perjantai 27. marraskuuta 2015

Joulupukin asialla

Jepulis jee - minä olen meinaan juuri sillä.

Katsokaas mitä olen saanut valmiiksi.


Tulin tekaisseeksi valmiiksi ystävän joululahjasukat.
Aika namit niistä tuli vaikka itse sanonkin. 

Tämänkaltaisissa langoissa minusta toimii parhaiten simppeli perussukkamalli. Tässäkin vain päällä ja varressa perusribbiä ja avot - hyvä tuli.


Taitaa olla tarvis ostaa tätä Lana Grossan Meilenweit Magicoa lisää varastoon.

Vaikka lanka ei kaikkein miellyttävintä olekaan neuloa niin värit ovat kyllä silmiä hiveleviä. Tämä on jotakin vanhempaa vuosikertaa koska en löytänyt värikartoista enää tätä.


Sukissa on - kuinkas muutenkaan - nauhakavennus kärjessä sekä lopuksi silmukoiden päättely.


Kantapäihin ihan historiallisen harvinaisesti tein tiimalasikantapäänkin. 

Tarkemmin:

Sukat ystävälle

Koko: 38
Silmukoita ja puikot: Knit Pron Karbonz 2mm ja puikolla 16, yhteensä 64
Lanka: Lana Grossa Meilenweit Magico, en harmikseni muista värinumeroa
Fiilis: Oijoi, uh...

Olen hoidellut täällä jälleen arjen kiireiden keskellä myös potilastakin.


Viimeisenä katraasta Pipsa kävi 18.11. sterilisaatiossa.
Tässä ollaan operaatiopäivän pöllyssä vielä.

Neito hämmästytti meidät kaikki suhtautumalla tötteröön mutkattomasti. Mitä nyt keplotteli välillä tassua tai korvaa sinne sisään.


Aletaan olla toipumaan päin jo ja kaulurista irti päästy. Aina vaan neito nukkuu tässä hassussa asennossa.


Varsinainen murunen.

Pieni muutos täällä blogissa muuten on. En ole enää yhteistyössä Indiedays Inspirationin kanssa vaan on palattu niin sanotusti juurille takaisin. Ei siis mainoksia enää blogissa ainakaan noin suurina.

Mitäpäs muiden joulun odotukseen kuuluu vai oletteko ollenkaan vielä aloittaneetkaan?

torstai 3. syyskuuta 2015

Rento kesämieheni

Rentoon kesämieheeni palaan hetken päästä. Ennen sitä kuitenkin lienevät paikallaan pahoittelut pitkästä postaustauosta. Uusi työni on vaatinut kaiken huomioni ja vapaa-ajalla ei oikein ole jaksanut juuri muuta kuin kodin välttämättömät asiat. Tähän samaan saumaan sattui sitten vielä niin, että hemoglobiinini romahti hieman alle sataan. Sitä kun tutkittiin niin lääkäri totesi varastoraudan olevan kovin kovin vähissä eli mikrosytäärinen anemia. Tänään sitten hain rautaa tipan muodossa ja katsellaan josko bloggari tästä piristyisi. Hoitsu kertoi tämän olevan melko tavallista reumaatikoilla. Se taitaa tasainen krooninen tulehdustila kuluttaa rautavarantoja aika lailla.

Rento kesämieheni on sitten tässä


Meillä on sisällä melkoisen kuuma kesäisin ja Velmu tapaa vilvoitella eteisen oven edessä aina tässä asennossa. Masu mukavasti näin tuulettuu.

¨
Toinen herralle tyypillinen asento on sitten tämä. Niin pian kuin lasken ostoskorini lattialle, löytyy heppu sieltä tässä asennossa. Täytyykin varoa, ettei päädy kaveri vielä kirpparille sillä tuossa usein vien uutta tavaraa sinne pöydän täytteeksi.

On se vaan suloinen heppu ja oikea sylivauveli. Suorastaan loukkaantuu, jos hänet siirtää pois sylistä huonon hetken ollessa käsillä. Yöt viettää minun ja Miehekkään välissä sängyssä herrana ja hidalgona. Onkohan hänet hemmoteltu piloille?

Olen saanut kaksi tunnustustakin - en ole niitä unohtanut vaan palaan niihin mahdollisimman pikaisesti.

