keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Napitus


Hei, nimeni on Zelda ja minulla on ongelma, napit.

Tässä päivänä eräänä tajusin, että nappeja on kerääntynyt talouteen hirmuinen määrä. Niinpä aloitin niiden järjestelyn paikoilleen assistenttini Kustin kanssa.


Tässä laatikko 1


Tässä laatikko 2


Tässä vielä kolmaskin laatikko






Muistaakseni minulla on näitä vielä jossakin muuallakin kätköissäni. Kun nyt katson näitä kuvista niin tajuan, että olen kuin harakka, kaiken korean, suuren ja värikkään perään. Mitä suurempi, sen parempi näköjään.

Joten seuraavan kerran nappihyllyllä on syytä muista tämä näky ja kääntyä pois.


Tässä vielä assistenttini uusi lätkä. Päivitimme hiukan tietoja ja samalla uusimme pojan lätkänkin, jotta palautuu sitten harhautuessa toivottavasti oikeaan osoitteeseen poju. Sormet ristiin, ettei näin tapahdu, että karkaisi.

Sitten vielä ilmoitusluontoinen asia tuosta sivupalkkiin ilmestyneestä bannerista.
Sain siis kutsun Indiedays Inspiration blogiyhteisöön ja päätin inspiroivaan joukkoon liittyä. Blogin sisältöön ei ole tarkoitus muutoksia tehdä, jatkan entiseen tapaan höpsöjä juttujani täällä bloggerissa. Ulkonäöllisesti se näkyy lähinnä niin, että tuo banneri tuolla oikealla on ja joitakin mainoksia kenties ajoittain. Mutta menkäähän ihmeessä tutustumaan muihinkin Inspirationin blogeihin, huikeita. Ihan tässä itsestä tuntuu hieman maalaisserkkumaiselta, hih!

Kiitos Aikku vielä tunnustuksesta - heti kun vain ennätän ajatuksia tuon suhteen koota, vastailen.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Joskus sitä vahvinkin nainen lankeaa

Näin muutamia viikkoja sitten jossakin lehdessä kuvan Indiskan kerrosvadista ja sehän oli menoa se.
Siitäkin huolimatta, etten leivo juuri koskaan enkä varsinkaan niitä niin muodikkaita kuppikakkuja, jotka tuollaiseen kerrosvatiin kuuluisivat. Mutta kun se vaan oli niin ihana ja kaunis ja värikäs ja...

onhan näitä syitä ihmisellä, joilla hankintoja itselleen perustelee


Eikös ole suloinen? Nyt vain selittelen itselleni, että voihan tähän suolaisiakin laittaa tai vaikka niitä joka paikassa taloudessa pyöriviä jämälankakeriäkin?

Onneksi sentään tänään sain aikaiseksi viedä ison kasan itselle tarpeetonta kirpputorille. Täältä tullaan, kohti avarampaa kotia, juu juu!

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kodin monet nurkat ja kätköt

Tuossa hypistelin hyvin levottomana tassujani, en oikein tiennyt mihin tarttuisin. Niinpä lähdin penkomaan kirppistavaroita, joita on tarkoitus ensi viikolla itsepalvelukirppikselle viedä. Se jäi kuitenkin melkein heti alkuvaiheeseen sillä löysin puolivalmiin tekeleen Anyn vironvillaista nylonvahvisteista sukkaa ja jatkoin sitä. Krrhm, siitä on jo muutama tunti, pitäisiköhän mennä jatkamaan sitä aikomaani operaatiota?

Tässä kuitenkin pieni vilautus tuota työtäni.


Kuva taitaakin olla jo historiaa sillä nyt on jo tämä sukka valmis ja toinenkin aloitettu

Näistä tulee lahjasukat sillä en uskalla langan riittävyyden pelossa tehdä 36-37 suurempia.
Nitkutus, eikun raivaus jatkukoon..kuka siivouskeiju hoitaisi tämän torpan tai edes torpan emännän ruotuun?

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Kesän syleilyssä

Jotenkin tuo otsikko kuvaa tunnelmiani tänään. Juuri tällaisia pitäisi kesien mielestäni olla: kuumia ja lämpöisiä, roisin sateisia ja möreitä ukkosia. Minua on taidettu kuulla sillä ainakin täällä meillä, keskellä melkein ei mitään, on juuri sellaisia ilmoja ollut tänä kesänä. No, okei - muutama hurrrjan viileäkin päivä on koettu, muttei muistella niitä.

