tiistai 23. elokuuta 2016

Sadepäivänä on hyvä...

..iskeä näppinsä pitkästä aikaa väripataan.


Pitkään kaapissa pyörineet Villet muuttivat väriään. Mielessäni tanssin sambaa Brasilian rannalla ja kurnutin kilpaa sammakoiden kanssa kaislikossa. 

Tulisikohan noista vaikka sukkia lapsosille syksyksi - Esikko varmaan ainakin esittää heti mielipiteensä asiasta.

Sitten voi antaa sisäisen lapsosensa astua esiin ja tekaista vaikka tämmöiset


Ensimmäistä kertaa muuten uusin reseptin oma kanta-palvelussa ja jäin ihmettelemään sitä, ettei siellä pysty jättämään samalla reseptin uusivalle taholle minkäänlaista viestiä, edes lyhyttä. Tuokin lääke oli nimittäin sellainen kipulääke, jota on minulle määrätty vain silloin tällöin tarpeisiin ja koviin kipuihin. Niinpä olisin halunnut hieman selitystä mukaan laittaa. Ei tuo nyt sitten näköjään estänyt uusimista kun tänään jo tuli viesti, että oli uusittu.  Hyvä niin sillä lääkäriaikaan on vielä pari viikkoa ja on paljon turvallisempi olo olla, kun tietää kaapista löytyvän sen tujummankin särkylääkkeen mikäli tilanne yhtä pahaksi rangan kanssa menee kuin reilu viikko sitten. Mikään ei ole niin hirmuista kuin herätä yöllä kestämättömään kipuun ja sitten ei olekaan mitään mikä helpottaisi edes vähän.  Myötätuntoinen ajatukseni kaikille niille, jotka todella kovien kipujen kanssa pysyvästi taistelevat. Olen toki itsekin kipukroonikko, mutten sentään 24/7 ihan tasolla 10+.

Kisut ovat sadepäivän ottaneet äärimmäisen rennosti

Kermakakkuprinsessa näin


ja äitinsä Helmi Höppönen näin



Hassuja tämän kesän ilmat, äsken vuorostaan paistoi kauniisti ja nyt hetkeä myöhemmin lähes pilvistä. Ota tuosta nyt sitten selvää, heh.

perjantai 19. elokuuta 2016

Koruhullu kissatäti

Täällä sitä ollaan taas koruiltu. Kaksoiskappaleet tekaisin myös sinne Huuto.nettiin. Sinne löydät tuon linkin takaa. 


Helmimaniani siis jatkui. 

Virkkausmaniani jatkuisi myös ellei rintarankani olisi päättänyt viime yönä jälleen kiukustua. 
Heräsin ihan infernaaliseen kramppikohtaukseen puoli neljältä. Sen jälkeen onkin ollut pakko laittaa tiukkoja nappeja kielen päälle, jotta edes henki kulkisi. Tuo on kyllä oikea kiusankappale tuo Tietze ja krampit. Varasin ajan terkkarista, mutta senhän sai vasta syyskuun alkuun. Mutta eihän tästä mitään tule kun on kaiken mahdollisen tuolle jo itse tehnyt eikä millään asetu kuin muutamaksi viikoksi kerrallaan.

Katsokaas miten hauskasti meillä nautitaan raksut.


Kuva on jo hetken takaa, mutta tajusin, etten olekaan sitä varmaankaan täällä esitellyt.

Pipsa on omaksunut myös keljun kepposen, käy aukomassa alusvaatelaatikkoni ja nostelee sievästi viikatut pikkuhousut lattialle ja eikun nukkumaan ja peuhaamaan niihin. Toinen juttu onkin sitten se, että vaatehuoneen ovi on ollut pakko teljetä, ettei junioritiimi avaa sitäkin ovea ja suorita vastaavia mellastuksia liinavaatehyllyillä. Jotain hyvääkin: jostain syystä meillä ei ole koko kesänä montaa lentävää öttiäistä näkynyt. Päätyvät tämän kvintetin hampaisiin ihan jokainen.

lauantai 13. elokuuta 2016

Lankarakkautta

Olen varmasti täällä blogissakin kerran jos toisenkin todennut sen, että olen toivottoman hidas neuloja ja virkkaaja. Tämä ei johdu siitä, että jotenkin olisin hidas neulomisessa yleisesti vaan enemmänkin siitä, että ihastelen ja silittelen neulepintaa ja ihailen syntyviä värejä ja kuvioita. Jään siis turhan uein vain ihastuneena tuijottamaan ja vajoan jonkinlaiseen lankanirvanaan. En edes yritä olla toisenlainen sillä minulle nämä kädentaidot ovat rakastakin rakkaampi harrastus ja jos sitä pitäisi jotenkin pakosti vääntämällä ja suorittamalla tehdä niin eihän siitä mitään iloa irtoaisi eikä se enää mielekästäkään olisi. 

Mistäkö tämä ajatus jälleen mieleeni tupsahti?

No, näitä Esikon 42-kokoisia sukkia 2mm puikoilla tehdessäni. Lankana on Schoppelwolle 6ply:tä ja se on kerrassaan ihanaa lankaa.