Leppoisia syyspäiviä mahdollisuuksien mukaan kaikille.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Onnellinen



Jotta miksikö? Juuri nyt ei koske mihinkään. Oi pojat, olen melkein kuusi viikkoa potenut hurjan kivuliasta rintakehän alueen rustojen tulehdusta. Pelkkä hengittäminenkin on sattunut ja aivastamisesta tai selällään makuusta on voinut vain haaveilla.

Kahdesti tein visiitin lääkärillekin apua saadakseni. Molemmat olivat sitä mieltä, että vaikuttaa sitkeältä Tietzen syndroomalta. No, yritin minä jumpatakin, mutta kun tuo tulehdua jylläsi niin ankarasti niin ei siitä oikein kunnolla hyötyä ollut. Kipulääkkeet eivät riittävästi auttaneet. 

Eilinen soitto reumapolille sitten poiki apua sillä tänään kävin saamassa tuohon rankaan kolme kortisoni/puudutepiikkiä. Sattuihan se niiden laitto kyllä mutta vain hetken ja nyt on jo kohta kolme tuntia ollut särky ja kipu poissa. Voi autuutta, ihminen voi olla iloinen jo siitä, että voi hengittää normaalisti. Ainakin nyt, jospa kohta pääsisin jo jumppaamaankin. Toivotaan niin ja kuvahan liittyy aiheeseen siten, että Pipsan asento kuvaa minun asentoani juuri nyt tätä kirjoittaessani:)

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Neulojan painajainen?

Nyt on käsissäni kyllä oikea neulojan painajainen!

Esikko-kulta seuraa aina tarkkaan kun neulon. Nyt viikonloppuna kotilomalla hän ilmoitti tarkan tuijotuksen jälkeen, että tahtoo syksyksi itselleen tiikerisukat. Minähän kuvittelin homman olevan niinkin helppo, että etsin vain leijonankeltaista ja mustaaa sukkalankaa ja neulon raitasukat hepulle. Mutta eihän se nyt niin helppo juttu ollut. Hän yllättäen ilmoitti haluavansa Viidakko-lankaa ja kun hieman ällistyneenä kysyin mistä sellaista löytyisi niin sanoi, että marketista. Silloinhan minulle välähti, että taitaa tarkoittaa ihan perinteistä Novitan veikkaa. Kääk!

No, mehän yhdessä haimme herralle mieleistä Viidakko-lankaa sitten lauantaina ja minä aloitin sitten työn.


Mutta, oikeasti kohta pääsee itku. Tämä on hirveää lankaa. Onko pakko jos ei taho? Niin ja anteeksi vaan kaikilta niiltä, jotka tästä langasta tykkää tai muutenkaan. Kyllä minäkin joistakin Novitan langoista pidän ja käytän, mutta nämä monet uudet seiskaveikat on niin hirmuisen muovisen tuntuisia ja karheita. Tämä kuuluu nyt juuri siihen kategoriaan. Edessä olisi vielä yli 1,5 sukkaa tuota ihanuutta ja kaveri odottaa varmasti sukkiaan kun tulee seuraavalle lomalleen. Ääh, kai se kuitenkin on pakko. Mitä sitä ei tekisi rakkaittensa eteen, eikös?

Vinks vielä: Laitoin taas kotikirppikselle lisää itselleni tarpeettomia. Saa ostaa pois:)

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Voihan mätäkuu!

Sellaiseksihan ne tätä heinäkuuta mielestäni usein sanovat ja ainakin nyt toipilaamme kohdalla se piti kutinsa. 

Neelan jouduin viemään maanantaina uudelleen lääkäriin sillä leikkaushaava tulehtui ja nyt sitten neitonen on antibioottikuurilla. Mutta vaikka hän onkin reipas potilas niin tuota nestemäistä lääkettä inhoaa kuin ruttoa. Voitte varmasti kuvitella millainen näky minä ja Kepponen olemme kun toinen pitää tyttöstä tiukasti kylpypyyhkeen sisällä ja toinen antaa ruiskusta lääkettä. Pikku tirppa räpiköi minkä pystyy ja sylkee lääkettä joka ilman suuntaan. Perään sitten kauhea määrä sylkeä ja vaahtoa suusta. 


