Vaikuttaisi ihan siltä, että syksy on lopullisesti saapunut. Flunssa nimittäin saapui myös, Esikko on surkeana aloittanut potemisen ja pitää siitä suurta numeroa myös! On vaikeaa olla hymyilemättä, kun sohvanpohjalta (jonne potilasvuode on rakennettu) kuuluu tasaisin väliajoin: Aijai, voivoi minua! Minullakin on kurkku hitusen karhean tuntuinen, toivottavasti en itse sairastu, ensi viikon kalenteri on niin täyteen buukattu, ettei toivoakaan poissaolosta ole.
Piha odottelee haravoimista, Neiti Nökö sitä jo onkin harrastanut vaan oli menettää hermonsa koiruuden kanssa sillä heti kun muhkea kasa jonnekin aikaansaatiin, oli koira sen möyrinyt ja levittänyt hetkessä.
Perjantain vietinkin sitten näin mukavissa maisemissa, ihan töiden puolesta:
Paikkahan on Nuuksion Kaitalampi, kuntoilua maastossa ja herkullista nuotiolla keitettyä lohisoppaa ja makkaraa paistettuna. Kaiken kruunasi nuotiokaffet.
Tuossa laiturin kupeessa harrastin perunateatteria pääkokin keskittyessä sopan aloituksessa muilta osin. Vastapäisellä rannalla naturellirouvat pulahtelivat lampeen. Hiukan kyllä hymyilytti, mutta mikään ei kyllä voita ulkona tehdyn ruoan makua, ah!
Vielä muistutan ARVONNASTA tuolla alempana, kuun loppuun asti ennättää osallistua. Kiitos vielä kaikille sinne kommentoineille!