perjantai 21. marraskuuta 2014

Jouluvalot vai kausivalot?

Siinäpä vasta kysymys. Minä päätin, että kausivalot sillä laitoin nämä paikalleen jo heti Tampereen messujen jälkeen.


Tämmöiset beigen, harmaan ja luonnonvalkoisen sävyiset pallovalot tarttuivat messupäivänä matkaan Taito-Shopista Tampereelta. Minulta älyköltä meni muutama hetki ennen kuin tajusin miten nuo lampun "polttimot" tuonne pujotetaan, mutta onnistuin kuitenkin. Jee!


 Neiti Nökö protestoi, että näyttävät höpsöiltä ikkunassa, mutta en anna mokoman kommentin haitata minua. Ehkä asetan nuo kaarelle ikkunaan myöhemmin, mene ja tiedä - mutta kauniit nuo ovat. Pohdin vain, että pitäisikö vielä punasävyiset hommata, voi pöh - miksen napannut niitä ostoskoriin samalla? Tyhmästä päästä kärsiikin koko vartalo, näin on monesti huomattu ja nyt taas.


 Samaisella pikkupöydällä olkkarin ikkunalla majailee myös tämä hassunhauska talo, jonne ujutin valosarjan sisään. Siellä on oikeasti kyllä paikka kahdelle isolle kynttilälle, mutta karvaisten ystävien ja pienten kissanpentujen kanssa ei voi ottaa riskiä. Tämä on niin suloinen iltahämärässä.


Tämä valkoinen pieni petinen tähtitalo taas pitää sisällään oikean tuikun ja majailee keittiön pikkuikkunalla kahvinkeittimen vierellä. Jotenkin harvinaisen aikaisin olen tänä vuonna tähän herännyt, mutta eihän se haittaa sillä eikös näitä tosiaan voi pitää myös kausivaloina. Pimeitä iltoja elävöittämään.



Tässä hyvin hämärässä kuvassa puolestaan kurkistelee Helmi-rouva. Hän kävi lääkärin luona reilu viikko sitten. Sterilointi oli hyvä hoitaa tähän kohtaan. Kauluria olisi pitänyt käyttää 10 päivää ja vartalosukkaa myös pitkään. Niistä piti luopua välittömästi sillä kissarouva oli hermonsa kokonaan menettää ja rauhoittui heti nukkumaan kun ne oli riisuttu. On antanut haavan olla ihan kohtuullisen hyvin ja se onkin parantunut oikein mallikkaasti. Helmistä tuli leikkauksen jälkeen oma leikkisä itsensä ja se onkin hyvä niin. Hänelle ei tekisi pahaa pieni lihominenkaan sillä on niin pienikokoinen, vain 2.8kg.


Pelle puolestaan on nyreissään koska on jälleen raksudieetillä. Pojun ruokavalio koostuisi vain raksuista jos saisi itse päättää ja koska masu tahtoo mennä kovin kovalle niin eihän se käy. Nyt siis nautitaan vain kosteaa ruokaa hetkinen ja mietitään mitä raksuja sitä Pelle voisi naksutella, ettei masu kärsisi.

Se on kuulkaas viikonloppu, nyt levätään ja otetaan rennosti. Ottakaahan tekin.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Messuilla minäkin

Niin, siellähän minäkin Tampereen kädentaitojen messuilla lauantaina olin. 

Olipahan reissu sillä heti aamusta myöhästyimme Lilan kanssa minun kohellukseni vuoksi junasta Tikkurilassa. Kiltisti hyppäsimme sitten seuraavaan mahdolliseen. Onneksi otimme tilanteen huumorin kannalta ja päivä ei siitä turhaan mustaksi muuttunut.

Katsokaas mitä Lila oli minulle syntymäpäivälahjaksi neulonut!


Jaa, että mitkäs ne nämä. No, kämmekkäät tietysti.


