torstai 28. marraskuuta 2013

Syy väsymykselle?

Koko loppukesän ja syksyn sekä alkutalven on ollut melkoisen voimaton olo. Hiukan sellainen aikaansaamaton. 

Sain juuri osan otetuista kontrolliverikokeista ja hemoglobiini on vain 103. Tiedä sitten onko syy tuossa vai ei, mutta kävin hakemassa hieman rautaa koneistoon.


Minulla ei vatsa oikein kestä noita tablettimuotoisia apteekin tuotteita, joten kokeillaan tätä nyt alkuun ja oheen nappasin monivitamiinikuurinkin. Laitetaan siis koneisto vuosihuoltoon.

Tässä hiukan flunssaisen olon ja kurjan fiiliksen uhatessa olen sitten silitellyt juuri värjättyä villalettiä.


samalla olen lyönyt mielessäni lukkoon jo muutamankin joululahjan. Huikeaa minulta sillä jouluun on vielä aikaa reilusti:)

Nyt nuuskuttelemaan kuumaa teetä ja petiin voimia keräilemään. 


tiistai 26. marraskuuta 2013

Pakkaspojan puraisu

Aamulla tuossa verannalla näytti tältä


Oli tosiaan tainnut pakkaspoika puraista niin maisemaa kuin rakennuksiakin.

Odotamme neiti Nökön kanssa sitä kunnollista ensi lunta kuin kuuta nousevaa ja onneksi sitä onkin luvattu tänne eteläänkin viikonlopuksi. Kiitos tänne vain sekä pikkuisen pakkasta kuorrutteeksi.

Muutoinkin alkaa hiukan jo joulun odotus minuunkin tarttua sillä neiti Nökö on niiiiin jouluihminen kuin vain olla voi. Tonttutoljanteria vaati ostettavaksi Cittarista ja ehkäpä se on siihen myönnyttävä sillä myönnän kyllä, että on tuo mitä hurmaavin tonttu. Ei uskoisi, että Nököseni on jo 16, niin sydämestään joulua odottaa.

Jouluista levyä yritän keksiä, minkä ostaisin. Olisiko Michael Bublélla sellainen? En ihan perinteistä tahtoisi kuitenkaan.

Olen myös viimeisen kuukauden kiukutellut bloggerin kuvia. Värit menee miten sattuu, kontrastit ja kirkkaus ja tarkkuus päin sitä kuuluisaa härän pyllyä. Ei kivaa. 

Pienten kuukelointien jälkeen löysin vinkkiä kuvien tallentamisesta .png-muotoon sekä ohjeistuksen laittaa kameran tallennusmuodoksi RAW, minulta kamerasta löytyi RAW-JPEG, jolle asetukset siirsin. Sen jälkeen suoritin vielä koneellani (Windows 7) värien kalibroinnin ja koska kun ryhdyn tekemään niin silloin tehdään kunnolla ja perusteellisesti. Kaappasinpa siis masiinani kainaloon ja kiikutin sen vielä paikalliseen atk-tontoriin tarkistettavaksi värien hallinnan osalta ja kaikki oli kuulemma niin kuin pitikin. Toivottavasti nyt niin tässä blogissakin kuin siellä dippilaarinkin puolella näkyvät värit ja kuvat paremmin ja mahdollisimman oikein.

Nyt nauttimaan kupposta kuumaa. Lämpöä ja iloa teidänkin viikkoonne lukijani.


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Emppu, Eino ja mä

Ennätti sitten se Eino-myrsky tännekin. Puut ovat välillä liki puolikaarella ja sähköt pätkivät. Pitikin siis tulla postaamaan ennen kuin mahdollisesti ollaan pidempäänkin ilman sähköjä. 

