lauantai 31. joulukuuta 2011

Hei hei vanha vuosi ja tervetuloa uusi

Tämä vuosi on taas mennä hujahtanut huikean nopeasti.

Piti oikein ryhtyä miettimään mitä sitä tänä vuonna onkaan tapahtunut.

Viime vuoden viimeisenä päivänä toivoin hartaasti, että saisin olla tulevan vuoden terveempänä kuin edellisen. Koska tuo ei toteutunut niin uudistan toiveeni uudelle vuodelle, ähäs kutti!

Vuoden teema on olleet kyllä ehdottomasti värjäykset, olen täysin addiktoitunut. Parannusta ei ole näköpiirissä :) Sukkia täällä on valmistunut tasaisen hitaaseen tyyliini, muutama myssykkäkin, ihme kyllä. Hämärästi muistelen jopa huivin tai kaksikin tehneeni, lahjaksi ovat kyllä menneet, joten en pääse varmistamaan.

Vuoden harmeja ovat olleet veden kanssa taistelu, Esikon kouluongelmat ja Valtteri-kullan menehtyminen.
Vuoden iloja taas Emppu-murun tulo katraan jäseneksi, ystävät ja monet ihanat asiat ja tapahtumat, joita blogimaailman kautta olen saanut kokea. Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet minua ilahduttaa lämpöisillä kommenteillanne. Arvostan niitä suuresti ja nöyränä tunnustan, että olen ihan hunningolla vastavierailujen ja kommenttien suhteen. Yritän tehdä parannuksen ensi vuonna. Hurjasti on myös tullut uusia lukijoitakin. Tervetuloa teille ihan jokainen.

Vuoden viimeiset dippaukset kieputtelin tänään, Harakankellomajan ja Vadelmatyttösen


Kuten kuvasta voi huomata, olemme saaneet hennon puuterikerroksen luntakin. Voi ihmettä!


Minä juhlistan aattoani hyvällä ruoalla, neulomisella ja yllätys yllätys dippailuilla!

Ihan loistokkaan upeaa uutta vuotta teille jokaiselle!

torstai 29. joulukuuta 2011

Loputtoman hitaasti hyvä tulee-sukat

Otsikko kertoo näistä varmaankin sen oleellisimman. Näissä taisi mennä ihan järjettömän pitkään. Milloin mikäkin keskeytys, muu puuha tai räpylöiden kipuilu esti näiden nitkuttelun. Mutta viimeinkin ovat valmiit. Menevät lahjaksi. Onneksi olen kuitenkin sen suhteen ajoissa.


Loputtoman Hitaasti Hyvä Tulee-Sukat

Silmukoita: 64s./2.25mm bambusukkiksilla
Lanka: Wollmeise Twin Spice Schwammerl
Koko: 38
Menekki: Pitänee tarkistaa:)
Fiilis: Huh ja puh. Tykkäsin näiden neulomisesta kovasti, mutta mikä ihme siinä oli, että valmistuminen kesti ja kesti;)

Oikein namin väristä tämä lanka.



 
Tein näihin hiukan muotoiluja resoreiden avulla tuonne säären alaosaan ja nilkan seutuville. Jospa pysyisivät jalassa edes hiukan paremmin siten.



 
Tylsään tapaani taas käytin tiimalasikantapäätä ja päättelin kolmen puikon silmukointina/päättelynä. Siten vain tulee kauneimmat omaan silmääni.


 
Eilen oli pakko naureskella tuota Emppu-kissaamme oikein tosissaan. Haisteli siinä hellanuunista ulos tullutta lasagnea siihen malliin, että annoimme pikkuisen makupala-annoksen herralle. Aikansa epäluuloisesti sitä katseli, kierteli ja yritti sitten "tappaa".  Lopulta jonkin aikaa läimittyään ryhtyi oikean etutassun kynnellä poimimaan palan kerrallaan suuhunsa ja tassu piti tietysti pestä joka suullisen jälkeen. Lopulta kun oli mielestään riittävästi maistellut, otti ja "peitteli" aterianlopun. Yritin jopa videokuvata tuota, mutta hänhän ei ollut ollenkaan kuvaustuulella siinä vaiheessa vaan häipyi hetkeksi paikalta kokonaan. Joten nyt teidän on vain pakko kuvitella tuo mielessänne.

Myyntisivulle pukkasin joulupäivän värjäyksiäkin muutaman:)

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Otsalampun valossa

Hei vaan ystävät kalliit.

