keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Pysähtyneisyyden hetki

Pääsiäislomani alkoi ja tuo sana pysähtynyt jotenkin kuvaa olotilaani. Pötköttelin töistä tultuani pitkän pätkän tuolla peiton alla ja olin mielellä: "Ollako vaiko eikö olla?" En sitten kuitenkaan nukahtanut ja Esikko-kulta tuli siihen viereen köllölleen ja kysyi ryhtyisinkö hänen ystävykseen? Ja - juuri tuossa muodossa, käyttää välillä erikoisia sanamuotoja. Sain rakkaan raitiovaunun, koska kuulemma molemmilla ystävyksillä sellaiset ovat, hänen on suurempi, tietysti.
Ja kosken sitten nukahtanutkaan, niin tulin tähän koneelle ihmettelemään ja silmiini osui tuo lasten tiimalasi, hauska sattuma ajatuksilleni.

Sukkakin tuolla kyllä tikkuuntuu pikku hiljaa, mutta hittaasti, hittaasti.. ei ole kiire valmiissa maailmassa. Minä ja vaunu mennään nyt saunaan, vaunu jää pukuhuoneeseen.




sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Kaunis tunnustus


Näin kauniin tunnustuksen sain Anettelta - kiitän kauneimmin, ihana tunnustus, lämmittää kovasti mieltäni.

Minusta tuntuu lähes mahdottomalta nimetä vain muutamaa kaunista blogia, joten annan tämän teille kaikille yhteisesti, olkaa hyvät. Minusta kaikki blogit ovat kauniita - kukin omalla tavallaan.

Sunnuntai on levittänyt sateiset siipensä ja kelloja on jälleen siirretty eteenpäin. Tuttu ja turvallinen sukan tikutus jatkuu:)

Edit. Pääsiäisen yllätys: Naapurin hepalla on Nororipuli, yllätti keskellä meidän tietämme, uhh! Hihiii, pakko tulla kertomaan - en siis vihaa naapurin heppoja..


lauantai 27. maaliskuuta 2010

Peruspipa


Peruspipa

Malli: perusperus, ei siis ohjetta
Lanka: täältä ( hauska sattuma tuo kaupan nimi vrt. blogin nimi )käsinvärjättyä 7V.
Kenelle: Neiti Nökö, tallitarpeisiin
Muuta: koriste irroitettava heijastinmalli
Fiilis: tämän henkeäsalpaavan vaikean työn jälkeen jokin simppelimpi malli voisi olla paikallaan??

Jälleen kerran lauantai. Tuntuu, että nämä viikot vilahtavat huimaa vauhtia ohitse. Minä olen nauttinut leppoisasta oleskelusta, kun kerran voin. Esikko on tukitädillään ja kotiutuu vasta huomenna. Tänään vielä ohjelmassa sauna, Miehekäs tuolla täyttää kaivoa, vesiongelman ratkaisut ovat vain väliaikaisia. Mutta onneksi kevät vielä joskus tulee ja kaivokin taas täyttyy. Uskotteko - velipoika on saanut tottua pyykkikassin kanssa vieraisille tunkevaan siskoon, heh! Onneksi on huumorintajuinen kaveri ja tyytyy sukkapalkkaan. Uhkasi tuo jotakin muutakin vielä konelainasta pyytää, mutta katsotaan mitä vielä keksii ehdottaa.

Mukavaa viikonloppua itse kullekin.


torstai 25. maaliskuuta 2010

Itse teosta yllätettynä


Repe-rontti tuli yllätettyä itse teosta, lintuja jahtaamasta. Yritti vielä minua tiirailla viattoman näköisenä, etteihän hän mitään muuta kuin turkkia tuuletteli yläilmoissa.

Niinhän se tietysti on, ettei kissa pedon luonteestaan mihinkään pääse, mutta kieltämättä välillä  on ollut hupaisan näköistä kolmen, joskus neljänkin katin kiikkuessa samalla ohkaisella oksalla. Tuo Repen nyt valitsema oli sieltä tukevimmasta päästä.

Nuorempi sukupolvi otti mallia sivukuistin kaiteella..


Olen vielä hiukan toipilas sillä olin eilen bronkoskopiassa eli keuhkojen tähystyksessä. Ei hirmuisen mukavaa, muttei kauheimmasta päästäkään. Hiukan tuo edelleen tuntuu hengittämisen kanssa, mutta pikkuhiljaa yskiminenkin tuntuu laantuvan. Nämä ovat näitä reumatautien ikävämpiä sivuongelmia, mutta onneksi tutkitaan ja hutkitaan ja sitten toivon mukaan hoidetaan.