Onneksi silloin alkuviikosta viime viikolla tottui tuohon kauluriin puolen päivän takaperin kävelyn jälkeen. Eiköhän se tästä taas iloksi muutu. Tämä kyllä vain vahvisti omaa ajatustani siitä, että Pipsan operaatio tehdään aikaisintaan syksyllä kun on ilmat hieman viilentyneet eikä ole niin suurta riskiä tulehduksista.

Kovin on nyt väsynyt toipilaamme kuvassa sillä otin sen hoitotoimenpiteiden jälkeen ja se ottaa aina neidin voimille niin, että ottaa parin tunnin unet sen jälkeen. 

Jospa minä puolestani palaisin neulomusten pariin tyttösen nukkuessa.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Reipas toipilas

Tänään, hiukan päälle vuoden ja kuukauden iässä koitti Neelan suuri koitos lääkärissä.

Tänään siis aamulla matkasimme tutulle klinikalle. Hiljaisuus korissa oli rikkomaton. Neela ei autoilua inhoa ja on aina ihan tyyni kopassaan. Itse asiassa ei inahtanutkaan koko reissun aikana. 
Tuttu el punnitsi pienen neitimme ja eihän tuo tulos yllättänyt: tyttönen painaa 2,6 kg. Ei ole suuren suuri hän. Mutta - eipä ole ollut mammansakaan. Kaikki sujui hyvin ja näin reipas toipilas meillä on nyt kuusi tuntia klinikalta pääsyn jälkeen.


Velmu on ollut ihana. Hän on pitänyt kaverilleen seuraa 


Ihan kuin kysyisi tässä: "Ootsä ihan okei hani?"


Ja eihän sitä tosiaan uskoisi tämän kuvan perusteella, että Velmu on viikon nuorempi kuin tyttönen. Sen verta isompi on kooltaan.

Niin, olihan Neelalle sellainen verkkosukka yllään ja saimme kaulurinkin mukaan kotiinviemisiksi varalta. Tyttönen kuitenkin kävelee koko ajan sukka päällä ollessa takaperin ja muutaman minuutin päästä kellahtaa oikealle kyljelleen. Päätimme siis ottaa sen pois ja seurata miten antaa haavan olla. Ihan ok toistaiseksi.

Voin todeta ainakin vielä tässä vaiheessa, että Neela on ollut huikean rauhallinen potilas ja helppo toipilas. Nyt kun etukäteen aavistelen, niin epäilen, ettei Pipsan operaatio lähitulevaisuudessa liene yhtä helppo. Pieni kärttymme ei varmasti tule rakastamaan sitä tilannetta, hih. Mutta katsotaan sitä sitten, ei murehdita etukäteen. 

Menen jatkamaan toipilaan tarkkailua. 

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Ei anneta säätilan häiritä

Tänä kesänä onkin ollut ei niin kesäiset ilmat. Mutta - ei anneta sen tosiaankaan häiritä.

Sateisina päivinä voi käpertyä lämpöiseen shaaliin sohvan nurkkaan ja ilman omantunnon supinoita neuloskella sukkaa. Itselläni ainakin monesti erityisesti kauniilla ilmoilla on hiukan huono omatunto jos silloin istun sisällä lukemassa tai neulomassa. 

Tänään on kyllä paistanut ainakin meillä, mutta siitäkin huolimatta taidan jakaa kanssanne eilisen sadepisarakuvan pihaltani. 


Siellä ne eiliset kaatosateen pisarat kimmelsivät.

Meillä elellään pikkuneitien (Neela ja Pipsa) sterilisaatioiden toteutusta. Maanantaina vien ensin Neelan operaatioon ja katson sitten miten pian perästä Pipsan. Neelalla tilanne on akuutimpi. Pipsa ei oikein vielä ole asialle lämmennyt. Niin  - ja onhan tuo sen verran kallista lystiäkin, että vien mieluummin erikseen. Erikseen myös siksi, että äitinsä oli hieman työläs toipilaana, joten tahdomme keskittyä yhteen potilaaseen kerralla.

Ai niin, pahoitteluni myös jatkuvista häröistä täällä blogissa. Yritin hieman ajanmukaistaa blogin banneriakin. Voi olla, että vielä jossain määrin jatkan, joten koettakaa kestää.

Mitä rentouttavinta viikonloppua kaikille!

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Voihan Viivi!