Lanka on Gedifran ohuempaa Riana Coloria. Aivan ihanaa lankaa ja onneksi Lila oli merkinnyt noilla sydännapeilla reunan kumpaankin, joten osaan nyt ne oikein käteen pukea. Näiden ohjeen jo pyysin itsellenikin vinkkaamaan. Nopsia kuulemma tehdä ja kivoja antaa vaikka lahjaksi. Kiitos kaunein Lila näistä.

Messuillahan on hurjasti lauantaisin väkeä ja onneksi olimme aikalailla aikaisin aamulla jo kiertelymme aloittaneet sillä ruuhka yltyi pitkin päivää hurjan kovaksi eikä se käytös kaikilla siellä kyllä ollut ollenkaan mallikelpoista. Mutta se niistä.

Minun ostokseni olivat varsin vähäiset messuilta:


Eli kaksi sukkalankakerää. Molemmat taisivat olla Eiran lankojen osastolta. Kahdet puikot, joita nyt en enää muistakaan mistä, mutta nuo piti ostaa koska matkakässy jäi kokonaan kotiin. Silmukkaakaan en silti matkan aikana neulonut vaan tuo aloitus on tehty vasta kotona. Mukaan nappasin myös tuon uuden Eiran lankojen lehden ja joltain muulta osastolta sitten Kodin Pellervon, siinäkin oli monta tosi kivaa ohjetta. 

Puolen päivän aikaan treffasin T:n aulassa. Emme olleetkaan koskaan kohdanneet vaikka tässä vuosien saatossa olemme virtuaalisesti jo pitkään tunteneetkin. Onneksi nyt sillä siellähän odottikin ihanan lämpöinen ihminen. Halituksia vielä sinne uudestaankin näin jälleen virtuaalisesti. Kohdataan uudelleen taas sopivan tilaisuuden tullen.

Ja katsokaas mitä T oli tuonut minulle!


Taottu ja hitsattu ruusu. Miehensä taidokkaasti tekemä ja valmiiksi jo maljakossakin.


Kädentaitoja on monenlaisia ja tässä huikean taidokas sellainen. 


Sain myös kauniit kirjoneuleiset kämmekkäät. Minä olenkin kämmekkäiden suurkuluttaja, joten sen osuvampaa ei voi ollakaan kuin uudet kämmekkäät ja tuolla reissullahan sainkin peräti kahdet ihanat.


Eikä se ihan vielä siihenkään päättynyt sillä vielä tämänkin ihanuuden sain. Aivan upea huivikaunotar.

Kiitos ystäväni näistä jokaisesta suuresti. 

Tänään olenkin sitten huilinut vapaapäivän merkeissä ja laitellut hiukan sisustukseen valoa, aavistus joulua siis jo meillä. Niistä enemmän sitten vaikka seuraavalla kerralla. Nyt kahvi nenän eteen ja telkkarin ja kässyn ääreen. Ei oikein puhti riitä muuhun nyt. 


lauantai 8. marraskuuta 2014

Rentoa meininkiä

Täällä rentoillaan - näin:)


Mussukat nukkuilevat kuka missäkin ja minä yritän saada jo useamman viikon kestänyttä vuoden toista flunssaani johonkin ruotuun. Kohta kuitenkin saunaan, mutta mitäs tehdään palaneen nenän kanssa. Ei ehkä Bepanthenia vielä vaan märkä käsipyyhe nassulle, että kärsii olla siellä löylyssä ja sitten vasta sen jälkeen ne rasvat nekkuun, ehkäpä noin voisi olla hyvä.

Viikko vielä ja sitten alkavat Tampereen kässämessut ja sinne lähden minäkin turistiksi lauantaina. Sitä odotellessa ja oloa parantaessa. Nauttikaahan lauantaista kaikki muruset.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Mukavuusalueen ulkopuolella

Niin, meidän perheessä lienee jo ihan lentävä lause tai vitsi miten vaan, että en ole pullantuoksuinen mami, en sitten ollenkaan. En siis viihdy leipomusten parissa. Sen sijaan olen kyllä läsnä ja kädentaitoinen muuten ja teen kyllä ruokaa perheelleni ihan riittämiin, mutta leipomukset! Ei oikein nk. mun juttu.

