tiistai 31. toukokuuta 2011

Kaamea karvakorva ja metriviiksi

Aurinkoisen illan ja virkistävän neuletapaamisen kunniaksi: saanko esitellä Kaamean Karvakorvan?


Niin ja tietysti myös Herra Harmaan Metriviiksen.



Ihan kohta reiluksi viikoksi lomalle lomps, vielä huominen töitä ja sitten Tallinnaan. Mukava rentouttava irtiotto arjesta ja hieno alku lomalle.

Sain myös mukavan tunnustuksen Lilalta, kaunis kiitos ja syvä kumarrus.



Niin ja sitten ne kahdeksan totuutta minusta, hmm..

1. Höyrähdän helposti kiinnostaviin juttuihin ja ne menevät yleensä silloin aivan yli äyräidensä. Hyvä esimerkki tästä on tämä lankojen dippailu

2. Käytän makaronilaatikossa sinappia

3. Olen ollut mahdoton juustohiiri, mutta uudistuneen ruokavalion myötä en juurikaan enää juustoa syö

4. Olin pienenä oikea poikatyttö. Parhaat kaverit olivat lähes kaikki poikia.

5. Lempinimeni on Patalaiska:) Vain vanhimmat ystävät tätä käyttävät, kun sen lapsuudesta sen vielä muistavat;D

6. Kärsin ympärivuotisesta allergisesta nuhasta (ja aika usein palaneesta nenusta)

7. Rakastan kissoja ihan mahdottomasti, nykyisin minusta on sukeutunut kyllä myöskin koiraihminen

8. Olen vaakaluonteeni mukaisesti tarkka reiluudesta ja tasa-arvoisuudesta.

En koskaan osaa poimia vain muutamaa ihanaa blogia, joten tapani mukaan jaan tämän teille kaikille. Olkaapa hyvät ja poimikaa mukaanne.


Ihanaakin ihanampaa aurinkoisen päivän iltaa.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Pipanoita

Tällä viikolla on todellakin joutunut jälleen pysähtymään ja suorastaan pidättelemään hengitystään. Joutunut keskittymään vain juuri sillä hetkellä käsillä oleviin asioihin ja välillä jo pelkkään hengitykseenkin.

Viikko alkoi sillä, että koiruli oksenteli silloin tällöin ja oli vaisun oloinen. Korvat lurpattivat, häntä roikkui ja haukkua ei juuri urahduksia lukuunottamatta kuulunut. Siinä vaiheessa kun oksentelu lisääntyi eikä ruoka enää kelvannut, oli aika lähteä päivystävälle eläinlääkärille. Siellä tuo karvaturri istui hoitopöydällä surkean näköisenä ja katseli välillä meitä vierellään ilmeellä: "Ettehän jätä minua tänne?"

Lääkäri mittasi kuumeen, ei ollut. Tunnusteli vatsan alueen ja otti verikokeen. Heitti ilmaan diagnoosinsa: Kohtutulehdus, leikattava seuraavana päivänä. Laittoi vielä piikin antibioottia yötä vasten, että tilanne pysyisi hallinnassa aamuun ja omalle lääkärille pääsyä varten.

Sinne sitten heti seuraavana päivänä. Ja - kas ihmettä, sieltä tultiin ulos ilman leikkausta. Koirulilla ultralöydöksenä haimatulehdus, tarkemmat koetulokset tulevat sitten kuukauden päästä kontrollikäynnillä. Nyt on sitten Annilla herkkugourmeet loppuikänsä. Perunaa, riisiä, kalkkunaa ja kanaa sekä ihan omanlaisensa vähärasvaiset Royal Caninit. Toivotaan, että toipuu kuntoon kokonaan. Nyt popsitaan ensin lääkekuuri poikineen kalkkunaviipaleiden kera. Hyvin uppoavat.

Sterilisaatio tehdään sitten loppukesästä kuitenkin varmuuden vuoksi, ettei tarvitse moista tulehdusta toisen enää kokea. Pentuja nyt emme kuitenkaan ole edes harkinneet.

