylipäätään sellaista rentoa yhdessä oloa. Tuo ei aina kolmen hyvin samanikäisen kanssa ole selviö, ainakaan meillä.

Tänään on vielä ohjelmassa sauna, eilen kun ei oikein kukaan ollut siinä kunnossa, että olisi sinne jaksanut mennä.

Leppoisaa sunnuntaita itse kullekin.

lauantai 21. elokuuta 2010

Punanenän lauantai

Se punanenä olen minä - ihan hirmuinen allerginen nuha hyökkäsi kimppuuni ja muutti koko kasvoni, ei vain nenää, yhdeksi tummanpunaiseksi ja turvonneeksi möykyksi. Miehekäs on flunssan kourissa ja toista satsia heinää pitäisi tehdä. Ei nyt ihan putkeen mene meillä.

Elokuu on alkanut kovan tohinan kanssa, töissä riittää säpinää ja kotonakin illat vilahtavat nopeaan sinne nukkuma-aikaan ja taas aamusta aikaisin liikenteeseen. Haittaa mokoma kiire jo harrastustoimintaakin, ei ole montaa silmukkaa kerennyt puikottaa tämä neuloja. Jospa sitä kohta taas, kunhan veden valuminen kärsästä ja tolkuton aivastelu antaa myöden.

Lapset hassut yrittivät minua piristää tänään, toisesta kuvattavasta näkyy vain hiukkasen kärsää ja toisesta kokonainen. Kuvassa Anni ja Neiti Nökö, kuvaajana Kuopus Kepponen. Hienoista harjoitusta niin eiköhän siitä ura urkene.


Aamusella huhuiltiin loppuja kolmea kissaa syömään ja neiti sitten lähti etsimään, oli vielä ollut kamera käpälissään ja löysikin sankarit heinäladosta unisina. Liekö olleet illalla juhlimassa, kun piti niin myöhään kölliä?


Kuvan laatu ei tosiaankaan huikaise, mutta toisaalta aika hauska tämmöisenään. Siellä sitä heinäpaalin päällä on mukava pötkötellä kesäilmalla ja vaikka hiukan viileämmälläkin.

Mukavaa lauantaita kaikille.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Ollit ja Oili opintiellä

Niin, alkanut lukukausi on tosiasia. Se alkoi jo tiistaina. Tajusin tuossa keskiviikon aikana miksi koulujen alkaminen ei tänä vuonna ollutkaan minusta iloisen jännittävää. Esikko Erityiseni, rakas pahvipääni, murkkuikäinen pieni suuri ongelmakimppuni. Puhelin on jo ehtinyt soimaan moneen kertaan tällä viikolla, ei onneksi mitään katastrofeja, mutta soinut yhtä kaikki. Kesken työpäivän, kesken iltaruoan, aamulla varhain kesken palaverin. Katson puhelimesta soittajaa ja kylmä hiki hiipii niskaani pitkin, ei tee mieli vastata koska odottaa vaistomaisesti ikäviä viestejä. Koulun alku toi taas Wilmat, kirjamuovit ja reissukansiot, sata ja tuhat lappusta täytettäväksi. Ja koska olin hiukan huuli mutrulla, päätin piristää niin Esikkoa kuin itseänikin ja koska reissari oli pyydetty päällystämään niin minähän tein kiltisti työtä käskettyä:  Nyt on seepraraitaista kontaktimuovia alusta loppuun ja ehkäpä tuo paremmin löytyy taas syksyn mittaan kaikista niistä piiloistaan, joihin Esikko sen keksii tunkea.


Olihan tässä tietysti niitä iloisen kujeilevia jännityksen hetkiä positiivisessakin mielessä. Neiti Nökö oli vielä aamulla uuteen yläkouluun lähtiessään sitä mieltä, että nuorehko miesopensa on ihan urpo ja kotiin tullessa sittenkin ihan nasta. Näin se mieli voi matkalla mystisesti muuttua. Kuopus Kepponen muodon vuoksi irvisteli, mutta on polleana kanniskellut uutta reppuaan muutaman päivän ja nauttii kyllä vaikka muuta yrittääkin väittää.