Ajattelinpa jakaa autovahinkokemukseni kanssanne, josko siitä kenellekään hupia tai hyötyä olisi. Mutta tarina on sen verran hämmentävä, että näin teen.

Minullahan on siis Volvo V70 farmaridiesel vm. 2004. Nimeltään hän on Viivi. Kyllä, minun kaikilla menopeleilläni on ollut nimet ja ihan mutulla on menty milloin pojan milloin tytön nimillä sen mukaan ovatko kumman sukupuolisilta tuntuneet:)

Tässä hän toimii kuvausalustana saamalleni ihanalle huiville. Kuva on vanha, mutta kelpaahan komeaa huivia uusintaesitellä.



Autorassukassani on kilometrejä jo hurjasti eli melkein 550 000 ja tätä myöden sen nykyarvo ei varmastikaan ole kovin paljon. 

Mutta asiaan: 

26.6.2015 autoni oli Miehekkäällä muassaan töissä. Takaluukku täynnä työkaluja ja kaikenlaista sälää, josta olin kyllä miehelle varoittanut, että älä pidä noita näkösällä ja matkassa. Hän sitten jätti autonsa työpäivän ajaksi kehäykkösen varrella olevalle parkkipaikalle ja niinhän siinä kävi, että vorot olivat iskeneet oikeanpuoleisen etusivuikkunan ja takaikkunan säleiksi. Ihmeeksi myös autosoitin kelpasi kaikkien noiden työkalujen ja -vaatteiden lisäksi.  Kyllä harmitti.

Samana iltana tein Ifiin (Volvia-vakuutus ja täyskasko) netissä vahinkoilmoituksen ja sieltä tulikin jo heti seuraavana aamuna korvauspäätös ja ohjeet miten toimia. Ohjeessa oli kaksi ehdotusta korjaamoiksi. Toinen tässä omalla paikkakunnalla Vihdissä ja toinen Herttoniemessä. Koin tuon jälkimmäisen liian kaukana olevaksi ja tämä paikallinen ei koskaan vastannut puhelimeen. Outoa toimintaa. Minä sitten otin yhteyttä Ifiin josko voisin viedä lähellä (Lohjalla) olevaan Volvo-korjaamoon ja sain luvan. Näin tehtiin. Tässä vaiheessa oli aikaa kulunut maksimissaan se kolme päivää. 

Muttaa sittenpä ei oikein mikään mennyt niinkuin piti. Ensin aikaa kului yli 1,5 viikkoa ja sitten kun viimein tarjouksensa aikaansaivat vakuutusyhtiöön niin esittivät niin huikean korjaussumman, että tarkastaja soitti ja ehdotti jo lunastusta. Hui, sanoin minä enkä suostunut vaan vetosin siihen, etten lunastussummalla saisi kuunaan samantasoista yhtä hyvin huollettua ja ajettua autoa. Tarkastaja oli hyvin myötätuntoinen ja lupasi olla yhteydessä korjaamoon josko tarkistaisivat tarjoustaan. Meni jälleen viikko eikä mistään kukaan ollut yhteydessä. Lopulta minulla meni hermot ja soitin tarkastajalle. Hän pahoitteli, ettei ollut infonnut kohtuuajassa. Korjaamo ei ollut reagoinut lainkaan tällä välin. Tarkastajan ehdotus oli, että hänen tiedossaan oleva Tuusulalainen korjaamo noutaisi auton pikaisesti merkkikorjaamosta ja ottaisi homman hoitoonsa. Minulle myös luvattiin, että autosta tulisi ihan entisen kuntoinen eikä korjauksessa tingittäisi. Tästä eteenpäin kaikki sujuikin sitten jo kuin rasvattu. Vielä samana päivänä korjaamon omistaja soitti, että hakee autoressukan luokseen ja tilaa tarvittavat varaosat. Seuraavalla viikolla sain vielä kerran hämmästyä, kun samainen kaveri soittaa ja kysyy, että mihin aikaan voi toimittaa auton kotipihaan. Wau! Tuollainen on kyllä palvelua kerrakseen, sanon minä. Rohkenenkin tässä kehua julkisesti, että voin vain suositella: ML Auto Oy, Tuusula. Kiitos kaunein niin minulta kuin Viiviltäkin.