Mutta enpä olekaan pitkään aikaan ilahtunut korvia vihlovasta haukusta niin kuin tänään. Koira alkaa siis olla parempi. Hyvä niin. Olisi ollut hiukan liian julmaa menettää heti perään toinenkin karvakuono.



Miesväki tyhjenteli kellaria kodinhoitohuoneremontin yhteydessä ja kantoivat ulos jo aikansa eläneen vanhan perunalaatikon. Siitä oli pakko ottaa kuva muistoksi, jotenkin niin nostalgisen näköinen. Aikanaan varmasti täynnään tarvittavia talven ruokaperunoita. Nyt eläkkeelle siirtymässä. Sellaista se aika on, hujahtaa ohitse huimaa kyytiä. Ihan ennen kuin huomaammekaan ollaan jo ties missä.

Taas tulin huomaamaan mistä se ilo koostuukaan, niistä arjen pipanoista, niistähän se koostuu.

Nautitaan siis arjesta ja läheisistämme.



tiistai 24. toukokuuta 2011

Patakolmoset



Väripata tuotti tällä kertaa tällaiset epäidenttiset kolmoset. Merinonylon sukkalankaa 100g/425m

Vasemmalta lukien Katto Kassinen, Lola ja Pelle-Elli. Pukkaan tuonne myyntisivulle nämä. Olipa rentouttavaa jälleen vaihteeksi dippailla.

Tänään oli myös erittäin rentouttavaa tallailla työpäivän merkeissä Lammassaaressa, ihana auringonpaiste, ihmiset iloisia ja rentoja ja hyvää ruokaa kupu pullollaan. Olen tainnut saada happimyrkytyksen ja makeasti haukotuttaa vaan eipä haittaa, Esikko on asuntolassa tämän yön ja voin mennä vaikka iltatorkuille jos siltä alkaa tuntumaan. Mitä sitä ihminen muuta oikein tarvitseekaan tämmöisten päivien lisäksi? Niin, paitsi sitä lankaa, hihii!

Aurinkoista alkanutta viikkoa teille kaikille.


torstai 19. toukokuuta 2011

Hurmaavat harmaat

Tänään voin ilokseni esitellä kahdenlaisia harmaita, hihii!

Tuossa taannoin eksyin Heidin herkullisia harmaaraitaisia sukkia ihastelemaan. Siitähän seurasi suoranaista plagiointia. Nämä minun kopiokappaleeni ovat kyllä vähemmän laadukkaista langoista, mutta menkööt nyt näin. Namit tuli siltikin.


Harmajat

Lankana Novitan 7V. vaaleanharmaana ja luonnonvalkoisena.
Silmukoita 56s./puikot taisivat olla 2.75m
Koko lienee tälläkin kertaa 39:n tuntumassa.


Jotta kyllä minun taas kelpaa.

Toinenkin harmaa on näyttää. Tämä opiskeli eilen Neiti Nökön kanssa yhdessä kokeisiin.



Kohtahan tuo varmaan jo kirjoittaakin - en hämmästyisi.

Minä suunnistan huomenna vuorokauden reissulle pikkujouluja viettämään. Juu-u, uskokaa tai älkää, totta se on. Parempi ennen kesälomaa kuin ei ollenkaan;D

Upeaa viikonloppua kaikille.


lauantai 14. toukokuuta 2011

Lihapullalauantai


Takana on jälleen viikko teemalla: tukka putkella, häntä suorana ja korvat ropelina. Vauhtia, vaarallisia vaareja ja kaikkea sellaista. Vaari oli vaarallinen vain siellä ratin takana eikä minun vaarini onneksi eikä nyt sittenkään minulle vaaraksi. Peltivaurioita vain muille. Mutta kylläpä säikähdin.

Lihapullapäivä tämä on koska saan kohta herkullisia neiti Nökön tekemiä lihapullia, nami nami!

Olen sentään saanut kuitenkin jotain valmistakin aikaan.