Vaan kesäiset ilmat vieläkin jatkuvat, joten nautitaan niistä ja kesän herkuista muutenkin.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Poika, sakset ja kynä


Jeps ja loiskis. Kuvasta voi päätellä mistä otsikko juontaa juurensa. Esikko on kätevä käsistään ja erityisen mielellään hän käyttää kynää piirustellakseen napansa ympäristöä,  keittiön pöytää ja seiniä muuten vaan. Myöskään vaatteet eivät ole mitenkään pyhitettyjä tihutöiltä. Tässä hetkenä muutamana ihmettelin, kun pyykistä löytyi useammat tällaiset harmaat pojan verkkarit omituisia palkeenkieliä ja tussijälkiä varustuksenaan. Huoh, ostamaan taas uusia, joilla kehtaa lähteä ihmisten ilmoille. Mainittakoon vielä, että tuollaiset tussaukset ovat myös nuoren miehen leukaperissä, hänellä on kuulemma parta, jotta minäkin epäuskoinen sen tajuaisin, vissiin niin!

Toisaalta Esikko taas tänään räväytti minulle muhkeat naurut. Tuli aamusella olohuoneesta hyvin hartaan ja vakavan näköisenä ja sanoi: ”Minä sitten alan katsomaan Puumanaista torstaisin.” Mainoksen uhri taitaa olla tuo kaveri. Kysyin kuitenkin ihan vakavalla naamalla, että: Onko se hyvä sarja? On kuulemma.

Tämän päivän saldo on kaksi rikottua lasia, yksi lautanen ja yksi pudotettu seinäkello. Näistä viimeisen saimme korjattua vaikka hajosikin osiin. Kaiken takana yllättäen hirmuisen pitkäksi venähtänyt Esikko, jonka ennestäänkin hutera karkea- ja hienomotoriikka ei toimi nyt kasvun myötä senkään vertaa. Rymistelee hoippuen minne sattuu lähes 180-senttisellä varrellaan pääasiassa hyppien ja osin juosten ja kolhii itsensä tämän tästä. Jokin päivä kolauttaa vielä itsensä karmiin sattuessaan hypyn aikana sen kohdalle. Heppailussa sentään onneksi edistyy, istuma-asento alkaa olla sellainen kuten kuuluukin. Kaiken tämän tohistelun välimaastossa tyhjentää jääkaappia valon nopeudella tai jos ei tyhjennä niin jättää auki. Sehän se tekeekin hyvää kylmälaitteille näillä helteillä. Miehekäs tuossa jo uhkasi hankkia jääkaappiin lukon, mutta jospa ei ihan niin radikaaleihin toimenpiteisiin tarvitsisi ryhtyä, toivon.

Eilinen ja toissailta on kului itkien sitä, ettei vielä päässyt kouluun eikä ihan huomennakaan. Muut lapset sentään ovat ”normaaleja” ja hieman pitkin hampain sinne tahtovat. Ehkäpä uudet reput ja muut tykötarpeet auttavat siinä nihkeydessä.

Taidan suunnata tästä vielä markettiin verkkariostoksille.



torstai 5. elokuuta 2010

Helteisen kesän kiroja

Niitäkin nimittäin on, koiraparka on kohta karvatonna, kissojen turkit kuin kalanruodot, yhtä harvoja. Pudottavat karvaa kaikki ihan silmissä. Esikko on oireillut silmiään jo toukokuun alusta ja aina vaan jatkaa, on niin monelle allerginen. Minä puolestani aloitin heinäkuun puolivälissä, pujo, oletan ja kun siihen saumaan alkoi koiran karvanlähtö niin nokkani on sitten lääkkeistä huolimatta vuotanut nenäliinapaketin vuorokausivauhtia ja aivan armotta palanut. Ei kivaa ollenkaan. Kaikella hauskalla on siis kääntöpuolensakin.

Tässä tämä melkein kohta karvaton, harjataan joka välissä, tavallisella ja Furminatorilla ja koko ajan on tupsu siellä toinen täällä.