Tämä on se vaihe kesästä, jolloin herukat alkavat olla kypsiä pensaissa


tämä on myös se vaihe, jossa Kusti-parka alkaa olla melkoisen kypsä kuumuuteen


Se puolestaan ilmenee yleensä niin, että sisälle päästyään ja saatuaan murua masun pullolleen, heittäytyy olkkarin lattialle suurin piirtein tähän asentoon ja silloin pitää palvelijoiden olla asemissaan eli valmiina palvelemaan. Paksu ja tiivis masuvilla hikoaa ja kutisee ja ah, kuinka mukavalta tuntuukaan, kun joku jaksaa rapsutella sieltä ja leuan alta.


Nirvanaanhan siinä joutuu katti karvajalka.

Mutta yhtä minä tänä lauantaina ihmettelin. Miksi harava oli jo etuportaiden lähettyvillä? Oliko tämä jo kenties vihje joltakulta?


Upeaa lauantaita itsekullekin, minä jatkan tältä erää toiseksi viimeisen lomapäivän viettoa.

Kesän makuja

Eilen hain taas Esikko-murun kotilomalle ja katsokaas mitä mussukalla oli minulle tuomisinaan. Oli päivälenkillä rakennellut ohjaajan kanssa äidille kimpun. Osa on peltojen laitamilta ja muutama asuntolan pihapenkistäkin, sen verran tunnustivat. Tuoksu on ihan huikea. Asettelin sen tuonne työpöydälleni iloa tuomaan.



 Tämä on minusta Suomen luonnossa ja kesässä sitä melkein parhainta, niittykukat - kaikissa muodoissaan ja väreissään. Ihan selkäpiissä vierii väristys kun niitä katselee tai esimerkiksi eilisillan kastetta metsänrajassa. Missäs se kamera silloin oli, hmmph!


Tämän toisen mussukan löysin sitten tänään sieltä samaiselta työpöydältä kukkien juurelta makoilemasta. Ilme kertoo ihan selvästi, että: "Menetkös siitä häiritsemästä!" No, meninhän minä, hih!

Sitä kauneinta kesää sinullekin lukijani.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Mätsäämisen jalo taito

Kyllähän sen jokainen on kuullut, että erityisesti varmaan me naiset tahdomme kovasti ulkoisen habituksemme olevan huoliteltu ja eri asustuksen ja pukeutumisen osasten sopivan saumattomasti toisiinsa. Eikö vain?

Niinpä en lainkaan hämmästynyt löydettyäni tänään Helmin vastikään ostamani kukkaisen säilytyslaatikon päältä. Kaikki nämä sävyt ovat rimmattuna pantaansa ja ainahan vaalean toffeisen oranssi sopii aniliiniin ja pinkkiin, sehän nyt on sanomattakin selvää, mitä?


Ai niin, ei ole mukavaa suukotella kissaneitiä, jonka suupielestä pilkottaa kärpäsen tai muun öttiäisen osia, yh!



Mutta, on kyllä pakko todeta, että tällä kertaa Peltsi taisi vetää pidemmän korren sillä erotatteko kunnolla oranssivalkoisen kissan saman sävyisestä sotkuisesta ja likaisesta lattiasta? Vielä kun tuo ryökäle ei hievahdakaan vaikka tiejyrä olisi matkalla ylitse niin eihän tuota meinaa huomata ennenkuin on jo astunut päälle. (toim. huom. kissaa ei kuvauksissa vahingoitettu)


Peltsi muuten viettää lähes kaiken valveillaoloaikansa keittiön verkkoikkunan äärellä. Kuin patsas istuu siinä ja vaanii ulkona lentäviä lintuja.

Edit. siirsin Zelda´s Dippins - langat kokonaan omaan blogiinsa. Päivityksiä pystyy seuraamaan liittymällä lukijaksi blogiin taikka tykkäämällä Facebookissa. Myös langoista tehtyjen töiden kuvagalleria on nyt siellä. Kaikki muu ennallaan.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Hämyheikkinä hiippaillen

Näin kesällä yksi lempipuuhiani on hiippastelu iltahämärissä tuolla lähes kesäyössä kameran kanssa.