Koko prosessiin siis kului 19 päivää, josta suurin osa veivatessa ensin onnettomasti toimineen merkkikorjaamon kanssa. Sisimmässäni olen toivonut myös autoon tunkeutuneille roistoille palavia kekäleitä peräsuoleen, myönnän. Tulihan tästä paljon kustannuksia vakuutuksesta huolimatta. Mutta nyt me päästään taas köröttelemään Viivi ja mä.

Ps. Jaksoitko lukea tänne asti, hih!

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Melkein karkkipäivä!

Nimittäin sukkien muodossa. Olipa sen verran värikylläistä ja herkkua lankaa, että neulominenkin sujui sutjakkaasti.



Tämmöiset niistä tuli. Kokeilen kaikenlaisia erilaisia tapoja päätellä kärjestä varteen neulotut sukat. Näissä tein tuonne varrensuuhun kymmenkunta kerrosta helmineuletta ja vielä jään pohdiskelemaan, laittaiinko söpöt nauhat noihin koristeeksi. Olisin kyllä niin karkkitikkari koko täti, hih!

Saa muuten vinkata, jos tiedätte mielestänne jonkin ihan pistämättömän hyvän konstin päätellä kärjestä aloitetun sukan suu joustavasti. Minäkin toki muutaman tavan tiedän, mutta ilahtuisin lisätavoista suunnattomasti.



Muutoinhan näissä ei mitään uutta liene. Minulle niin tyypillinen tiimalasikantapää jälleen ja tuollaista perusribbiä. Sitä ihan siksi, että pysyvät paremmin jalassa.



Aika namuset ovat, alla vielä tarkempia speksejä koottuna:

Karkkipäivä-sukat

Lanka ja puikot: Zelda's Dippins Wild'n Free 100g/260m - lanka. Puikot Knit Picks Sunstruck dpn 2.25mm 14s/puikolla 
Koko ja menekki: Eur 39 ja lankaa kului 80g
Fiilis: Namuset ja motivaatiota ylläpitävät neuloa. Tykkään!

Seuraavat jo aloitettu ja myös ompelukärpänen kutittelee. Sitä hieman jarruttaa, ettei minulla tällä hetkellä ole oikein paikkaa, jossa voisin rauhassa ommella. Etsinnässä myös ohut pellavalanka, josta olisi tarkoitus neuloa muutama tuubihuivi..

Säätila ainakin täällä länsi-uudellamaalla pilvinen ja hieman sateinen. Mutta onneksi on hieman viileämpää, sitä on helpompi korjailla suuntaan tai toiseen.

Vinkkaan myös Indiedaysin lukijatutkimuksesta. Osallistumalla lukijakyselyyn autat kehittämään sivustoa aina vain paremmaksi ja samalla tietenkin meitä bloggareita tekemään omista blogeistamme lukijaystävällisempiä. Lukijakyselyyn vastaamalla osallistut myös kolmen 100 euron arvoisen lahjakortin ja 30 kauneustuotepaketin arvontaan. Kyselyyn pääset tästä

Iloa teidänkin viikkoonne lukijani.

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Etelänmatkaaja moi:)

Pahoittelut pitkistä päivitysväleistä. Kroppaa krenkkaa ja kaikenlaista muutakin kiirettä.

No - tässä päivänä eräänä pakkasimme Kuopus Kepposen matkaamme ja ajaa hurautimme etelään. Ihan siis niinkin kauas kuin Hankoon.



Nämä kaikki kuvat ovat Casinon rannasta meren ääreltä. Vietin alta kaksikymppisenä useammankin kesän ja muutoinkin viikonloppuja Hangossa ja se on kyllä mainio kesäkaupunki. 



Lähdimme päiväreissulle ihan jo siksikin, että kotona tahtoo lämpötila kohota yli kolmenkymmenen coolerista huolimatta eikä se ole ainakaan minulle ollenkaan hyväntuntuinen olotila. Nautimme matkasta ilmastoidussa autossa ja pysähtelimme monta kertaa pitämään taukoja ja syömään. Vielä ennen Hankoon saapumista perheen miehet käväisivät rintamamuseossa  ja sitten taas matkaamme jatkoimme perille Hankoon.



Tuossa kalliolla oli mukava levähtää hyvä tovi ja katsella purjealuksia, joita siellä täällä keikkui. Harmikseni minulla ei ole kameraani vielä kunnollista pitkän matkan putkea, joten en saanut kuvia niistä.