Liki kolmen vuorokauden kakku lienee nyt lusittu. Saimme sähköt takaisin puoli kymmenen aikaan. Vieläkin kuljeskelen taskulamppu taskussa uskaltamatta luottaa siihen, että tämä on pysyvää sorttia.

Meillähän talovanhuksen asukkeina ei lämmityksen suhteen ollut hätää, porimatteja on kaksin kappalein sekä hellauuni että vielä yksi pystyuunikin. Veden kanssa oli kyllä aika ongelmallista samoin valaistuksen.

Mutta kyllähän sitä himoneuloja keinot siinäkin tilanteessa keksii, katsokaas vaikka;)


Otsalamppu se on mainio keksintö, en ole ennen huomannutkaan.

Kostiakaan ei valojen himmeys tai puute tuntunut yhtään haittaavan vaan veti hirsiä neiti Nökön sylissä. Neiti Nökö puolestaan oli haalinut ympärilleen vanhan täkin, oli kuulemma vilu noissa perähuoneissa.


Kuvien laatu ei sattuneista syistä nyt oikein laadullaan huikaise, mutta jospa se tästä iloksi muuttuisi. Ainakin kunhan saamme kuormattua kahden jääkaapin ja yhden pakastimen sisällöt mäelle. Muutama paha sana on kyllä tullut sanottua. Juuri pahimpaan aikaan, kaapit lastattuna kaikella mahdollisella ruoalla. No, eivät ole enää. Tuleepa samalla pestyä kylmäkaapitkin.

Tsemppiä teille, jotka vielä tsemppaatte ilman vettä ja sähköä.

Meillä tuleekin sitten lähiaikojen hankintaan kunnollinen dieselagrigaatti sekä matkatelkkari. Niin ja perustan kunnollisen varmuusvaraston tuonne yhteen kuivakaappiin (lue: selviytymispakkauksen)

Ugh - olen puhissut. Piece vaan:)

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Tänä jouluna..

Tänä jouluna minun jouluni ei pitänytkään sisällään hurjaa määrää siivousta ja puunausta. Olen tuntenut itseni suuresti voimattomaksi. Kilppari mokoma oireilee ja onneksi nyt jo lääkityskin on kunnolla aloitettu ja pureekin, mutta hitaasti kuitenkin.

Pienesti olen laitellut esille jouluumme kuuluvia koristeita ja juttuja. Lievän ahdistuksen kera on juostu kaupoilla hakemassa tarvittavat joulukattauksia varten. Jouluumme kuuluvat yleensä meidän molempien sinkkuveljet ja hyvin maustettu liharuoka, hiukan niitä perinteisiä laatikoitakin ja kalaa on myös oltava. Ronttiveljet eivät ole pariutuneet ja hankkineet serkkuja meidän lapsosillemme. Mutta eipä väliä, niin rakkaita molemmat ovat ja jouluumme kuuluvat.

Nyt sitten on edessä joululomaa muutaman päivän verran. Aion ainakin itse käyttää sen paljolti lepäämiseen ja väripadan ja käsitöiden äärellä majailuun. Eikös sellaiseen ole ainakin kerran vuodessa lupa? Saattaapa olla, että historiallisesti kokeilen saamaani punaviiniäkin sopivassa kohdin.


Esikko viettää jouluaan pienten koneidensa parissa maansiirtohommia tehden. Minun koristekiveni realisoitiin välittömästi tähän puuhaan.

Pukin tuoma Tatu ja Patu-kirja on ollut ahkerassa luennassa ja koko joukko on perehtynyt innolla saamiina MP4-soittimiin. Onneksi pukki tuo myös joka joulu hyviä kirjoja, säilyy tuo aidon kirjan tuntuma eikä äidinkieli ihan katoa. Odottavat myös kauppojen aukeamista sillä olivat saaneet kummeiltaan lahjakortteja vaatekauppoihinkin.



Minä olen yrittänyt väistellä tätä patteria. Makaa kiinni patterissa jalkojeni päällä, hiukanko on hiki emännällä;)
Mutta – muistakaahan nauttia siitä rauhaisasta ja kiireettömästä joulusta. Muistetaan myös nauttia näistä yksinkertaisista asioista kuten lähimmäisten seurasta ja yleisestä kiireettömyydestä.

Lämpöiset, kanelintuoksuiset joulun toivotukset teille kaikille!

lauantai 24. joulukuuta 2011

Lämpöistä Joulua!

Oikein lämpöistä joulua teille kaikille!