Calendula-sukat


Ja kuten kuvasta ehkä voi havaita, pikkuisen pienet minulle. Koko siis lienee kuitenkin se 38 kuin 39. Lähtevät siis eteenpäin nämä, jonkun oikeamman kokoiseen jalkaan.


Lanka on itsevärjättyä ohutta Nallea. Silmukoita 56 ja puikot 2mm. Tiimalasikavennus ja nauhakavennus kärjessä.



Eri sävyisiä keltaisia, sinappia ja harmaan sävyjä.

Ja eihän sitä postausta ilman päivän kissaa. Tällä kertaa uhrina Kusti. Pojan posket ovat kaventuneet ohuemman kesäkarvan myötä. Yrmy ilme sen sijaan ei ole minnekään kaikonnut. Sekin tosin vain hämäystä. Täysi pehmo koko poika. Nauttii iltaisin antaumuksella vatsahieronnasta.



Tänään sitten jännätään euroviisuja ja huomenna lätkää. Hui mikä jännitysmomenttien sarja.

Ihanaa viikonloppua kaikille!


maanantai 9. toukokuuta 2011

Lempifarkut ja suklaata taskussa

Hiukan taitaa olla hämäävä otsikko, tunnustan. Tuo on kuitenkin vastikään värjäämäni merinonylon sukkisvyyhdin nimi. Tilaustyö Neiti Nököltä, tahtoo sukat tuosta. Tykkään itsekin, lienee pakko yrittää dippailla toinen samanmoinen, että saan sukat itsellenikin.



Lempifarkut ja suklaata taskussa

Eihän se runosuoneni vielä tähän ehtynyt, ehei. Tämä alla oleva tyttönen on sitten puolestaan Lucy Liu. En mahtanut minkään, mutta tuo näyttelijätär tuli välittömästi mieleeni katsellessani vyyhtiä edessäni.



Lucy Liu

Piha odottaa edelleen haravointia, valitettavan pienen osan olemme ehtineet rapsutella. Kaiken lisäksi Esikko kävi innoissaan pihatraktorillaan levittelemässä tähänastiset keot ympäriinsä, jotta kiitos vain sinulle Esikko-kulta. Mene nyt sitten murmattamaan toiselle, kun ylen innoissaan sanoo tehneensä kaikki pihatyöt kuntoon. Puh, ei lopu hommat ainakaan kesken meiltä.

Havahduin myös tänään huomaamaan, että kesälomani ensimmäiseen jaksoon ei olekaan enää kuin hiukan reilut kolme viikkoa. Siis ihan pian jo, hui kuinka tuo aika nykyään kiitääkään. Ennenkuin huomaankaan olen 90 ja pohdin mihin bingoon sitä tänään suuntaisinkaan.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Äitienpäivää!

Oikein aurinkoista ja kaunista äitienpäivää kaikille äideille!

Minä olen tänään saanut herkutella lasten tekemällä kermakakulla ja myöskin heidän itsetekemällään pizzalla. Nami - tänään ei siis olla oltu ruokavaliolla, mutta en mitenkään voinut kieltäytyä noista, sen verran suuren työn olivat lapset tehneet ja kyllä olikin herkkua!

Kakuttelun ja pizzattelun jälkeen pinkaisimme ulos ja siellähän kevät etenee huikeaa vauhtia.

Raparperi on hyvässä vauhdissa jo sekin


Pihapöydältä löysin jonkinlaisen leppäpirkon, ainakin luulen niin.


Puunrungolta puolestaan sammalta, todella kaunis väri, tuon kun saisi vangittua väripataankin.


Takapihalla seuraani lyöttäytyi komea poikakin.


Puikoilla puolestaan on itsevärjättyä keltaharmaata ja kaupasta ostettua harmaata. Sukkia, mitäs muutakaan. Valmistuvat - sitten joskus. Mutta nyt kupilliselle teetä.

Valoisaa sunnuntain jatkoa teille kaikille!