Kaiketi taitoni tai kameranikaan eivät ole ne ihanteellisimmat siihen puuhaan, mutta en välittänyt tälläkään kertaa moisesta pikkuseikasta vaan annoin laukaisimen raksuttaa omia lentojaan.

Siinä pihalla ikuistin muistaakseni malvikin, ihana itsestään turhia melua pitelemätön pensaamme. Kaverinaan fuksianvärinen ruusupensas ihan kyljessään.


Siinä, missä ruusu on jo aikoja sitten kuivahtanut ja hehkunsa menettänyt, on malvikilla jatkuva kukinta ja nuppujen putkauttelu meneillään. Ihana kasvi.

Myöhään ulkoillessa on niin hiljaista ja jotenkin utuisen näköistä. Päästessäni tiemme alkupäähän katselin tielle hyvän matkan päähän ja siellä oli jokin tumma mytty. Kokeeksi huhuilin Kustia ja sieltähän kuului tarmokas naukaisu. Herra Hidalgo makoilee siis keskellä tietä reteänä, jotta antaa tulla vaan kaikki autot ja muut kissaa pienemmät ylitse.

Sisälle ei poju tahtonut vaan kieriskeli roskissa ja hiekassa hurmion vallassa. Hiekkakylvyt ovat kaiketi kissanturkin hoidon kuuminta hottia juuri nyt.


Eihän tästä vilkastuksesta tarkkoja kuvia oikein saa millään, ei nytkään.


Tätä kuvaa ottaessani alkoi harmittamaan, etten omista pidemmän matkan objektiivia. Yhtään lähemmäs ei voinut nimittäin mennä kaverin tarkkaillessa jähmettyneenä jotakin mystistä kaukaisuudessa.

Oikea kultamuru tämä pojumme. Sinne jäi kesäyöhön seikkailemaan minun tullessa sisälle teekupposen ääreen.



tiistai 23. heinäkuuta 2013

Grrräyh!

Niin - siis Grräyh-sukat, hihii!

Taisitte jo jotain muuta olettaa, eikös vaan?



Grräyh-sniikkerisukat

Silmukoita ja puikot: 64s. ja puikot Signature 2.25mm
Koko: Leveä 39
Kenelle: Lahjalaatikkoon odottamaan sopivaa tassua
Lanka: Zelda's Dippins Wild'n Free Nalle, väri Grrh!
Fiilis: Aika ärtsyt ovat väriltään, mutta värit kyllä sopivat hienosti yhteen ja raidoituskin asettuu WF:stä huolimatta suosiolliseen järjestykseen. Itselle liian leveät, mutta onneksi lahjalaatikko saa täydennystä.

Tässä vielä vyyhdilläkin. Tuollaista voimakasta oranssiin taittavaa punaista ja harmaita
 

Meillä mittari täällä etelässä näyttää nyt 21 astetta ja on pilvistä. Eipä haittaa, tulee hiukkasen puuhattua rästijuttuja sisälläkin ja väripata porisee, joten ei valittamista minulla.

Oikein ihanaista alkanutta viikkoa kaikille

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Iloisessa Itä-Suomessa

Pienen hiljaiselon jälkeen taas maisemissa ja kotikonnuilla.

Teimme viikonloppuna Miehekkään kanssa ensimmäisen kaksipäiväisen reissun miesmuistiin, ihan kahdestaan ilman lapsosia. Huristelimme Mikkeliin ja sieltä yön nukkumisen jälkeen Imatralle tuon ihanan Puumalan järvitien kautta. Mikkelissä yövyimme Cumuluksessa ja siellä leikin hieman alehaukkaakin. Niistä ei sen enempää, mutta olin etukäteen katsonut, että ihan hotellin kulmilla on hauskalta vaikuttava lankakauppa Mikkelin Korunappi ja sinnehän minä lauantaiaamuna tieni suuntasin. Kamera vaan jäi harmikseni hotellille. Miehekäs sillä välin touhusi pelikaupassa, joten ihan viisaasti jakauduimme ja säästimme näin myös hiukan aikaa. Korunapissa minua palveli äärimmäisen mukava myyjä, joka kertoi myös nettikaupan olevan tulossa jossakin vaiheessa. Erittäin monipuolinen valikoima. Minulla tosin tarttui sieltä vain yksi kerä Silk Garden Sockia mukaan, mutta sitäkin enemmän sitten puikkoja ja muita tarvikkeita. Käymisen arvoinen paikka niin tilkkuilijalle, koruilijalle kuin neulojallekin.