Muistakaa  levätä ja nauttia kiireettömyydestä.



Meillä ainakin piparimaljan pohja jo häämöttää, Esikon jäljiltä tämä:)

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Päivän Kusti

Tässä joulusiivouksen ja -kiireiden keskellä pakko vilauttaa Kustia. On herralla nukkuma-asennot, heh!


Luulisi tuossa olevan hankalaa nukkua vaan vielä mitä:)

Ps. Päivitin muutaman vyyhdin myös myyntisivulle.


lauantai 17. joulukuuta 2011

Etsii, etsii vaan ei löydä

Epätoivoisena yritän vielä täältäkin, ehkä joku teistä tietää tai kenties omistaa ja tahtoisi myydä.

Siis kuvan kaltainen pyykki-/tuuletusteline


Siis tuo pystyvarsi pingotetaan katon ja lattian väliin ja noita ripustusoksia on  ainakin neljä kappaletta. Help! Tahtoisin toisenkin tuollaisen, veisin molemmat sitten tuonne toivottavasti pian valmistuvaan kodinhoitohuoneeseeni. Olen tämän meidän ostanut jo muutama vuosi sitten jostakin paikasta, jota muistiparkani ei enää osaa paikallistaa. Siis kysynkin teiltä avuliailta? Tiedättekö mistä tällaisia voisi joko samanlaisia tai samankaltaisia ostaa?

Tänään oli myös päivä, jolloin Emppu-poika nostettiin tuohon ulos portaiden kaiteelle. Hui sentään, että pelästyin kun alun aran haistelun jälkeen pinkaisi villiin juoksuun. Mutta, jäi kuitenkin tontille ihmettelemään ja kun muutamien tuntien ostosreissun jälkeen Neiti Nökön kanssa kotiuduimme, parkui poika surkeana ja märkänä tuolla perennapuskassa. Ihan itse ja vapaaehtoisesti sitten tuli vielä sisällekin ja nyt on niin ollakseen sisällä lämpöisessä.

Muutoin menee kohtuuhyvin, mutta Kosti uhittelee ja haastaa riitaa kaiken aikaa. Saa siis olla tarkkana noiden kahden ollessa lähekkäin. Mutta katsokaas miten nätisti istuivat Repen kanssa ruokaa odottamassa



Näitä karvakasoja sen sijaan hiukan kitkerästi vielä katsoo


Tuo harmaa noista onkin tosi äänekäs ja vaatelias tapaus, kuten kuvakin kertoo. Kusti-parka on sen näköinen, että ahdistaa.

Huomenna singahdankin sitten Helsinkiin ystävää tapaamaan, ihanaa!

Oikein leppoisaa viikonloppua teille kaikille.

Ps. Lähipäivinä pukkaan viisi vironvillavyyhtiä tuonne myyntisivulle (8/1 vahvuutta).

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Voittajat arvottu!



Vihellyksen kera peli arvonnassa poikki!


Onnettarena toimi Neiti Nökö, joka poimi 62 osallistujan joukosta numerot 38 ja 12. Siispä voittajiksi selvisivät ArualMaria ja Inkeri, jotka kommentoivat näin:

ArualMaria kirjoitti...


Vautsi, miten hienoja värejä taas kerran. Olet kyllä taitava! Mä toivoisin lisää intensiivisiä hieman murrettuja värejä, semisolideja. Ja jos arpaonni suosii mua, niin toivoisin jotain semisolidia lankaa, väreinä jotain sektorilta keltaoranssi-ruskea-myrkynvihreä (murrettuja sävyjä). :)

lauantai 10. joulukuuta 2011

Tilauksessa kunnon talvi

Loppuviikostahan tuota lunta jo saimmekin oikeinkin mukavasti. Näytti jopa hiukkasen idylliseltä, kun ulos katsahti.

Vaan kuinkas kävikään? Tänä aamuna sitten räystäät tippuvat ja lumi uhkaa muutta loskapuuroksi, sniif


Tämähän vaatii selvästi vastatoimenpiteitä, eikö vain?

Kuten keittiön ikkunalle tonttu- ja enkeliparaatin



Ikkunaparat nekin vaatisivat kunnon remontin ja huollon. Ehkäpä ensi kesänä sitten. Tällaista se on talovanhuksen kanssa.