Sitten kun olotila tuntui sopivan elpyneeltä käännähdimme ja lähdimme hissuksiin samoilun jälkeen kohden kotia. Meillähän ei matkaa Hankoon ole kuin hitusen päälle 100km. Ihan sopiva siis tällaisille päivän lyhyille road tripeille. 

Matka oli sikälikin mukava, että siinä pelkääjän paikalla istuskellessani sain vaiheessa olleet sukat melkein valmiiksi. Pian siis niistä tarkemmin. 

Koetetaan nauttia näistä ilmoista vaikka kuumaa onkin sillä eihän näitä nyt tällä erää luvattu pitkään. 


maanantai 15. kesäkuuta 2015

Sukkaista asiaa jälleen

Sukkafriikki täällä jälleen hei:)

On ihanaa, kun into neuloa on jälleen löytynyt ja aikaakin hitusen paremmin siihen on löytynyt.
Tässä viimeisimmät valmistuneet


Hiirose Emännän Sukat

Lanka: Zelda's Dippins Extreme Long, väri Hiirose Emäntä, merinosekoitesukkis
Menekki ja puikot: 73g puikot Knit Pro Sunstruck dpn 2mm, 64s.
Koko: 38
Kenelle: Ystävä-kullalle lahjaksi
Fiilis: Nätit tuli ja olen tyytyväisin mielin. Ihana tunne, että nyt olen saanut kaikki ystävien syntymäpäivälahjat syksyyn asti valmiiksi. Kerrankin näin.

Muita speksejä -->


Neulottu varresta varpaisiin, Kärkeen nauhakavennus ja kolmen puikon silmukointipäättely.


Nilkkaan tein resorikiristyksen ja kantapään jälleen tiimalasina, jotta asettuvat nätisti kenkiin.

Lanka on ihanan pehmoista ja raidoitus asettui mukavan epätasaisen tasaisesti.

Seuraavat sukatkin taas jo aloitettu. Namusesta väristä, mutta niistä sitten tulevaisuudessa. 

Eilen nappasin ruokakauppakierroksella näitä ihanuuksia kotia koristamaan.
En vain voi vastustaa pioneja, rakastan niitä. Kuten valitettavasti myös kisut,  mutta jatkamme kissa hiiri-leikkiämme sen osalta, hih!






Niin kauniita!

Kotikirppiksellä on muuten vielä yksi kirja kaupan. Toisen varanneelle olenkin laittanut jo vastausviestiä:) 

torstai 11. kesäkuuta 2015

Uinuva prinsessa

Nukkuvia kissoja on ihana kuvata. Saat linssiisi sen sata ja yksi erilaista asentoa ja toinen toistaan hassumpia. Katsokaas vaikka:


Ensin näin päin


Sitten täältä kulmasta


Sitten toisena päivänä prinsessa nukkuikin hieman toisin päin.

Ihana, äkkiväärä prinsessamme. Toisinaan koen ihmehetkiä, jolloin tytteli yllättäen kiipeääkin syliin piehtaroimaan. Kaikessa mennään omilla ehdoillaan ja se kuka yrittää ottaa syliin edes hetkeksi ilman omaa tahtotilaansa - saa hyvin äkkiä huomata pitelevänsä käsissään piikikästä sähikäistä. Murunen yhtä kaikki. Syksyyn mennessä pitäisi steriloida vielä nämä pikkuiset neitimmekin. Katsotaanpa nyt vienkö samaan vai eri aikaan. Tyttökissoillahan tuo ei ole ihan niin yhden illan juttunen kuten tuntui esimerkiksi Velmulla ja muilla pojillamme olevan. Helmillä olisi pitänyt pitää kauluria ja masuverkkoa vaikka kuinka kauan, mutta käytännössä helpoin ja toimivin ratkaisu hänen kohdallaan oli se, että sai olla ilman. Hermostui vain ihan hirveästi noista ja kun sai ne pois rauhoittui kokonaan ja antoi haavan olla ihan nätisti. Toivotaan, että tyttösten kanssa sujuu edes puoliksi noin hyvin.