Siltoja ja upeita maisemia oli matkareitillämme tämän tästä, niitä sallittuja hyviä kuvaukseen sopivia paikkoja taas ei niin joka välissä.


Tässä istutaan järven rannalla kaffetauolla. Kiirettä emme pitäneet vaan pysähtelimme tämän tästä jonnekin. 

Tästä pienestä kahvilasta ostin myös kädentaitajan tekemääkin. Minun on pitänyt iät ajat ommella näitä tiskipyyhkeitä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Onneksi nyt sitten löytyi ja joku sai siitä pienesti ainakin tuottoa.


Edit. tässä vielä pyynnöstä pari parempaa kuvaa näistä pyyhkeistä. Itse kutsun näitä käsi-/tiskipyyhkeiksi ja käytän niitä käsien kuivaamiseen tuossa tiskialtaan tuntumassa. Nämä lienee tehty sellaisesta käsipyyhkeen kokoisesta froteepyyhkeestä. Varmasti hyvin yleinen ja tuttu malli useimmille. Itse en niitä täällä etelässä ole nähnyt kovin usein myynnissä. Varmaan helppo myös itse ommellen, mutta kun se ryhtyminen aina välillä takkuaa ainakin itsellä:)



Maisemat matkalla Puumalan suuntaan ovat kyllä melkoisia.


Taitaahan sen kylttikin jo kertoa, eikös vaan;)


Imatralle saavuttuamme etsimme sikäläisen hotellimme Vuoksenhovin, joka valikoitui pakottavista syistä sillä vapaata ei näin lyhyellä varoitusajalla oikein tahtonut löytyä ja kyllä se hieman jännältä tuntui, kun pihaan saavuttuamme lähes kaikki autot olivat Venäjän rekkarissa ja toinen puoli parkkipaikkaa harrikkamiesten pyöriä täynnään. Terassilta kaikui melkoinen mölinä humaltuneiden huutoa. Onneksi huone kuitenkin oli siisti ja aamiainen varhain syötynä rauhallinen ja maittava. En tuonne kyllä uudelleen enää halua. Sellainen jännä huomio tuolla tien päällä tehtiin, että Itä-Suomessa emme huonoon liikennekulttuuriin juurikaan törmänneet, mutta annas olla kun Mäntsälän kohdille pääsimme niin johan alkoivat jälleen törpöt ja vaaralliset ohituksen sun muut. Mitäs tästä voisimme päätellä?

Ja kai se on tunnustettava, että kävin kyllä siellä Korian myymälässäkin. Oli pakko saada Usvaa kahdessa värissä isompiin neuleisiin ja siinä ohimennen tarttui muutama Nalle Taika-keräkin matkaan. Hyi minua! Mutta - se asiassa positiivista, että kaikille on olemassa jo valmiina suunnitelma, toisin kuin yleensä minun lankaostoksissani.

Kotona meitä sitten odottivat jaloissa kiehnäävät karvaiset kaverit. Hassua myös miten sitä ihan parissa päivässä ehtii jo tulla ikävä lapsiakin näin kovasti.

Joskus tulevaisuudessa tahdon kyllä tehdä myös pidemmän reissun tuohon suuntaan. Sitä siis odotellessa..

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Sukat kuin leskenlehdet

Sain tuossa hetki sitten valmiiksi sukat villabambumohairista. Väritys toi mieleeni ihan leskenlehdet vaikkei niiden aika nyt enää olekaan.


 Sukat leskenlehtien aikaan

Silmukoita ja puikot: 64 ja KnitPro Karbonz 2mm
Koko: 39 tassuun
Lanka: Zelda's Dippins Wild'n Free, väri Leskenlehtien aikaan
Villabambumohairia
Fiilis: Seuraavaksi otan puupuikot tämän langan neulontaan, mutta pidin kyllä kovasti langan tuntumasta.



 Tässä vielä hiukan lähempää, yllättävän nätisti käyttäytyi WF


Tuttuun tapaan taas päättely kärjessä silmukoimalla.