Viikko on jo paremmalla puolella ja minä tikuttelen Neiti Nökölle uutta ratsastuspipoa. Sellaista perusperusribbimallia. Pian toivottavasti valmistuukin. Pitää tuohon keksiä jokin mukava irroitettava koriste, jonka saa sitten tarvittaessa ratsastuskypärän alta pois painamasta.

Nyt kuuman teekupposen ääreen ja jatkamaan tikutusta.


maanantai 22. maaliskuuta 2010

Niitä päiviä..ja maatuskoja

Voi huokaus! Tämä on todella ollut yksi niitä päiviä, jolloin miettii vain sitä milloin pääsee nukkumaan. Oikeastaan koko kauheus alkoi jo eilen sillä en löytänyt työkännykkää mistään, etsin joka paikan ja soitin tietysti siihen. Ei ääntä mistään, ei siis missään sisällä ja lopulta siitä loppui akkukin sopivasti. No, minä luotin sitten siihen, että olen jättänyt sen töihin latautumaan vaan eipä ollut sielläkään. Soittelin perjantaina käymäni kaupatkin, josko olisi pudonnut laukusta tai taskusta, en nimittäin omannut minkäänlaista muistikuvaa missä olisin sitä pitänyt. Niin se vain työpäiväkin kääntyi loppuaan kohden ilman puhelinta.

Kotiin tultuani selvittelin sitten kolmannen maailmansodan poikain väliltä, takavarikoin kaikki pleikkaripelit ja langetin puolen vuoden pelikiellon, kuuntelin täyttäkurkkua-huutoa pari tuntia ja lopulta juuri kun olin soittamassa lastensuojeluun, jotta noutaisivat nuo pois - tuli hiljaista. Jotkut juuri siivosivat käskemättä huoneensa ja joku tuli juuri kysymään, mitä voisi vielä tehdä?!

Tuokio takaperin tuli Miehekäs sisälle työpuhelimeni kanssa, makasi maassa auton takarenkaan vieressä 10 sentin päässä renkaasta. Miten olen voinut välttyä ajamasta sen päälle, olen sittenkin ilmeisen onnekas ihminen.

Tässä vaiheessa kysyin puolisolta päivän sujumisesta: Ferkun eturengas räjähti, ei sen kummempaa - tuo totesi. Yksi niitä päiviä...

Minä siinä miettimään millä mieltäni piristäisin ja katseeni osui lipaston laatikossa eräisiin ihanaisiin ja päätin testata vielä saisin korvakorut läpi korvan. Ovat nimittäin liki 6 vuotta olleet jo ilman. Meniväthän ne - ja nyt on tämänkin naisihmisen naama messingillä. Vaikean Oravan kiinalaismaatuskat (1.5cm) ovat ihanat, eikös?


Niin - ja tulee se päivä huominenkin ja tämäkin päättyi sittenkin ainakin jonkinlaiseen tyveneen, talossa rauha ja hiljaisuus, jospa lukisi muutaman päivittyneen blogin.

EDIT. Kuulin juuri, että Kuopus Kepposen puhelin kuivuu hyllyn päällä, oli aamulla pudonnut vessanpyttyyn. En voi muuta kuin hekottaa hervottomana....

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Uravalintoja

Eilen sain taas hymyn suupieleeni kuullessani Esikon uratoiveen, hänestä tulee kuulemma isona löylynhenki! Hakiessani häntä hoidosta kertoi ohjaaja pojan olleen kovin tanssituulella, oli saanut ohjaaja hienon kavaljeerin lähes koko illaksi. Tänään taas sitten uuvahti tapansa mukaan jo yhdeksältä, nukkumaanmenosta ei tämän kaverin kanssa yleensä ole tarvinnut tapella, onneksi. Aamulla sitä sitten kukkelehditaankin anivarhain pystyssä.

Kuopus Kepponen puolestaan oli vielä muutama vuosi takaperin sitä mieltä, että hänestä tulee isona kenraali ja ettei hän aio tehdä sitten yhtään läksyjä. Sittemmin olen niitä kyllä nähnyt tehtävän, jonkin verran. Nyt illalla valikoi kaupasta lahjaa ystävälleen, tytölle, jonka syntymäpäiville menee. Ilta kuluikin sitten hartaudella pakettia kääriessä, ihan itse - ei saanut auttaa. Tuo ystävyys on pojalle kovin tärkeä, edes toisten poikien lällättelyt eivät ole sitä rajoittaneet.