Raivasin jälleen yhden hyllyn lisää ja sieltä ilmaantui kaksi pitsihuivikirjaa kotikirppikselle


perjantai 5. kesäkuuta 2015

Aurinkoiset sukat, aurinkoisempi mieli

Niin se on - neuloin Aurinkosniikkerit lahjaksi.

Ja koska kerrankin neuloin omaa kokoani niin pääsin niitä myös jaloissa hieman kuvaamaankin.



Neuloin siis lyhytvartisen sniikkerit ystävälle myöhästyneenä syntymäpäivälahjana.


Lanka on Schoppelwollen Admiralia hieman paksumpana versiona, noin nallen vahvuista siis.


Pidän kovasti väristä ja tuosta ombre-tyyppisestä ei ihan tasaisesta värjäyksestä.


Ihan niillä tutuilla spekseillä valmistuivat nämä. 



Eli tarkemmin näin: 

Aurinkosniikkerit

Lanka ja puikot: Schoppelwollen Admiral 6 fach väri 346ombre, puikot Knit Pron Sunstruck dpn needles 2mm
Menekki: 57g
Koko: EUR 39
Kenelle: Ystävälle syntymäpäivälahjaksi
Malli: Ei mallia, varresta varpaisiin. Tiimalasikantapää, nauhakavennus kärjessä sekä kolmen puikon silmukointipäättely lopuksi.
Fiilis: Aurinkoisen väristä lankaa neuloessa on mielikin aurinkoisempi.

Tykästyin taas pitkästä aikaa keltaiseen niin, että seuraavan projektini ainekset taitavat olla tässä


Siinä ovat kaikki keltaiset sukkalankajämäni. Yhteensä 91g siis hyvinkin jämäsukkien verran. Nam, jatkuuko siis aurinkoinen mieli näillä eväin? 

Tuo suuri tarjoilukulho muuten, jossa jämäset nököttävät kuvausta varten on anoppilan perintöä. En yhtään tiedä onko mitenkään arvokas, mutta minulle rakas ja pidän sen kuvioinnista yli kaiken.


Reunan kuvio on mitä suloisin ja pohjasta löytyy tällainen leima. Unkarilaista perua siis, mutta tyyliltään voisi olla yhtä hyvin hieman uudempaa kuin vanhempaakin perua. Kaunis siis enkä siitä aio luopua.


Saa toki vinkata, jos joku tietää tästä mitään. 

Aurinkoista viikonloppua kaikille sukkien ja muun myötä. 

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kaikissa meissä asustaa pikkuinen sisustaja

Vaihdoin sitten olohuoneeseen kesäisemmät verhot ja hetikin valoa on vaikka kuinka.

Vaihdon jälkeen kuitenkin tuntui värimaailma jotensakin pliisulta. Miehekkäälle totesinkin, että eikös punaiset tyynyt harmaalla sohvalla olisi mukava pieni väriläiskä. Kävin sitten alakerrassa laittamassa pyykkikoneen päälle ja kas - sillä välin punaiset tyynyt olivatkin ilmestyneet paikalleen.



Mitähän minäkin ajattelin? Eihän kissataloudessa tarvitse itse kaikkea sisustusta toteuttaa saati edes suunnitella loppuun. Joku muu tekee sen puolestasi.

Työn alla sen sijaan on jotakin ihanan keltaista


Ihan näin alullaan ei olla - toinen sentään on jo valmis, heh! Tuo on herkkuakin herkumpaa Schoppelwollea. Oli minulla vyötekin, mutta meillä asuu karvainen tyyppi, joka ryöstää kaikki lappuset kun ne käsistään laskee.

Ihanaa kesän alkua - eihän tässä ole enää kuin hetki juhannukseenkaan.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Otanpa yhden kissakuvan nukkuvasta kissasta..

Velmu tuossa torkkui söpösti ja ajattelin luonnollisesti tilaisuuteni tulleen. Menen vain ja nappaan nopsasti yhden kuvan.



Joo, otinhan minä yhden kuvan  ja sitten...


tyyppi heräsi 


ja aloitti shown


Ennen kuin ennätin olla varuillani, oli kameran hihna jo pojan suussa


 ja sainkin käydä aika pitkän neuvottelun, jotta sain sen takaisin itselleni. Jotta se niistä söpösistä kuvista. Minkäs teet kun toinen on toimintasankari niin sehän on sitten aikamoista extremeä tämä kissojen kuvaus.