Tänään minulla on ollut aivan ihana päivä. Vietin sen ystävä-kullan kotisohvalla ja kutimethan siinä heiluivat molemmilla. Haleja sinne ja kiitos ihanasta päivästä ystävä!

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Viidakon Tarzan ja minä iltakävelyllä

Eilen aamulla nappasin taas Emppu-kullan hellään otteeseen ja kannoin ulos. Ihan vain koska vaelsi levottomana rinkiä sisällä. Meillähän muut kissat eivät ulkoile itsenäisesti, vain Kusti ja Emppu. Emppukaan ei ollenkaan joka päivä suostu ulos menemään, mutta aina silloin kun ryhtyy kierrosta sisällä tekemään, arvaan hänen ulos tahtovan. Kusti taas on aina ollut yhtälailla sisä- kuin ulkokissakin, joten häntä en muille tavoille enää lähde muuttamaan kuin pakon edessä. Pienet punaiset ja mahdolliset muut kissat hamassa tulevaisuudessa tulevat olemaan sisäkissoja. Tämä koska olemme useamman kissamme menettäneet ennenaikaisesti onnettomuuksissa. Juuri olemme pienille valjailta hankkimassa ja aloittelemme harjoittelun. Aikaisemmin jo olisi pitänyt, mutta käy se nytkin.

Päivästä tai oikeammin illasta piti kertomani.


Täällä se viidakko on ja tuolta vasemmalta se tuli, nimittäin tämä sankari.


näytti kovin levottomalta ja normaalia villimmältä ja kas



Vaikka on välillä kovinkin vastahankainen ulos menemään, todistaa tämä kuvasarja, että ihan villinä nauttii olostaan. Vanha veijari oli ihan mahdottomalla päällä ja päätti lähteä mukaani iltakävelyllekin. Siellä tuo kulki parin metrin säteellä maksimissaan minusta ja välillä tultiin ihan kylkeen varmistamaan, etten katoa.




Pihaan kun palasimme takaisin, otti herra vauhtia ja spurttasi tuonne pihavalopylvääseen ja vauhdilla takaisin. Sitten olikin kynsien teroituksen aika.



 Kuten kuvasta voikin todeta ovat kissamme kaikki jo aikojen alusta tuota terotuspuunaan käyttäneet ja hyvinhän se siihen soveltuukin.

Sitten kun sisälle takaisin suuntasin oli herralla kova kiire edelläni, ettei vaan vahingossa jäisi ulos:)

Olen kovin iloinen, että Emppu on niin hyvin kotiutunut tänne vielä niinkin iällään kuin onkin ja että uskaltautuu uloskin välillä olostaan nauttimaan.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Billyni mun

Ihan jo heti alkuun pahoittelen suurta intoani, mutta on pakko. Kerrankin olen tehnyt jotakin viisasta.

Olen säästänyt ja säästänyt ja reissannut velipoikani suosiollisella avustuksella tuonne runsauttaan uhkuvaan Ikeaan Vantaalle. Ennen tätä reissua olen veivannut kahden tuotteen väliä ja miettinyt: täyspuinen vaiko ei täyspuinen. Sitten tila/raha/käyttötarkoitus ratkaisivat ja päädyin Billyyn.

Kas tässä


Pahoittelen lasissa heiluvaa noita-akkaa ja jotenkin kummasti kuvaan pyrkinyttä pyykkikoria. 

Tämä on siis lastulevykaappi Billy, jossa on tammiviilutus pinnassaan ja yläkaappeineen korkeutta reilun 237cm. Tavoitteenani oli eilen lankavarastojani raivatessa ja seuloessa, että kaiken on mahduttava tähän eikä enempää lankaa saa omaan käyttöön ostettuna olla kuin mitä tähän mahtuu. Huojentavaa on se, että siellä on vielä hiukan tilaakin, mutta jospa sinne tulisi uutta vain harkiten, eikös sovita näin?



Ihan ylimpänä yläkaapissa ja sen alapuolella olevalla hyllyllä ovat kaikkien suurempien töiden langat, krhhm - mihinköhän sukankutoja niitä tarvitsee? Luotan vieläkin siihen, että ne aiotut neuletakit vielä neuloutuvat kätösissäni vaikkakin seuloin jo pois useammat sellaiset langat. Tietääkö kukaan saako mistään enää tuota ihanaista Idenan Mohair Luxia?