Porimatin päälle sijoitin uutta ja vanhaa joulukoristetta, heti hieman mieli lämpeni ja kirkastui


Väriä elämään saa tietysti myös aina dippauksistakin



Muistakahaan myös tuo arvonta, aikaa osallistua on vielä huomiseen iltaan asti.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Ensilumen kunniaksi...

...Arvonta!

Juups, teitä lukijoita tupsahtelee koko ajan lisää. Olenpas minä siitä iloinen, tervetuloa vain matalaan, mutta värikkääseen majaani. Ajattelinkin teitä ilahduttaa arpomalla käsinvärjättyä lankaa.

Eli

Arvon kaksi vyyhtiä ( siis kaksi palkintoa) itsevärjäämääni sukkalankaa 150g/390m.

Miten sitten osallistua arvontaan?

1. Jätä kommentti tähän postaukseen ja siihen yhteystietosi jollakin tavoin, että voiton sattuessa kohdalle sinut tavoitan:) Edit. Nimimerkkikin tietysti riittää, pääasia, että sinut voi yksilöidä ja huhuilla sitten tarvittaessa:)
2. Anna kommentissasi minulle värivinkkejä uusiin värjäyksiin, niitä ei ole koskaan liikaa.
3. Kerro mitä värejä tahdot omaan palkintovyyhtiisi mahdollisen voiton napsahtaessa kohdalle.

Arvonta-aikaa on ensi sunnuntaihin 11.12.2011 klo 18.00 saakka. Onnea kovasti arvontaan!


Ja miksikö ensilumen kunniaksi? Kyllä, saimme viimeinkin kauan odotetun ensilumen maahan nyt iltapäivällä. Saapa nähdä kuinka pysyvää tuo on, mutta neiti Nökö riemuitsee ja juoksee koirulin kanssa pihalla ympäriinsä. Tuli kuulemma jouluinen fiilis heti kertaheitolla, hih!

Niin, olen koko viikonlopun vain dippaillut ja dippaillut, ihan pää suorastaan kiehuen ideoita, värejä ja kaikenlaisia luovia juttusia. Kotona sen sijaan en olekaan saanut juurikaan mitään aikaan, mutta ehtiihän noita, eikös:)?

Tällaisia padasta tupsahti ja koko ajan tupsahtelee vain lisää, liekö olen aivan höyrähtänyt?


Nyt nauttimaan kuumasta teekupposesta, flunssa ryökäle minua yrittää korventaa.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Voihan rähmä!

Inhottava, kamala, yököttävä, kipeän tomaattinen silmätulehdus iski takavasemmalta, tarkemmin sanottuna Esikolta. Ei ollenkaan kivaa. Onneksi Esikko jo parantui ja lähti tukitädilleen muutamaksi päiväksi. Onneksi tässä on nyt neljä päivää aikaa parannella räpsyttimiä ja toivottavasti lääke auttaa nopeasti.


Minä yritän lohduttautua värjäyksillä ja kuumalla teellä.

Tällaisia tuolta padasta tällä kertaa tupsahti:


Vasemmalta lukien Voikukka, Kehäkukka, Suudelma ja Luumuinen. Oikeat ladyt! Ohuempaa ja paksumpaa sukkista. Pitäisikö sitä seuraavaksi yrittää taikoa poikakvartetti:)

Sinnehän minä nuo taas pukkasin:)


maanantai 28. marraskuuta 2011

Uusi viikko ja sykerö

Niin se viikonloppu ennätti viuhahtaa taas ohitse. Ei oikein mukaan tainnut meikäläinen keretä.

Emppuli jatkaa sopeutumistaan ja koko ajan edistyy - välillä jo pusketaan Kustia tai Repeäkin - Kostin kanssa hitusen kärhämöi välillä. Tai oikeammin epäilen, että Kosti yrittää isotella ja toinen sitten puolustautuu. Mutta hyvään suuntaan ollaan jo menossa.  Jospa jo kohta voisimme uloskin päästää, näin ainakin uskon. Sitä odotellessa nautitaan sylityksistä ja rapsutuksista sisällä.

Olipas viime yönä myrsky, tienpinnat olivat aamulla aivan oksien peitossa. Myötätunnon halini teille kaikille, jotka jäitte ilman sähköä.

Mutta ei tuo viikonloppu haaskuuseen kyllä mennyt, sillä väripata porisi iloisesti kaiken aikaa.

Tällainen sykerö jäi jäljelle vyyhdityksen jälkeen:) Vyyhdit menivät tietysti sinne


Nyt kupilliselle mustaherukkateetä. Ai nam:) Niin ja kiitos teille kaikille ihanista kommenteista edelliseen postaukseen.