Neiti Nökö ei ole vielä ilmaissut mikä hänestä isona tulee, haaveilee isosta ratsastustallista kymmenine hevosineen, mutta saa nyt sitten nähdä. Käymme nykyään sanallisia väittelyitä yhä enemmän ja murkkuinen, herkkä neitonen siellä yrittää pyristellä oman hankalan olonsa kanssa. Onneksi suostuu puhumaan harmeistaan, onneksi antaa halata ja onneksi huolii vielä sylin.

Eipä sen niin väliä ole minkä ammatin valitsevat, kunhan ovat tyytyväisiä omiin valintoihinsa. Sellaisia he ovat - niin kovin samanikäisiä juuri nyt, murkun kynnyksellä, murkussa ja melkein jo ohi murkun. Omat kultarakkaat.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Vihertää jo


Viherryssukat 2

Lanka: Itsekoolattu 100% merinovilla Titityystä, muistelisin 100g/360m?
Malli: Oma, kärjestä aloittaen varressa nostettuja silmukoita
Silmukat: Kärjessä 15s/puikolla, varressa 16s, koko pienehkö 39
Fiilis: Lanka on ihanaa neulottavaa, todella pehmoista, joka toisaalta varmaankin tekee sen, ettei näitä ihan saapaskäyttöön kyllä voi laittaa. Hemmottelu-/kotisukat näistä siis tulee.



Vaikka kuinka yritin sitä aurinkoa etsiä, ei sitä missään näkynyt ja kovin harmaita ovat siis ulkokuvatkin.

Sunnuntai on siis harmaa ja pilvinen, hiljakseen tiputtelee märkiä hiutaleita. Kevät hoi, minne oikein karkasit?



lauantai 13. maaliskuuta 2010

Voiko takkuja olla iholla?

Tämän kysymyksen esitti Kuopus Kepponen nyt iltasella. Minä hänelle vastasin, että: "Vain jos ihokarvasi ovat niin pitkät, että menevät solmuun." Mutta jäin sitten asiaa syvemminkin pohtimaan ja voisiko sanonnan: "Takkuja iholla" ajatella myös vaikka niin, että päivänä, jolloin on äksynä, ärähtelee ja tiuskii muille, on nokka nurinpäin, päkistelee ja puhisee - jospa sitä vaikka silloin olisi niitä takkuja iholla? Minulle selitys kyllä kelpaisi oikein hyvin ja taidankin sen lanseerata myös Esikolle, voisi mennä visuaalisuutensa keinoin paremmin läpi kuin muut selitykset.

*************

Tänään..

Matkasin taas tuonne suureen kaupunkiin, Helsinkiin siis. Tapaamaan ystävää pitkästä aikaa. Oppaaksemme saimme ihanaisen Kristiinan , joka meitä väsymättä ja voimiaan säästelemättä kierrätti niin Sypressit, kuin Taito-Shopit, kuin Kauppahallitkin - suuri kiitos teille molemmille. Oli niin mukava nähdä taas pitkästä aikaa teidät kummatkin. Olin ovelasti ajatellut myös välttäväni näin Wollmeisen lauantaipäivityksen ja kyllähän sen vältinkin, mutta niin kuin jokainen voi arvata, varmaankin saman verran rahaa paloi tuonne suureen kaupunkiinkin, joten plus miinus nolla.

Nämä ihanuudet sain Lilalta toteamuksen "Ystävänpäivää voi viettää milloin vain" kera. Ihanuuksia pikkuisen kassin täydeltä siis. Kiitos ja halaus. Itse vein Wham Bam kaulurin ystävän kaulaa lämmittämään.


Tänään..

Olen saanut myös neuletyön valmiiksi.
Syönyt herkullisen uuniperunan täytteineen.
Nukkunut uupuneen unta paluumatkan suuresta kaupungista.
Käynyt saunassa ja nauttinut rauhasta riiviöiden nukahdettua ajoissa.

Tänään...

On siis hyvä päivä. Kiitos ja kumarrus.


keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Sävy sävyyn..

Nämä viime kesän pörröiset ja pehmoiset kaverukset...


sekä tämä mamman muru



Valtsu murunen, kuva on viime kesältä, mutta kaveri minua odotteli taas aamulla porraskaiteella ja asiaa oli niin mahdottomasti. Kurrasi ja kurahteli, käveli ja kierteli autoa ja taas takaisin kaiteelle. Ilme sellainen, että "Ethän sinä tosissaan ilman minua lähteä aio?"