Samasta syystä tuolla laulavat niin pyykki- kuin tiskikonekin täyttä höyryä. Vielä puhelimien akut on ladattava täyteen, etsittävä kaikki kynttilät ja lyhdyt sekä tehtävä ruoka pikapikaa valmiiksi. Asumme siis sellaisella alueella, ettemme todellakaan ole sitä ykkösprioriteettia korjauslistalla. Kaikki aiemmat isommat katkokset ovat jättäneet meidät sähköttä 3-5 päiväksi, jotta jee vaan.

Kävin tuolla pihalla hiukan kurkkaamassa ja tulin napanneeksi itsestäni hauskan kuvan.


Emppu, joka oli ihmeeksemme yön ulkona, oli sen näköinen, että haluan äkkiä sisään ja sisälle tultuaan etsikin pikaisesti lähimmän pyykkikorin, jonne kaivautui lämmöstä nauttimaan.



Ei tuolla ulkona tosiaan tainnut kovin mukavaa olla siinä tuulen ujelluksessa ja pauhussa, joka siellä oli.

Peukutukset sille, että mahdollisimman pienin ongelmin tästä päästäisiin ympäri Suomen.

Minä nautin eilen ystävä-energiasta Helsingissä. Tuli tarpeeseen. Kiitokset suuret sinne siis.


lauantai 16. marraskuuta 2013

Pommipeikko

Koska tässä nyt viime aikoina olen murmattanut peltilehmien ongelmista, niin lienee paikallaan kertoa myös aiheeseen läheisesti liittyvä tarina peltilehmien sukuun kuuluvasta Peikosta aka Pommista aka Pommipeikosta!

Peikkomme näyttää tältä,Volkswagen Golf -94


Pahoittelen kuvan laatua.

Mistäs se Peikko sitten taloutemme pihamaalle ilmestyi? No, Kokkolastapa hyvinkin.

Yhdistimme kesän lopulla Miehekkään kanssa pienen viikonloppureissun ja tuollaisen peltoauton hakureissun. Ajatuksena siis oli saada murrosikään ehtineille lapsosille harjoittelupeli. Jos edes hiukkasen säästäisimme sitten autokoulun kustannuksissa aikanaan ja oikein hyvällä tuurilla saattaisi auto toimia jopa Miehekkään työautona aina silloin tällöin.

Matkasimme siis junalla Kokkolaan ja treffasimme auton myyjän, tuollaisen nuoren miehen, jolla ei tainnut olla ihan vielä ylähuulikaan täysin kuivunut. Tämä siis ihan hellyydellä, oikein suloinen nuori mies. Autossa oli melkoisen röheät äänet, sitä oli siis käsitelty jollakin tavalla tai sitten pakoputki oli poikki tai....

No, eipä hätää - eihän tuo paljon maksanut - tuumi Miehekäs ja matkasimme kohti Tuuria ja Onnentähti-hotellia. Pääsimme jopa perille, mutta matkalla huomasimme neljä asiaa: 

1. Autossa oli liian suuret renkaat, jotka rouskaisivat lokasuojiin aina kun auton ratista käännettiin
2. Takavalot ja vilkut oli spreijattu mustalla maalilla:)
3. Tuulilasinpyyhkimet eivät toimineet ja satoi välillä kuin kaatamalla
4. Auto tuppasi sammumaan tyhjäkäynnillä kovin herkästi.

Tätä tilannetta täytyi hieman pohtia sillä matkaa kotiin oli jokusia satoja kilometrejä. Ei kun hotelliin syömään ja kunnon yöunta nukkumaan.

Mahdoimme me olla näky Suomen länsirannikkoa pitkin matkatessamme. Säestyksenä hirmuinen pörinä ja rouske ja kyydissä kaksi käpyä, joista toinen neuloi:) Saimme eräitäkin katseita osaksemme sillä täytyihän jokaisen itseään kunnioittavan Volvo- ja BMW-kuskin meidät ohittaa.