Edit. oli pakko tulla näyttämään Empun uusi nukkupaikka, Neiti Nökön vaatekaapin toiseksi ylin hylly:)




keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Emppu tuli taloon


(Anteeksi epätarkka kuva, mutta kuvattava on aika vilkas liikkeissään:)

Muistatte varmaan Emppu-kissan, jolle huhuilin uutta kotia tässä taannoin. No, sellaista ei niiden huhuilujen avulla sitten löytynyt ja meidän sydämemme ei antanut periksi, että reipasta 10-vuotiasta poikaa piikitettäisiin. Niinpä sitten viime sunnuntaina hyppäsimme autoon ja huristimme Nummelaan hakemaan poikaa uuteen kotiin eli meille. Meillähän on aiemmin ollutkin neljä kissaa, mutta Valtteri-polon hukkumisen seurauksena olemme olleet vain tällä triolla. Ajattelimme, että ainakin yritämme totuttaa Emppu-Elmeri-Eemelin (huomaatteko, jo on tullut lempinimiä) tänne maalle muiden karvakuonojen kaveriksi.




Paluumatkalla Nummelasta kävi ilmi, että Empulla on hyvin kantava ääni. Ei selvästikään pitänyt kopassa matkustamisesta ollenkaan. Perillä sitten laskimme kopan keskelle olohuonetta ja avasimme luukun. Poju istua napotti kopassaan sen vajaan kolme varttia ennen kuin uskalsi tulla ulos. Tämäkin varmaan johtui ympärillä päivystäneestä nelitassuisten kolonnasta. Ensimmäisen illan kulutti siihen, että vuoroon puski jotakuta meistä ihmisistä, naukui tai sähisi/murisi nelijalkaiselle. Mutta ihmeitten ihme, teki hädät hiekkalaatikkoon vaikka päinvastaista lähtökodista vakuuteltiin. Nyt sitten ollaan siinä tilanteessa, että kolmas vuorokausi on kääntynyt iltaan ja edelleen muristaan tai sähistään jos joku karvakavereista tulee liian lähelle, mutta edistystä siinäkin on huomattu. Annista on vakuuttunut, ettei ole luotettava. Yöt naukuu, että tahtoisi ulos. Olemme päättäneet jaksaa, jotta kiinnittyisi kunnolla uuteen kotiinsa ja tottuisi nurkkiin. Tarkoitus ei suinkaan ole tehdä Empusta sisäkissaa vaan heti kun alkaa vaikuttaa siltä, että on tottunut muihin eläimiin saa alkaa harjoittelemaan tuota ulkoilmaelämää muiden tapaan.



Emppu on hauska ja älykkään oloinen kissa. Juttelee ihan mahdottomasti. Jos hänellä on asiaa, tulee viereen ja taputtaa tassulla reiteen. Aamulla heräsin siihen, että taputteli minua kasvoihin ja naukui. Varmaan se oli kissankielellä: ”Pösilö, päästä mut jo ulos!” Taitava kiipeilemään ja hurjan voimakas, nostaa itsensä pelkkien etutassujen varassa ikkunalaudalle hyppäämättä. Oli eläinlääkärin tarkastuksessa todettu 5,5-kiloiseksi. On aika korkea ja kookas siten, ei ollenkaan tanakka. Tutustumista siis jatketaan puolin ja toisin ja eiköhän tässä ihan juttuun tulla jo tuota pikaa. Pitäkäähän peukkuja, jotta kun ulos aikanaan päästetään, myös palaa takaisin, hih!

Iloista viikkoa teille kaikille, me jatkellaan keskustelua Empun kanssa, mjau!

lauantai 19. marraskuuta 2011

Messut

Niin, sinne messuillehan sitä eilispäiväksi tuli lähdettyä. Aamulla varhain liikkeelle viemään Esikkoa koululle ja sieltä suoraan Miehekkään kyydillä Hyvinkään ABC:lle. Sieltä minut sitten koukkasivatkin pian matkaansa Taava ja Lila. Kaunis kiitos Taavalle kyydistä.

Suuntana siitä sitten Tampere. Väkeä oli aivan hurjasti liikkeellä, varsinkin siltä se tuntui koska oli perjantai eikä kaikilla suinkaan varmaan mahdollisuutta messuille lähteä töiden tai muiden velvollisuuksien takia. Mutta hallihan on onneksi suuri, joten mitään pakokauhua ei ennättänyt tulla väenpaljoudesta huolimatta.