Pukkasin muuten hieman lankaakin kotikirppikselle. Ostakeehan pois:)

torstai 28. toukokuuta 2015

Olisiko tämä nyt se kesä?

Ihana, ihana ilma on vallinnut jo pari päivää.

Sen myötä olen rohkaistunut pihamaallekin kurkkimaan. En tarkoituksella ole siellä juurikaan tutkinut mitä on sisällensä syönyt. Uuden kodin pihat ovat aina yllätyksiä täynnä. Ajattelinkin, että koska en todellakaan ole mikään puutarhaihme niin annan niiden olla alkuun rauhassa ja nyt voin varovasti ryhtyä perkaamaan kun jo erotan mikä on rikkaruoho ja mikä kukka. Kivikkokasvien tyylisiä on tännekin minulla ajatus laittaa jonkin verran. Mutta katsokaas mitkä minua tällä hetkellä ilahduttavat takapihalla.


Takapihan terassin aidan kupeessa on upeita tulppaaneja. Ja nyt, saa nauraa - eikös nuo vihreät lehdykät olekin rikkaruohoja. Saanhan nyppiä ne pois? Siellä takana terassilla pilkottavat vielä paketissaan kalusteet. Miehekäs ryhtyy niitä pian kokoamaan.


Ja kun käännyn pienellä pihallani: omenapuu! Kauneimmillaan aloittamassa kukintaansa. Etupihan pikkuisella pläntillä taas on kaunis tuija. Sinne varjoisalle pikkupihalle pitää miettiä mitä helppohoitoista kädettömän tarhurin kasvia laittaisin. 

Omenapuun kukat ovat kyllä yksiä suosikeistani. 

Nämä ilmat saavat sen olemattoman tarhurin sisälläni nostamaan päätään ja varovasti ehdottelemaan kaikenlaista. Pitäisikö sitä kuunnella? Hmmm..

Psst. lisäilen tuonne kotikirppis-sivulle pikku hiljaa silloin tällöin kaikenlaista laidasta laitaan sillä koko ajan perkauksissa tulee eteen monenlaista itselle tarpeetonta.

Edit: kävinkin sinne yhden ihanan kirjan jo lisäämässä

Ihanaa aurinkoisten päivien viettoa teille lukijani.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Sunnuntain sisältö

Heippanen lukijani,

Minun sunnuntaini on ollut varsin touhukas. Olen järjestänyt lankakaappini jälleen joltisenkin kuosiin ja tarpeettomathan ovatkin jo siellä blogikirppiksellä samoin kuin jokunen neule- ja ompelukirjakin. 


Minullahan on käytössä tämä Jyskistä ostettu Aulum-vitriini. Toimii myös minun lankavarastomittarinani. Jos lankani eivät enää mahdu tähän, pitää ne myydä pois. Näin olen itseni ohjeistanut. Toistaiseksi on pitänyt. Saapas nähdä miten tulevaisuudessa.


Kaapin päältä löytyvät sukkablokkerit, pari puikkopakkia ja jämälankojen kori. Ne on lajiteltuna väreittäin pusseihin sillä niille on suunnitelma odottamassa.


Ensimmäisessä laatikossa alaosassa ovat värttinät ja pyöröpuikot


Toisessa laatikossa sitten enimmäkseen sukkapuikkoja. Häpeäkseni voin myöntää, että puikkoja minulta löytyy hirmuinen määrä, uuh!


Mutta mitäs ne muut meillä ovat tänään tehneet?


Helmi on ollut enimmäkseen tässä asennossa.


Velmu on jahdannut kärpäsiä ja riehunut ihan kybällä.


Sitten on pakko esitellä tämä. Minähän niin toivoisin voivani pitää kotona viherkasveja enemmänkin. Mutta  - karvakaverit eivät niiden anna olla rauhassa. Nyt on kasveja vain amppeleissa ja nyt pöydällä tämä aaloe. Jostakin syystä antavat sen olla rauhassa. Kukaan ei ole käynyt muuta kuin nuuhkaisemassa ja sitten ovat jättäneet sen omaan oloonsa. Jospa se saisi näin ollakin, toivotaan niin. 

Ilma on ollut mitä ihanin, nautitaan siis siitä ja tästä upeasta sunnuntaista.