Ihan mennyt kumman väriseksikin, hassusti kaikki tumma karva lähtenyt ensin ja on hetkellisesti oikeasti harmaa, hih! Annihan on tosiaan seropi, mutta hauskalla tavalla aika-ajoin enemmän esillä tuo saksanpaimenkoira ja toisena hetkenä sitten taas hirvikoiran ominaisuudet. Saimme pari viikkoa sitten vieraaksi oikean hirvikoirapojan ja jestas, sillä oli niin pienet korvat ja lyhyt kuono ja kooltaankin pienempi. Samanlaisia kippurahäntiä kyllä molemmat, heh.

Minä tässä keittelen Nelliinan maailman parasta soppaa ja voin kyllä suositella, erilaisilla variaatoilla ja ilman. Itselläni nyt jo kolmas kerta ja ai nami, voisin helposti huitaista tuon koko (5 litran) kattilan yksin. Kokeilkaapa tekin.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Ja se päivä oli suloinen..


Postista tupsahti tämä ihanuus, voi yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Kirja on kerrassaan upea. Onneksi olkoon tekijät, olette onnistuneet kerrassaan loistavasti. Vain muutama ohje on sellainen, etten toteuttaisi ja nekin vain koska ei tule ketään mieleen kelle tekisin.



Nämä taas ovat viimeisimmät väripadan tuotokset, edelleen tuota uudempaa Nallea. Aivan en saa värejä toistumaan oikein sillä vasemman puoleisin on hyvin hyvin tumma petrooli mustalla höystettynä ja sen viereinen tumma syklaami eikä fuksia.

Olo on oikein omenainen ja aika ähkykin, tuli syötyä päivällisellä ihan liikaa, mutta eiköhän se tästä pienoisella ruokalevolla tokene.

Viimeistä lomaviikkoa vietämme: niin lapset kuin minäkin ja pikkuhiljaa on ryhdyttävä totuttelemaan aiempaan nukkumaanmenoaikaan, tiistaina alkaa koulu. Nyt kuitenkin vielä viimeisistä vapaista hetkistä nautitaan, kukin tavallamme.





maanantai 2. elokuuta 2010

Sateen jälkeen paistaa jälleen aurinko


Sateenkaarisukat

Oman henkilökohtaisen KYH:ni 3/26-sukat valmistuivat vauhdilla tuolla Oulun reissulla.
Lankana näissä on Handun upean värinen perussukkalanka, värin nimi on Hyvät henkselit, valitettavasti en kunnolla onnistu värin esille tuomisessa, todellakin sateenkaaren kirjavat kaikessa väriloistossaan.
Itselle muistiin vielä muistiin: 14s/puikolla kapeaan 39 kokoiseen tassuun, puikot Holtz und Steinin 2.25mm ruusupuiset, langankulutus 62g.

Tässä vielä lähikuvaa Ilun upeasta värjäyksestä:

Eikös vain olekin aika herkkua?

Teimme tosiaankin tuossa viikonloppuna nostalgisen junamatkan Ouluun. Lapsille tietysti hieno elämys, mutta myös aika rankka, matka-aikahan IC-junalla on 6,5-7h/suunta. Mutta hyvin tuo sujui. Oulussa sitten jouduimme samaan hotelliin QStockin esiintyjäkaartin kanssa, siellä me sulassa sovussa Eläkeläisten ja Eppu Normaalin kanssa majoituimme. Koko hotelli rokkareita täynnä - hauska sattuma! Neiti Nökön kanssa osuimme oikein hurjan rankkasateenkin keskelle Rotuaarilla seikkaillessamme vaan eihän me olla sokerista.

Vaikken itse Oulun kaupungissa koskaan olekaan asunut vaan tuolla Haukiputaan puolella, niin hyvin nostalgistahan tuonne oli palata, ihan kuin lapsuuteen olisi palannut. Ja hei, yhtään lankaa en sieltä ostanut, hyvä minä.

Uusi viikko ja samalla viimeinen lomaviikko on nyt korkattu ja loppuloman aion oikoa lonkkaa ja neuloa niin paljon kuin sielu sietää.

Nautitaan ilmoista nyt kun on hiukkasen helpompaa sateiden jälkeen.