Suoraan sanottuna tunnustan, että D-halli taisi jäädä kokonaan katsastamatta, mutta ihan riittämiin oli nähtävää ja katsottavaa A- ja C-halleissa, joita tuon reilun 4-5 tunnin kuluessa ennätimme koluta.

Voitteko uskoa, lankaa en tuonut lainkaan muassani. Sitäkin enemmän kaikenlaista pikkuista tilpehööriä.

Olen pidempään etsiskellyt itselleni pellavaista käyttötunikaa. Sellaista, jonne mahtuisi alle vaikkapa lämpöinen trikoopaita. Ihan arkikäyttöön. Ja löytyihän sellainen kyllä


Itse keikuin pitkään mustan ja tämän vihreän välillä, kunnes Lila sitten vakuutti minut siitä, että vihreää välillä.
Tämänhän nappasin Matelin Lahja-Aitan ständiltä. Messutarjous onneksi sillä ovh on sentään niinkin huikea kuin 129e.




Tuo musta pöllökännypussukka tarttui puolestaan Riimingan ständiltä. Olen töissä tunnettu siitä, että jätän työkännykän sinne sun tänne ja sitten sitä kiikutellaan perässäni luokseni taas takaisin. Tässä on kaksi vetoketjullista taskua, toiseen siis kännykkä ja toiseen vaikkapa kukkaro ja avaimet tai sitten vaikka kaksi kännykkää, oma ja työsellainen.



Tämä hellyttävä enkelituikku taas oli pakko adoptoida ihan vain tuon ihanan kasvojen ilmeen vuoksi. Jouluhan on ihan tuokion päästä ja tätä katsoessa tulee hyvälle mielelle. Harmikseni en vain muista mikä oli valmistajan nimi C-hallissa siellä aika perällä tämä ständi kuitenkin oli, vinkatkaa mikäli tunnistatte valmistajan.




Näitä koruja sitten kannoinkin kotiin aika lailla. Siellä on ihanat karkkikorvikset Elvarilta, samoin piparipoikakorvakorut samasta paikasta. Sydänkaulakorujen myyjä jäi myös huomioimatta, mutta kauniita ovat silti, maatuskakorviksia en voinut vastustaa ja Kelttikorujen ständille menen aina vakiosti. Tällä kertaa mukaani osuivat huuhkajakorut, hopeaa.

Näiden lisäksi ostin hiukan leimaustarvikkeita ihan määrättyihin tarkoituksiin, mutta niitä en nyt taida esitellä

Lila myös lahjoi minua syntymäpäivälahjalla



Silmälasiliinoja, upea suuri nappi, maatuskakoruja niin ranteeseen kuin kaulaankin ja vielä suloisia silmukkamerkkejäkin. Voi kiitos kaunein, ystävä-kulta.

Messuilta sitten suuntasimme kaupunkiin ja syömään ravintola Hookiin Kehräsaareen. Hurja annos tulikin syötyä ja kylläpä maistui. Hiukkasen meillä oli sitten huonoa tuuria loppumatkasta sillä myöhästyimme kuuden junasta ihan pari minuuttia ja sitten seitsemän pendolino jäi sinne samaan sumaan odottelemaan minne kaikki muutkin Helsinkiin pyrkivät junat. Toijalan-Viialan seutuvilla oli tapahtunut yliajo, jonka vuoksi päärata oli suljettuna ainakin sen puolesta tunnista tuntiin. Todella surullista tuo, tämä on toinen kerta kun kohdalleni osuu tuollainen junalla kulkiessa. Kotona taisinkin olla sitten hiukan ennen kahtatoista ja tänään onkin nukuttu väsymystä pois tosi myöhään aamuun.

Oli todella kiva reissu, otammehan uusiksi Lila sitten ensi vuonna?

Terkkuja myös V:lle, jonka kanssa treffasimme pikaisesti päälavan läheisyydessä. Oli mukava nähdä sinut. Iloista joulun odotusta sinulle.

Nyt sitten nauttimaan viikonlopusta ja kynttilöiden hämystä.
Edit. sen verran, että kaikki myytävät ovat nyt sitten tästä eteenpäin siinä yläbannerin alla omana sivunaan:)


keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Oravannahkoja ja höpötihöö:)

Olen tehnyt oravannahkakauppoja Aulin kanssa. Minä lähetin lankaa ja Auli tällaisia ihanuuksia



Olen ihan mykistynyt näistä. Tuo maatuskapussukka on kyllä aarre ja karkkipussipussukka niin hauska, ettei mitään rajaa. Olet sinä aika ihana Auli, halauksia monen monta ja kiitos kaunein.