Hämeenlinnaan asti pääsimme, jossa sitten Peikko sammui vilkkaissa liikennevaloissa, mutta kas ihmettä: käynnistyi vielä ja pääsimme jopa kotiin saakka ja joku Urpo, anteeksi kanssa-autoilija vielä oletti, että torven tauoton soittaminen jotenkin auton uudelleen käynnistystä auttaisi.

Jälkikasvulla oli mainiot ilmeet kurvatessamme pihaan.

Miksi siis kertoilen Pommipeikostamme? No, tietenkin siksi, että hän on lunastanut paikkansa perheessämme sillä on jo koko viikon kuljettanut uljaasti ja tunnollisesti Miehekkään töihinsä pääkaupunkiseudulle joka päivä, karmean pörinän saattelemana tosin. Tämä on ollut upea juttu tilanteessa, jossa Miehekkään auto odottaa varaosaa turbon hajottua ja jossa oma starttimoottorini tykkää käynnistyä jos tykkää ja pääsee tohtorille vasta tiistaina.

Ei siis sovi moittia tai haukkua Peikkoa, ihan kelpo menopelihän hän on, niih! Iso sydän Peikolle!

Tai oikeammin kai pitäisi todeta tämän olevan muistokirjoitus sillä tänään Miehekäs oli mennyt vaihtamaan Peikkosen uuteen autoon. Kurvaile uljaasti Peikko missä sitten suhaatkaan. Tästä syystä Peikosta ei myöskään ole kunnollista kuvaa vaan olen napsaissut kuvan suoraan tulosteesta, joka sattuman kaupalla oli jäänyt talteen.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Pellemäinen tarina

Vuosi sitten kesällä pohdimme punaisen kissuuden hankintaa. Valtterikultanen oli menehtynyt aiemmin tapaturmaisesti ja Repe-kissuuskin karkaili ja vaelteli koska ei tullut enää yhtäkkiä juttuun muiden kanssa. Repelle onneksi löytyi uusi koti lähikyliltä ja saa edelleen siellä ulkoilla onnellisena.

Me siitä sitten kissanhakumatkalle tuonne kaakkois-Suomen suuntaan lähdimme. Sieltä kuitenkin tarttui aiotun poikakissan lisäksi mukaan myös Helmi-neitimme.

Mutta, Pellestähän aioin kertoilla.


Pelle on mitä lempein ja kiltein luonne. Ihan täysin terve hän ei ole, sen olemme todenneet. Hännän viimeisessä nikamassa on epämuodostuma sekä toisen takatassun yhdestä varpaasta puuttuu luu ja siksi pojun varvas harottaa hassusti suoraan sivulle. Myöskään mieleltään meistä Pelle ei ole aivan normaali. Hieman kuten olisi lievästi kehitysvammainen. Lempeästi usein toteammekin pojasta, ettei ole se laatikon terävin veitsi. Eläinlääkärin kanssa jutellessamme totesimme, että Pelle on kuitenkin täysin toimiva tapaus. Käy hienosti vadilla, syö hyvin ja osaa pitää itsensä ja välillä myös Helminkin puhtaana. 

Pelle rakastaaa Annia, jokailtainen rutiini on kiemurrella lattialla makaavan Annin kuonoa noin puolen tunnin ajan ympäri ämpäri ja koiraneiti sietää tämän ihailtavasti. Pesee vain lopuksi pojan läpimäräksi ja toinen on onnellistakin onnellisempi. 

Muiden kissojen kanssa Pelle tulee toimeen moitteettomasti, on jopa oppinut läimäyttämään Emppu-herraakin takaisin jos käy aiheetta läpsimään.

Sylissä Pelle kyllä tykkää olla jos hänet vain varovasti sinne nostetaan. Jos äkkinäisesti sen erehtyy tekemään, on toisella kaikki raajat harallaan ja syliin nostajalla yhtäkkinen peruukki päässään. Veikkaan, että kehon hahmotus ei ihan toimi ok tavalla.

