tiistai 27. syyskuuta 2016

Paperihelmet

Hupsista miten aika kiitää. Taas taitaa olla edellisestä postauksesta aikaa. 

Mutta uskotteko, tein kovasti numeroa Esikolle valmistuvista sukista tuolla aiemmissa postauksissa. Sitten ne viikko sitten valmistuivatkin ja niin ehti Esikko ne jalassaan lähteä takaisin asunnolleen. Enkä minä älynnyt edes kuvata niitä. Aavistan, etteivät enää ole yhtä kauniina kuin juuri blokkerin päältä tulleina tuolloin, sniif.. Mutta nätit niistä tosiaan tuli. 

Tällä viikolla olenkin sitten hurahtant paperiin ja oikeastaan paperihelmiin. Muistin, että minullahan on varastossa jostain alelaarista ostettuja paperisuikaleita ja kas


Tällaisia siis. Leveys jotain 1-2cm ja pituus noin 30cm. Tavallaan kuin vihkoja ovat. Siitä siis vain repäistään aina liuska irti. 

Mitäs niistä sitten tulikaan?


Tällaisia niistä tuli. Söpösiä kuin mitkä. Paksuus on suurinpiirtein 7-8mm.


Näihin nyt tuli käytettyä varmaan aika tarkkaan siihen juuri sopivaa materiaalia, mutta minusta näihin sopisi hyvin vaikkapa aikakauslehtien vankka värikäs paperi. Sopivasta kohden leikaten saa todella jännittäviä värejä kuvioita lopputulokseltaan.


Minulla oli näissä käytössä ebaystä ostamani paper-rolleri, mutta ennen sitä kokeilin ihan ohuella sukkapuikolla. Sekin onnistuu kyllä, mutta koska itselläni on usein kädet kipeät ja ties mitä fyysisiä kiusoja niin tämä kyllä helpottaa tekemistä kovasti. 

Tuon puikon päässä on siis "tera", jossa on sivussa hahlo, jonne paperin pään voi liu'uttaa ja sitten vain liimapuikko käteen ja liimaa aina hiukan matkaa paperiin. Sitten vain rullataan tiukasti ja varmistetaan käsin, että liima on tarttunut hyvin. Minä olen loppuun vielä levittänyt liimaa loppusauman päällekin sillä se varmistaa hyvin kiinni pysymisen ja liimahan kuivuu kirkkaaksi.

Lopuksi sitten helmet sukkapuikkoon ja kerros pari decoupage-lakkaa. Kirkkaaksi kuivuva liimakin varmaan kävisi. Näin kestävät ilman kosteutta hyvänä pysyen ja ovat napakan koviksi kuivuneita. 

Näiden tekemisen ohessa olen sitten taas tehnyt myös silmukkamerkkejä. Niitä tulikin aika kasa, joten myyntiinkin riittää. Tahtoisiko joku omakseen setin/4 kpl? Hintaa pyydän 4e sisältäen postituksen 2lk kirjeenä huolellisesti pakattuna.


Nämä ovat siis siimalenkillisiä. Kokonaiskorkeus n. 3cm. Tuo "helmi" on fimoa ja sen korkeus niin kukissa kuin hedelmissäkin on n. 8-9mm.


Tässä sitten hedelmät. Samat speksit pätevät näihin kuin kukkiinkin. Laita mailia osoitteeseen zeldanposti at gmail.com jos omaksesi jonkin/jotkin näistä tahdot. 

Pakko vielä jakaa kanssanne hurjat petomme eilisillalta.


Meillä on koti todella lämmin ja usein ikkunaluukku raollaan viilennykseksi. Niinpä varsinkin illalla eksyy valon perässä kaikenlaisia hyönteisiä sisään ja niitäpä sitten petopataljoona vaanii silmä kovana. Tässä tiirattiin lamppuun syöksynyttä yökköstä. Rauha yökkösen sielulle.

Nyt jatkamaan Neiti Nökön torkkupeittoa, jotta valmistuu jouluksi. Kaksi 200g kiekkoa vironvillaa siihen on jo uponnut ja viimeinen lähtee työhön ihan näillä näppäimillä. 

torstai 8. syyskuuta 2016

Kissankestäviä piuhoja?

Kävin tuolla Naukulassa lukaisemassa Mamman tarinointia taas ja tuli sieltä johdannaisena mieleen kertoa meidän ratkaisuja johtoja pureskelevien kissojen tuhojen estämiseksi.

Meillähän koko junioritiimi eli Velmu, Neela ja Pipsa ovat ihan höyrynä kaiken pureskeluun ja vaikka kuinka monta puhelimen laturia ja muuta johtoa on tuhoutunut. 

Minä olen pikku hiljaa suojaillut johtoja näin



Siinä siis miniläppärini virtajohto. Olen sen ympärille laittanut tuollaista vankkaa kirkasta letkua. Letkuun tein määrämittaan leikkauksen jälkeen viillon sivuun ja johto sinne sekä sitten teippausta. On toiminut. Hieman olen erottanut hampaan jälkiä tuossa letkussa, mutta läpi ei ole päässeet. Yöksihän nuo otan tuosta aina pois ja laatikkoon muutenkin jos en tarvitse.

Toinen tepsivä keino meillä on olleet nämä ebay:stä tilatut "metallipintaiset" laturijohdot. 



Tässä vielä läheltä minkälaista tuo pinta on. Näitä oli eri värisiä ja pituisia myynnisä eivätkä olleet kalliita. Toki eivät alkuperäistuotteita ole, mutta otan riskin tässä asiassa. En raaski ostaa koko ajan uusia alkuperäisiä laturijohtoja ja meillä nämä ovat saaneet olla rauhassa.


Tässähän sitä sitten yksi syyllisistä onkin. Katselin kuvaa ladattuani, että Velmu on kasvoistaan kovin miehistynyt nyt kesän aikana. Olikohan se niin, että metsäkissat aikuistuvat hitaammin ja hänenkin kohdallaan tuo vaikuttaisi kun tuntuu vieläkin kasvavan ja tuuheutuvan. Jos olisi ulkokissa niin varmaan olisi turkkikin vieläkin paksumpi. Murunen kuitenkin tämä mussukka - ei voisi sosiaalisempaa kattimaakaria olla.

Toinen keppostelu meillä on, junioreilla tämäkin, availla kaikki mahdolliset ovet. Myös kaappien ja olemmekin joutuneet kriittisimmät ovet kääntämään kahvat ylöspäin ja nyt on saaneet olla rauhassa ne. Vaatekaapille ja alusvaatelipastolle tulivat ne perinteiset vauvaesteet. En voi sietää sekaisia ja karvaisia kaappeja. Eri asia mitä mieltä muruset asiasta ovat, hih!

Onkos teillä muilla yhtä toimeliaita karvaisia ystäviä?