Olen nauttinut tuossa Esikko-vapaasta viikonlopusta ja mitäpäs muutakaan sitä silloin tekisi kuin sekoittelisi väripatoja. Sinne taas keikautin melkoisen kasan tuotoksia.

Neulomuksiakin olen edistänyt, vaikkei mitään valmista vielä olekaan esiteltäväksi. Mutta pikkuisen on pakko vilauttaa sillä lanka on niin kaunista (Wollmeisea, Spice Schwammerl) ja kehittelin tuohon perussukkaan jonkinlaisia muotoiluja resorien avulla. Katsotaan mitä siitä valmiina tulee, sutta vaiko sekundaa vaiko ihan onnistuminen. Hetki vielä menee, jotta nähdään.


Nyt sitten lähinnä odottelen perjantaita kuin kuuta nousevaa. Loikkaamme Lilan kanssa Tamperetta ja messuja kohden. Tulkaahan moikkaamaan ken tunnistaa. Yksi tuntomerkki ovat Elvarin harmaat variskorvakorut, jotka ajattelin laittaa korviini. Ne korvissa tulee aina niin iloinen mieli.

Leppoisan hämyistä keskiviikkoa teille kaikille! 

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Sunnuntaiporinat

Täällä on juhlittu Esikon ja Neiti Nökön syntymäpäiviä, 15 ja 14 täyttivät pienoiseni. Ovat hauskasti syntyneet peräkkäisinä päivinä, 10 minuuttia erotti, ettei olisi tullut sama syntymäpäivä molemmille. Synnytyssalissakin lääkäri ja kätilö löivät vetoa, valitettavasti en kyllä enää muista kumpi vedon voitti, hih!

Onnea siis molemmille rakkaille!

Olen myös poristellut pataakin jälleen



Vasemmalta lukien Sooda (oikeasti kirkkaampi ja tummempi), Blair Witch, Ruusunen ja Hilma

Pukkasin ne taas sinne

Ja vielä yksi tärkeääkin tärkeämpi asia. Esikon kummitädin perhe joutuu luopumaan muuton takia Emppu-kissastaan. Emppu on siis 10-vuotias valkoharmaakirjava leikattu kollipoika. Tottunut siihen, että saa kulkea ulkona ja tulla sisälle hellittäväksi kun itsestä siltä tuntuu. Pitää kyllä siis sylittelystäkin, mutta omilla ehdoillaan. Nyt uusi koti onkin sitten ylemmissä kerrostalon kerroksissa eikä Emppu sopeudu sisäkissaksi. Olisiko täällä ketään, joka pystyisi Emppu-pojan adoptoimaan? Emppu tuodaan perille uuteen kotiin madotettuna ja eläinlääkärin lähtötarkastamana. Asia on akuutti sillä mikäli Empulle ei löydy uutta kotia, joudutaan se piikittämään. Sitä me kukaan emme tahtoisi. Oma kissapataljoonamme on aika suuri ja pelkään, ettei Kosti sulata uutta kollia joukkoon. Siis levittäkää sanaa Empusta, pyydän. Apulaan käsittääkseni ilmoitus myös on tulossa ihan lähipäivinä.

Sunnuntaita toivotellen





lauantai 5. marraskuuta 2011

Ihan kreisit sukat

Tuossa kesällä KyJyjä aloitellessani en näemmä ajatellut kärsääni pidemmälle, sillä aloittelin aika monet sukat Schoppel-wollen ohuesta Zauberballista. Eipä siis auta muu kuin yrittää noita tikutella valmiiksi.

Tässä nyt sitten yhdet masokistin taidonnäytteet






Ihan kreisit sukat (KyJy nro 3/11. valmistunut työ)

Silmukoita ja puikot: 2mm bambut 16s/puikolla
Lanka: Schoppel-wollen Zauberbal 4-fach väri 1564
Koko: 39 (tiedä vielä kenelle)
Menekki: 70g
Fiilis: Aika voittaja-olo, olen selättänyt Zauber-mörön

Oikeasti, olen täysin hullaantunut näihin Zauberin väreihin, mutta näihin päiviin asti olen inhonnut syvästi näiden ohuempien Zaubereiden neulomista, lanka on epätasaista ja siistiä jälkeä ei saa tekemälläkään. Älkää ymmärtäkö väärin, en tuomitse kaikkia Zaubereita suinkaan - tuo paksumpi Zauberin sukkalanka 6-fach on vienyt sydämeni täysin ja odotan vain aina uusia värejä ilmestyväksi siihen. Lace-vahvuutta en sitten olekaan edes kokeillut.