Näin sisäkissana Pelle pärjää oikein hyvin, mutta emme voisi kuvitellakaan häntä ulos. Voin oikein hyvin kuvitella pojan istumassa keskellä maantietä ja auton ajavan ylitse viuh vauh vaan. Mutta summasummaarum.. kyllä sitä erilaisuutta maailmaan mahtuu oikein hyvin ja jokainen olento on arvokas.

Minä olen viettänyt vapaapäivää kotosalla tänään ja oih autuutta, pitkään nukutut unet. Hieman cappucinoa nassuun ja sitten rauhassa kodin askareita toimittamaan. Hyvin voimaannuttavaa. Huomenna sitten ystävä-kultaa pitkästä aikaa Helsinkiin tapaamaan. Oikeinkin mainio viikonloppu, toivottavasti kaikilla muillakin, jotta muiskis vaan!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Voihan pyhät peltilehmät!

Mikähän siinä oikein on, että kun alkaa tapahtua niin sitten tapahtuu kaikki yhtä aikaa?

Ensin tuli tuo Kustin leikkaus ja sen hurjat kustannukset, sitten meni Miehekkään auto remonttiin, nyt temppuilee minun autoni startti ja tänään jäätiin tien päälle Miehekkään autolla jälleen. Taisi sitten mennä vuorostaan turbo!

Eikös se kurjuuden määrä olekaan vakio vai oliko se sittenkin niin, että se jaetaan vain yhteen osoitteeseen?


Kuvan peltilehmä edustaa tämän syksyn syyllistä, tosin ikuistettuna viime talvena vielä voimissaan.

No, myönnetään, onhan elämässä surullisempiakin asioita, mutta sallittakoon minulle nyt puhinat ja murinat tänään. Uggh, mrrh - olen puhunut!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Lauantai-illan treffit

Juu-u, sellaiset minulla on.

Nimittäin tämän ihanaisen Urhon kanssa


Tässä siis tuore perheenjäsenemme Urho. Hän edustaa Ashford-lajiketta:) ja saapui luokseni briteistä sillä valitettavasti vaikka kotimaisia kauppoja tahtoisinkin aina ensisijaisesti kannattaa niin useampi sata euroa hinnassa tuntuu kyllä ainakin minun kukkarossani.


Nämä puolestaan ovat rukin ruokaa ja niistä toivottavasti syntyy nättiäkin nätimpää lankaa. Vasemmanpuoleinen on Villavyyhdistä, aivan ihanaa Corriedalea ja oikeanpuoleinen värjäämääni Polwarthia. Oi onnea!

Oikeastaan minulla on tuolla vielä näitäkin tärkemmät treffit sillä pöytään on katettu suklaakakkua ja kahvia. Kaksi vanhinta lapsosta nimittäin täytti viime viikolla 16 ja 17. Minun pieneni, minne se aika katosi? Nyt siis kakkua syömään ja rakkaita halimaan.

Ihanaista lauantaita teille lukijani.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Bonusta verkko-ostamisesta




Hetken aikaa takaperin sain yhteydenoton Ostohyvitys.fi-sivustolta, jossa tarjottiin yhteistyön merkeissä  blogini lukijoille pientä makeaa yllätystä palveluun liittymisestä ja sen kautta ostoskokeilusta:) 

Ostohyvityshän on, kuten sivustokin kertoo, sähköinen vastine eri kauppojen bonuskorttijärjestelmille. Etuna mielestäni Ostohyvityksellä on se, että tuolta heidän sivuiltaan ja sen kautta tilaamalla löytyy todella suuri määrä verkkokauppoja yhden osoitteen alta. Tällä hetkellä yli 450. Bonuksetkin kirjautuvat yhteen paikkaan keskitetysti.