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Luontodokumenttia maalta

Ihana neiti Nökö, oli vaellellut aamulla ja iltapäivällä pitkin poikin taloa ja mantuja ja olikin napannut hauskoja kuvia villieläimistämme. Katsokaas vaikka!

Aamulla lähtiessäni päästin Kostin sisään ja Nökön lähtiessä kouluun löytyi katti patjapussin sisältä näyttäen suurinpiirtein siltä, että älkääpäs häiritkö!



Repe-ressu on ollut hiukan hukassa ilman velipoikaansa ja tavallista paljon seurallisempi. Juuri kun vuorossa olisi ollut silmän puhdistus, otti katti ja pakeni. Aavisti tietysti mitä aiomme.


Annin kanssa lenkillä, joku läähättää pakahtumaisillaan


Eilen olikin jälleen Länskäri-neulojien kuukausittainen tapaaminen. Meitä oli paikalla kuusi ja virkistävää kuten aina. Kiitos teille kaikille paikalla olleille. Ensi kuussa taas uudelleen, seuratkaahan lähiseudun neulojat tuolta blogistamme aikatauluja ja tulkaa ihmeessä mukaan joukkoon rapeaan.



maanantai 2. toukokuuta 2011

Kummallista on elämä

Kiitos teille kaikille myötäelämisestä ja muista toivotuksista. Lämmittivät kovasti mieltä vaikka tirautinkin monen monta lisäkyyneltä. Tosin puhdistavia ja huojentavia sellaisia.

On se vain niin, että kun nämä eläimet ovat ainakin minulle ihan perheenjäseniä ja varsinkin tuo Valtteri hiukan muita enemmän minun kattini, niin ottaahan se sydämeen ihan tosissaan. On pitänyt yrittää nieleskellä moneen otteeseen kyyneleitä lasten edessä, etten ryöpsäyttäisi heidän suruaan aina uudelleen esille. Sinällään en yritä siis omaa murhettani heiltä peittää, vain sitä ettei heidän hyvinä hetkinään esille tulisi. Tuntuu niin turhalta onnettomuudelta tuollainen. Mutta minkäs enää mahtaa. Ainakin Valtsu sai elää riemukkaan villit seitsemän vuotta. Metsästää niin jänikset, myyrät kuin hiiretkin. Ruokaa riitti aamuin illoin ja syliä ja rapsutuksia ei puuttunut. Ilon hetkiä ja niitä hauskoja muistoja pitää nyt ajatella vaikka suru puserossa onkin. Onneksi ovat myös nuo muut karvajalat, ihan jo lastenkin takia.

Mutta – elämä jatkuu, näin se on nähtävä.

Lauantaina siis reissasin jälleen Helsinkiin Lilaa tapaamaan. Meillä on aina niin lupsakkaa ja mukavaa ja niin oli nytkin. Syötiin hyvin ja tepsuteltiin siellä sun täällä. Lila oli minulle ja neiti Nökölle tämmöiset ihanat tehnyt.



Kyllä meidän kelpaa. Minä tapani mukaan vein lankaa tuliaisiksi. Lilalla taisi olla niistä puolestaan kuvaa blogissaan.

Minä sain vielä lisäksi nämä ihanuudet.




Ystäväiseni tietää kipeät ranteeni ja näillä tällaisilla onkin ollut kova käyttöaste. Halaus vielä sinne, nämä ovat upean upeat.

Taas kerran olen saanut huomata, että neulominen on mitä parhainta terapiaa. Puikot ovat suihkineet lähes maanisesti ja jotakin valmistakin on esiteltävissä:

Baba Jagat Wollmeisesta



Varpaat on ihan kippurallaan kun yritän pysyä kiven päällä ja välttyä sotkemasta uusia sukkasiani.




Ihanat ja juuri sopivat tassuuni. Minun makuuni on tällainen perussukka eniten sillä sellaisilla nyt vain on eniten käyttösukkana tarvetta. Itselle muistiin, että 64s./2mm puikot/kantapää 6 + 6 s.

Minnekäs se lämmin kevät karkasi, takaisin ja heti!