Nyt onkin hyvä jatkaa seuraavan KyJyn kimppuun taas, huh!

Leppoisaa lauantai-iltaa teille kaikille!



perjantai 4. marraskuuta 2011

Puikoille koti

Jo jonkin aikaa olen pohtinut, että missä fiksuimmin säilöisin pyöröpuikkojani ja työpaikkani myymälässä Lohjalla tällainen tuli sitten vastaan. Graafisen alan yksikkömme Helsingissä oli innostunut näitä kokeilemaan ja niitä on tulossa lähitulevaisuudessa myös Human In-verkkokauppaankin erilaisina versioina ja malleina, muttei siis ihan vielä. Anteeksi siis jo hieman ennenaikainen intomielinen hehkutukseni, olen vain niin innoissani. Kooltaan tämä on 16 x 20 x 7 cm. Kuviointien mahdollisuudet ovat loputtomat. Kansio ei siis ole päällystetty vaan graafisessa käsittelyssä kiinnitetty tuohon pahviin jo valmiiksi, ei siis kulu hetkessä pois tai lähde irtoilemaan sattumanvaraisesti.  Eri pituuksille ajattelin ottaa oman laatikkonsa. Siis heti kun niitä saa lisää, tämä kun on yksi mallikappaleista vielä.




Tuolla ne pyöröt (murto-osa) nyt ovat, sievästi pesässään.


Vietän tässä pekkaspäivää ja nautin hiljaisuudesta täällä kotona, lapset ovat koulussa ja pyörittelen pyykkikonetta hiljaksiin, hörpin teetä ja neulon, ah! No, tunnustetaan, että tässä ohessa myös keitokset porisevat, mihin sitä leopardi pilkuistaan pääsisi:)

Ihanaista perjantaita teille kaikille ja kiitos taas niistä kaikista ihanista kommenteista, joita olitte edelliseen jättäneet.


keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Pörröiset...

ystävämme Kusti (Kusti halii Nököä) ja ...


Kosti (leikkii ikkunaprinssiä)



Pimeys alkaa nyt olla pahimmillaan tai parhaimmillaan, miten kukin näkee. Hyvä hetki kaivella kynttilät esiin ja poltella niitä. Myös lämmin kupponen kaneliteetä auttaa luovimaan kylmyyden keskellä. Juuri nyt on vaikea kuvitella miten sitä tarkenee sitten pakkasilla, mutta eiköhän sitä taas siihenkin aikanaan totuta.

Väripatoja kiehuttelemalla sitä voikin hiukan mieltään piristää ja raikastaa.

Kas, tässä..



Poltettu maa



Sammakkoprinsessa


Greenday



Kiherrys vol. 2

Mukavaa syysiltaa teille kaikille ja kiitos vielä kauniista kommenteista tuohon edelliseen postaukseen. Tulimmepa molemmat Nökön kanssa niin hyvälle mielelle.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Palmikkoiset

Neiti Nökö pari viikkoa sitten esitteli Gina Tricotin nettikaupasta palmikkolapasia ja kainon vienosti tiedusteli, josko hänelle samantyyliset saisin tehtyä. Eihän niitä bambin silmiä pystynyt vastustamaan mitenkään. Varsinkaan kun Ginan lapaset olivat 100% akryyliä. Kaivelin lankavarastoa ja sieltä tulivat vastaan yksinäiset kolme kerää Rowanin Kid Classicia luonnonvalkoisena. Siitä sitten kaksinkertaisella langalla puikottelin lapaset tytsille. Tulikin tosi paksut ja lämpöiset. Vielä on aikomukseni tehdä ihan ohuesta alpakasta simppelit aluslapaset, joita voi sitten pitää kylmimmillä pakkasilla lisälämmikkeenä näiden alla.





Nökö tykästyi näihin kovasti ja tekeepä mieleni itsellenikin tuollaiset tekaista, kun vaan olisi aikaa jossakin välissä. Tosin ennen sitä tuli Nököltä jo tilaus palmikkopiposta ja tuubikaulurista, joten KyJy-työt siis saanevat vieläkin valmistua hitaanpuoleisesti.