Tässä hauskinta oli se, että jo jonkin aikaa sitten olen kyseiseen palveluun liittynytkin itse. Häpeäkseni täytyy vain tunnustaa, etten ole muistanut sitä käyttää. Esimerkiksi taannoin tekemämme Zooplussan ostos Kusti-kissan häkistä olisi mennyt niin kätevästi tuon sivuston kautta. Ärrh, tästä voin syyttää vain itseäni ja muistutella teitä, että älkää siis te toimiko yhtä höpsösti ja jättäkö omia tilaisuuksianne ansaita bonuksia ja silkkaa rahaa verkko-ostoksistanne väliin.

Miten tämä siis toimii?

1. Ensin liityt sivustolle käyttäjäksi.
Herkullisen muistamisen saat tekemällä sen tätä kautta Ostohyvitys

2. Sen jälkeen tarkistat heidän verkkokaupat - osiostaan löytyykö toivomasi verkkokauppa heidän listoiltaan ja kun olet klikannut verkkokaupan logoa avautuu eteesi suora linkkipalikka kauppaan. Kun teet ostoksesi tätä kautta näet aina suoraan bonusprosentit, jonka kyseisestä ostoksesta ansaitset. Esimerkkinä voi mainita Nelly.comin. Ostokset sieltä Ostohyvitys.fi-sivuston kautta vaikkapa 100 eurolla poikivat sinulle takaisin 11,50 euroa rahaa.

* Sponsoroitu postaus *

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Mummon, eiku mamman akkunalla

Mitäs sitä meidän ikkunalta löytyykään tänään?


Mösjöö Emppu


Juu, ne ihan samat kuivakukat vuodesta toiseen. Mutkun ne vaan on aina vaan kaunihit, nih!
Ei siis henno poiskaan heittää.

Suloista sunnuntaita toivotan kaikille tasapuolisesti.


lauantai 2. marraskuuta 2013

Touho-serkku

Tänään olen ollut kyllä oikea Touho-serkku sillä pyykkiä on pesty hirmuisesti. Kirppispussia täytetty ja tuotteita hinnoiteltu, nurkkia nuohottu muutenkin. Ihan selkeästi on kova hinku saada kotia tyhjemmäksi.

Kustiltakin ehkä tahdotte kuulumisia kuulla ja tässähän niitä taas tulee. Tosiaan 17.10. kävimme kaksiviikkoistarkastuksessa ja kun lääkäri vastaanotolla näki pojan yrittävän hyppyjä ja kiipeämisiä niin totesi julmasti, että parempi olla häkissä loputkin 4 viikkoa luutumisen varmistamiseksi.

Tämä toikin sitten haasteita sillä Kusti-ressun häkki ei ollut suuren suuri. Ei auttanut muu kuin lähteä metsästämään suurempaa häkkiä. Sellainen löytyi sitten lopulta Zooplussalta suhteellisen nopealla toimituksella. 


Nyt on tilaa harjoittaa jalan lihaksistoa. Kokoa tällä on muistaakseni noin 166cm x 114 x 60cm, en nyt vannomaan mene, että täsmälleen noin, mutta ainakin lähelle. Poju mahtuu hyvin jaloittelemaan ja touhuamaan ja mahtui myös isompi vatikin sinne eikä enää tarvitse nolosti satunnaisia vahinkoja yli laidan tehdä. Tuonne nurkkaan sijoitimme paksun tyynyn ja sen päälle fleecepeittoja, niin on lämmin nukkupaikka. Vesikuppi  ja vati taas strategisesti myös erillään, ettei tulisi sotkuja ja jotta joutuisi kävelemään pisteeltä toiselle. Tuo etunurkan tyhjä kohta on siksi, että Kusti siinä tykkää istua ja päivystää muuta arjen toimintaa keittiössä.


Tältä se poju sitten näytti kun uniltaan häirittiin. Anteeksi kisu-kulta!

Siirryinkin sitten muita nelijalkaisia kiusaamaan, eikös olekin hauska asento serkuksilla:)


Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille!