lauantai 25. lokakuuta 2014

Nukkuva kissa

Kyllä sitä oikeasti aina välillä ihmettelee missä kaikissa asennoissa kissat pystyvätkään nukkumaan. Tänään esimerkiksi Neela nukkui kiipeilypuun ylätasanteella näin


Siinä ympärillä mahdollisimman hiljaa hääriessäni hän sitten alkoi vaihtamaan asentoaan.


Ensin aivan pöpperöisenä tönötettiin näin. Tuo jalka sinusta päin katsoessa on siis takajalka.


Sitten neiti hieman hyöri ja pyöri ja lopulta kyllästyi minuun ja asettui tähän perinteiseen kerään.

Yleisesti meillä eletään hyvin touhukasta aikaa. Pennut ovat kaikki kolme nyt reilun 4,5 kk vanhoja. Aamuisin on hirmuinen naukukonsertto kun kaikki viisi kissaa tahtovat evästä kupuun. Sitä sitten pikaisesti. Toilettihuolto ja sitten alkaa aamuralli, huh! Sitten painuvat kaikki koisimaan. Päivällä varmasti vaihtelevasti touhuavat. Kaikenlaista pikku tuhoa usein kotiin tultua saamme korjailla ja taivastella. Illalla sitten sama rutiini kuin aamullakin. Sen lisäksi iltaan mahtuu hurja määrä sylittelyä ja kaikenlaista muutakin touhua. Velmu on sylikissa ja sosiaalinen kuin mikä ja tykkää sylistä kuin sylistä. Neela taas on erityisen rakastunut Kuopus Kepposeen, aina siellä hänen kainalossaan. Pipsa taas on hyvin itsenäinen, sylissä viihdytään pari sekuntia kerrallaan. Oman tiensä kulkija ja pippurinen luonne. Helmi ja Pelle taas jotenkin pentujen tulon jälkeen ovat ottaneet aikuisemman roolin. Sylissä viihdytään kyllä, mutta ilmeisesti on niin, että ne omat rauhalliset hetket pentujen kanssa ovat kummallekin kullan arvoisia ja viettävät niitä aina kun ihmispalvelijat viihdyttävät pentuja.

Mutta summa summaarum - yhtä monta luonnetta kuin kissaakin. Paras juttu on se, ettei kärhämiä tai muuta kellään vaan sovussa elelevät. 

Nyt lauantaiateriaa miettimään. Otetaan siis leppoisasti ja levätään kohden työviikkoa taas.

torstai 23. lokakuuta 2014

Haavesukkia

Olen jo jokusen hetken ihaillut siellä täällä näkyviä Roosa Nauha-sukkia, joita on neulottu Taito-Shopin ohjeilla ja niinpä tuossa viime viikon lopulla nuhaisena annoin mieliteolle vallan. 

Nyt ne ovat minun ja samalla on tuettu mitä tärkeintä asiaa. Menkäähän tekin heti ostamaan nämä jos ette vielä näitä omista. Niin ja tämä ei ollut maksettu mainos. Asia vain on minulle tärkeä.


Nyt sitten pitäisi selättää kirjoneulekauhu. Hyvä tästä vielä tulee, juu juu!

Tänään muuten saatiin tännekin ohut lumikerros, hui sentään. Mitään lumiukkoja ei vielä sentään tehdä, mutta sieltä se talvi tosiaan tulee ja kylmä alkaa jo olla.

Nyt saunan lämmitykseen ja kodin puuhiin. Ihanaa viikkoa kaikille.


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Pyjamapäivä

Jep, sellainen täällä. Flunssainen olo on vaivannut viikonlopun ja koska Esikko-kulta on kotilomalla niin ajattelin, ettemme ota paineita mistään. Huudelkoon koti auttajaansa niiltä osin kun ei ehditä ja jakseta. Minun sunnuntaini sisältö on pääosin tässä.


Neulon ystävälle kämmekkäitä ja kahlaan viimeistä osaa Aylan vaiheista. Esikko kyllä keskeyttää minut tuon tuostakin ja kipaisee sitten taas touhujaan jatkamaan. Samoin tuolla kyllä kohisevat niin pyykki- kuin tiskikoneetkin, mutta tehköön työnsä. Nökö on luvannut tehdä sunnuntain ruoan, joten eihän minulla ole hätääkään. 

Ottakaahan tekin rennosti sunnuntain viettonne osalta. Välillä on oikein hyvä vain olla.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Vuosikertaa

Hei vaan kaikki muruset!

Alan täällä olla jo vuosikertaa. Taas tuli eilen yksi uusi vuosi täyteen. Eikös se niin mene, että viinikin vain paranee vanhetessaan ja siihen luotan minäkin. 

Sekään ei liene mikään salaisuus, että sairastan nivelreumaa ja SLE:tä. En noita nyt mainosta täällä erityisesti enkä kovin paljon. Eihän kukaan jaksa sairaskertomuksia lukea. Mainitsen nuo nyt tällä kertaa siksi, että syksyni on biologisesta hoidostani huolimatta ollut tavallistakin hankalampi ja kivuliaampi eikä älytön väsymys ole asiaa ollenkaan parantanut. 

Pari kuukautta sitten kuitenkin aloitin vitaalikuurin: kaikenlaista vitamiinia sekä glukosamiini/kondroitiini/msm-yhdistelmän sekä fenkoliöljyn. Vaikutuksia kyllä huomasin, mutten tarpeeksi ja siksipä mietintämyssyäni aloin lisää hämmentämään. Pohdin ja jätin gluteiinin myös pois. Siitä on nyt sitten melkein neljä viikkoa. Olen myös tarkkaillut hiilareita siten, että mahdollisimman hyviä hiilareita vain. 

Mikäs tulos sitten nyt kahden kuukauden kohdalla onkaan?

Tekisi mieleni sanoa, että uudestisyntynyt, mutta eihän se tietysti ihan niin ole. Jokatapauksessa kankeuteni ja huikea määrä turvotusta on hävinnyt. Nilkkanikin ovat tulleet esiin jälleen. Iloinen jälleen näkeminen siis. Kivut sitten: nyt jo toista viikkoa niin, etten ole tarvinnut kipulääkkeitä. Sanokoon lääkäri tai muu taho mitä vain niin ainakin tällä hetkellä tuo lisäcocktailini auttaa ja varmasti eniten tuo gluteiinin poisjättö. En väitä minulla olevan keliakiaa, mutta ainakaan elimistöni ei pidä gluteiinista lainkaan eikä se minulle sovi. Miksi siis käyttää moista ollenkaan. Seuraavaksi tarkkailuun lähtevät sokerit, niissä minulla ei ole juurikaan heikkoutta, en siis ole perso karkeille. Mutta ne piilosokerit, niitä täytyy alkaa vahtia. Maitotuotteisiin en toistaiseksi koske sillä en juo maitoa ja käytän vain juustoja sekä hapanmaitotuotteita sekä ruoanlaitossa kermoja. On kuitenkin niin iloinen ja hyvä mieli tällä hetkellä, että ajattelin tämän kansssanne jakaa. Jos siitä vaikka jollekulle muullekin avun siemen olisi.

Mitäs tänne muuta? No, ainakin tänään on aika kulunut tämän parissa.


Alle puolet on selvitetty 100g/800m vyyhdistä, jonka joku karvaisista ystävistäni oli pyöritellyt ilokseen. Ääh - tällaista se on pikkuisten pentujen kanssa. Maltti on siis valttia tämän hötön selvittelyssä.


Hetki sitten oli näin rauhallista kiipeilypuussa


Pikkuinen kotitiikerini Neela-kultanen 4 kuukautta ja rapiat juuri nyt. Täydellinen kopio isästään Pekasta.


Tämä taitaakin sitten olla minulle varattu erityinen "Älä häiritse minua"-ilme. Selvä murunen, minä häivyn kameroineni. Jatka vain uniasi.

Oikein leppoisaa lauantaita teillekin kaikille - minä menen sen pitsisykerön kimppuun jälleen.