Nyt kuitenkin kun olen siirtynyt gluteenittomaan ruokavalioon ja olen tehnyt tuttavuutta kauppojen valikoimien kanssa niin päädyin kuitenkin surffailemaan netin syövereihin ja etsimään helpoilta ja näppäriltä kuulostavia leivän korvikkeita.


Ensimmäisenä kokeiluun päätyivätkin nämä juustoleipäset karppaus.info-sivustolta. Sivustohan on karppaajien aarreaitta, mutta sieltä kyllä löytyy myös gluteenitonta noudattaville paljon kaikenlaista mielenkiintoista.

Itse korvasin tuossa ohjeessa olosuhteiden pakosta mantelijauhon sillä sitä minulta ei nyt kaapista löytynyt. Sen sijaan laitoin osan maissijauhoa ja osan Provenan gluteenittomia kaurahiutaleita. Lisäksi tuplasin määrät, jotta sain leipäsiä isomman määrän.



Tässä pellillinen lähdössä uuniin.


Tässä sitten osa valmiista leipäsistä. Oikein herkun näköisiä ja voin vakuuttaa, ettei makukaan ole hullumpi ollenkaan. Itse rakenne sitten juuri sen perinteisen mukainen eikä liian jauhoinen kuten kauppojen gluteenittomissa usein ja mikä tärkeintä: ei yhtään lisäaineita eikä mitään mistä en tietäisi. Näitä tuli 16 kpl ja näitähän napostelen kaikilla välipaloilla sekä aamiaiseksi. Enää ei tarvitse olla murheissaan ja nakertaa kuivaa näkkäriä pelkästään.

Suositus teillekin, rohkeasti vain kokeilemaan ja onhan ohje näemmä yksi suosituimmista tuolla karppaaja-sivustollakin. Tämä ei siis ollut maksettu mainos vaan ihan vain oma hyväksi havaittu ohjevinkkaus.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Sellainen lauantai

Lauantait ovat minulle usein niitä päiviä, jolloin nukun viikon univelkoja pois. Niin tänäänkin ja tänään sain ilokseni herätä myös siihen, että perhe olikin innostunut siivoamaan. Oi autuutta, suoraan aamukahville ja heräilemään. Minä olen melkoinen zombi herättyäni ja tarvitsen vähintään sen puolen tunnin eteeni tuijottelun, jotta voin alkaa puhua jälleen järkeviä. Tähän ei tunnu vaikuttavan lainkaan se miten paljon olen nukkunut.

Tänään olen keskittynyt aloittelemaan testineulomuksia: Extreme- ja Extreme Long-pohjaa. Jännityksellä odotan mitä näistä tulee.


ja ihailemaan Pipsa-neitoa, joka nukkui niin suloisesti.


Pipsa-neito on se Helmin pentusista, jonka jo oletimme menettävämme siinä imetyksen alkukankeudessa vaan kuinkas kävikään. Tässä tyttönen kuitenkin on ja mitään jälkimerkkejä kiikun kaakun-alusta emme ole huomanneet. Hän on erittäin itsenäinen pikku neiti. Sylissä ei oikein mitenkään päin viihtyisi hetkeäkään. Tosin viime päivinä olen siinäkin jonkun kerran onnistunut. Siinä tärkeäksi olen huomannut sen, että hän kokee olonsa turvalliseksi poistumisen suhteen. Pääsy pois on siis taattava heti kun siltä tuntuu. Pipsan väri ei tässä kunnolla näy, mutta hän on siis lähes valkoinen. Hentoista hiekkaista toffeeta siellä täällä ja muuta hieman tummempikin täplä. Hyvin erikoisen värinen kyllä. Luonnetta sitten himmeiden värien vastapainoksi sitäkin enemmän. Ihana tyttönen.

Minä jatkan neulomuksia. Niitä on kyllä luvattoman monta kesken, muita samanlaisia?