Sitten siellä ovat sukkavahvuiset Wollmeisen langat.


Seuraavalla hyllyllä taas kaikki ihkut ja ihanaiset sukkalangat


 sen jälkeen pitsi-Wollmeiset sekä WM:n minikerät.




Kahdella alimmalla hyllyllä sitten jälleen niitä suurempitöisten lankoja sekä vironvilloja muutama vyyhti.

Luulin, että minulla on kohtuullisesti lankaa, mutta koska näiden lisäksi jättimäinen laatikollinen lähtee myyntiin tuonne kotikirppis-sivulle (kunhan vain ennätän ne sinne pukata) niin epäilen, että noita oli ihan hirveästi. Tunnustan, etten ole uskaltanut laskea ehkäpä vuoden päästä sitten.

Mutta - se asian ydin on, että tämä oli loistoratkaisu. Miksi en aiemmin tätä toteuttanut? Lienen aivan pösilö.

Kiitokset vielä velipoikani, kokositkin vielä sisko-kullalle. On minulla kultainen veli.

Pahoitteluni vielä iltakuvien laatua, mutta ymmärrättehän hurahtanutta neulojaa:)
 


lauantai 13. heinäkuuta 2013

Karvaiset kaverit helteellä

Onpas ollutkin hellepäivä - huh huh! Meillä täällä ainakin melkein kolmenkympin pintaan.

Karvaiset kaverit ovat kovilla jos ovat ihmisetkin.



Mösjöö Yrmy:), ei oikeasti voisi totuus olla kauempana ilmeen viittaamasta. Mutta tosi on, että vaikka Kusti-ressu onkin vaihtanut kesäturkin eli ei ihan niin tuuheaan, niin silti tuota karvaa on hirmuisesti ja se on tiheää. Niinpä Kusti melkein viettääkin päivän aivan oikosenaan aina jossain ja hiipii sitten yöksi ulos kierrokselleen T. vannoutunut ulkokisu



Helmi taas - vaikka voi näyttää lähes kissan rääkkäykseltä, niin pötköttää hyvin usein sohvalla makoilijan masulla selällään


tai sitten vaihtoehtoisesti hoitaa kärpäset ja muut lentävät taloudesta tiehensä. 

Olen tänä kesänä ihmetellyt kun eivät kärpäset ole riesanani, yrittämässä suuhun tai korviin niin kuin menneinä kesinä, mutta ehkäpä syy onkin tässä. Helmi rouskuttaa kaikki lentävät öttiäiset suihinsa. On tosi taitava metsästyksessä. Se on yksi viuhahdus vain ja surina lakkaa. Tosin ei tee kyllä mieli pusutella tyttöstä nykyään kovinkaan paljon.

Taisin taannoin mainita, etteivät nämä punaiset nuoremmat kissamme oikein söisi kosteaa pöperöä. Tilanne on sikäli muuttunut, että kun olen älynnyt olla pilkkomatta nuo kiinteämmät kosteat ruoat niin johan kelpaa. Eli siis kun saavat itse pureskella niin useimmat kelpaavat. Minimiin siis kastikepussit ja muut vastaavat. 

Mutta täällä siis kyllä myös neulotaan ja nautitaan täysin rinnoin lomasta ja kesästä. Nauttikaahan tekin.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Loma-akka

Niin, sellainen täällä moikkelis!

Eilen nukuin ihan ruokottoman pitkään ja tänäänkin vielä normaalia pidempään. Sitten laiskasti keittelin aamukahvit ja kippasin kuppini mukaan ja painelin ulkosalle istuksimaan.



Tämä penkki allani on miehekkään töistään tuoma. Olisi mennyt hävitykseen, mutta onneksi toi sen tänne. Täällähän se on ihan omassa ympäristössään. Ei ole muukaan ihan tuoreimmasta päästä, ei emäntäkään, hihii!

Lomakynnetkin piti varpuleihin saada, nams!


Laiska kaverini tässä on päättänyt aloittaa julmetun karvan pudotuksen, ääh! Joka paikka täynnä villakasoja, huoh 

Mutta nyt sitten väripatojen äärelle pitkästä aikaa.

Ihanaa sunnuntaita kaikille, nautitaan tästä upeasta kesäpäivästä.