Tämä kissi on täyttä lihasta päästä varpaisiin, en moiseen ole törmännyt eloni aikana. Vahva kuin leijona, lempeä halutessaan ja häijy ja pahis niin tahtoessaan. Pinna on lyhyt punapäiden tapaan. Mutta näyttäisi siltä, että kukin viisipiikkistä maistanut on saanut ansionsa mukaan.

Tänään olen istunut iltaa jälleen Länskärien tapaamisessa. Ai, että teki poikaa, höpötystä ja kunnon naurua riittämiin. Kiitos vielä kaikille, jotka tunnustavat paikalla olleensa. Tuli neulottua keskeneräistä työtä hyvän matkaa eteenpäin. Pian saa taas vaihteeksi valmistakin.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Pienestä sitä..


Niin, kuten meillä yleensä, potilasjoukon jatkoksi liittyi myös Miehekäs. Ja kuten miehet yleensä (anteeksi vaan suuri ja mahtava sukupuoli), vastaa vähintään kahta lapsipotilasta!

Ja, jotta huumoria oikein koeteltaisiin - loppui kaivosta vesi! No, ei minua näin vain lannisteta, istutin takapuoleni ihanaisen klaffini ääreen ja aloin suunnitella tekeillä olevan sukkasen varren kuviota. Nostettuja silmukoita määrävälein ja kivalta näyttää. Voihan olla, että joku neuleguru on tämänkin jo suunnitellut joskus ja jossain, mutta tämä nyt tuli ihan oman aivon sopukasta. Lanka ja sukkahan niitä aiemmin esiteltyjä keskeneräisiä, joita teen kiltisti loppuun ennen uusien aloittamista.



Tähän surkeuteen kyllä tarvittiin myös muuta lohduketta. Se tapahtui uuden valonlähteen avustuksella. Olen tähän lipaston päälle, läppärin ja muiden tärkeiden äärelle etsinyt pientä jalka-/pöytälamppua ja ihan marketista sellainen sitten löytyi. Ihana kerrassaan ja jotenkin vanhaan klaffiin täydellisesti sopiva. Punainen varjostin luo ihan omanlaisensa, jopa hiukan syntisen valon. Täydellistä, pienestä sitä siis ilo ja optimismi kaivellaan näinä päivinä.

Singahtaisinko maanantaina aamukuudelta uimahalliin saunaan ja suihkuun, kenties jopa aamu-uinnille? Siinäpä vasta kysymys.


perjantai 5. maaliskuuta 2010

Noro villitsee


Moi!

Tulin vain kertomaan emännän puolesta, että koko mukelotrio on noron villitsemänä kaatunut sängyn pohjalle ja emäntä juoksee pesuvatien ja rättien kanssa ees sun taas. Minä keskityn pysymään niistä haisunäädistä mahdollisimman kaukana. Niin - ja täytyyhän jonkun pitää vahtia ikkunallakin, eikös?

Toivottavasti nuo aikuiset eivät sairastu, muutenhan minä en saa ruokaa, vai?


keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Zzzz...

Taidan nukkua istualtani, ihan puhki poikki olo. Painelen kohta kyllä peiton alle ja nukkumaan, joten jospa se tästä. Saisi kyllä jo kevät valoineen tulla, jotta tämäkin äiti piristyisi.

Ennen peiton alle hyppyä taidan kuitenkin esitellä yhdet valmistuneet ja toiset turmion tulokset:



Viherryssukat Esikon tukitädille

Koko noin 40
Lankana käytin Shibui Sockia 100% merinovilla, tumma smaragdinvihreä - jälleen olen kadottanut vyötteen jonnekin sekä Wollmeisen jämiä, tästäkään väristä ei mitään hajua, sellainen turkoosinvihervä

Jälleen kerran tutusti sieltä varpaista aloittaen, tiimalasiin turvautuen ja italiaanosti lopettaen, mihin sitä hyväksi havaituista tavoistaan poikkeaisi.

Bloggari pahoittelee pimeää kuvaa, vaan nuo salamalla otetut ovat ihan hirveitä ja koska valo, kamera ja bloggari eivät kohtaa juuri koskaan, tulos on sitten nähtävissä yllä. Taas yksi syy lisää odotella sitä kevättä.

Turmion tulokset sitten tässä:

 

Wollmeisea nämäkin: Lila Ludmilla, Skandal Um Rosi ja Möhrchen.
Lankataivaani on siis kirkas ja aurinkoinen, toivottavasti teidänkin.

Tää suunnistaa sinne höyhensaarille, joten ensi kertaan!