Minulla on noissa silmukoita yhteensä 64 ja jos ihmettelette miksi neulon noinkin pienillä puikoilla niin se johtuu vain järjettömän löysästä käsialastani. Toinen syy on, etten voi sietää löpryjä sukkia käytössä ja kun neulon ne riittävän tiiviinä jo heti alkuun niin se ehkäisee tehokkaasti tuota löystymistä. Olen luvannut nämä mussukalle synttäreihin mennessä eli marraskuun alkuun minulla on aikaa. Eiköhän tässä onnistuta ihan hyvin.



Tässä sitten toinen alue, jonne kädet tahtovat vilahtaa tämänkin tästä. Kesken neulonnan alkoi tehdä mieli vaaleanpunaisia ballerinahelmikorvakoruja ja nehän piti sitten pikaisesti tehdä.


Hopeiset koukut näissä. Suloinen pallopäinen korupiikki ja kiedottu varmistus helmen juuressa, eivät pääse suloisuudet niin helposti tippumaan. Tunnustan, että näitä kyllä syntyi useammatkin, joten laitan ainakin yhdet myös tuonne kotikirppikselle/blogikauppaan (siellä yläpalkissa välilehti, josta sinne pääsee).

Olen myös pohtinut kisujen ravitsemusta viime aikoina. Hehän syövät Canaganin raksunappuloita, mutta koska Pelle kärsii herkästi ummetuksesta niin en anna nappuloita kovin hirmuisesti. Vain kerran päivässä satsi ja niitä ei ole jatkuvasti saatavilla. Pelle vain söisi kaikki ja muut jäisivät ilman. Meillä siis syödään kosteita ruokia eli märkäruokia pääasiassa. Olen noita ostanut niin Zooplussalta kuin ihan marketistakin. Bozitaa olen pikkutetroina ostanut maisteluun nyt enemmän ja onneksi tuntuvat maistuvan eli niitä varmaan sekä Whiskasia tilailen sieltä jatkossa enemmän hiekkakuorman mukaan. Meillehän tulee Postnordin kuljettamana kuorma Sanicatin hiekkaa kahden kuukauden välein. Se on meillä toiminut parhaiten tällä laumalla. Siinähän sitä samassa kuormassa tulisivat sitten ruoatkin. Kuskipoika on jo niin tuttu ja tottunut toimituksiin tänne, että pudottaa nuo vain tuohon ulko-oven viereen penkille ja pikaisesti rimpauttaa ovikelloa merkiksi, että tulivat nyt. Jos en ole kotona niin soittaa perään ja varmistaa, että voiko jättää. Tosi kiva kaveri ja hyvää palvelua. Minähän en voi kuvitellakaan kantavani tälle karavaanille hiekkasäkkejä tai laatikoita tuolta kyliltä. Osasyy tuohon Sanicatin käyttöönkin on se, että se tulee 6l laatikoissa, joissa on päällä näppärä kantokahva ja sivussa kaatonokka, josta on helppo aina hiekkaa kaataa lisää laatikkoon. Tuo on myös minulle kohtuullisen helppo kanniskella kerrosten välilläkin vaikka olisin käsivaivaisena kuten usein valitettavasti olen.


Neela ja Pipsa tässä hiekkavahteina kun Kuopus Kepponen oli nostanut hiekkalähetyksen sisään. Kuopus myös nämä aina minulle avuksi purkaakin. Meillä näitä säilytetään työtason alla olevassa tyhjässä tilassa, kolme rinnakkain aina ja kahdessa kerroksessa. Nytkin siellä on siis 12 laatikkoa eikä mitenkään ongelmaa, että olisivat tiellä. Helppo myös purkaa sieltä aina yksi uusi käyttöön.

Nyt lienee viisain painella kässyn ääreen takaisin ja säästää teidät enimmiltä jorinoiltani. Ihanaa viikonloppua kaikille.

torstai 4. elokuuta 2016

Sataa sataa ropisee

Viime päivinä on tosiaan sadetta piisannut oikein reilulla kädellä.

Mutta niiden välillä onkin sitten paistanut mitä kauneimmin. Samalla kun olemme Helmi-rouvan kanssa pidelleet sadetta olen virkannut Nökön peittoa, neulonut Esikon sukkia ja tehnyt taas kasapäin korvakoruja lisää. Myös suloisia kaulakoruja olen tehnyt. Pukkailen niitä tuonne kotikirppikselle ehtiessäni. Sinnehän siis pääsee tuolta otsikon alta välilehdeltä.

Mutta voisiko seuralaisellani olla mietteliäämpää katsetta.


Helmistä on muuten tullut nyt ikävuosien karttuessa hieman herkemmin stressaantuva. Huomasinkin, että pentujen syntymän jälkeen on varmaan rouvakisu jäänyt liian vähälle huomiolle ja olenkin jakanut ekstrapaljon huomiota hänelle. Se onkin auttanut kovasti ja Helmi on selvästi rennompi nykyään. Tuleekin monesti tuohon viereeni pöydälle kun koneella istuksin enkä häntä henno siitä pois ajaa vaikka en oikein sulatakaan kissoja pöydillä. Helmi on aina vaan pikkuinen kooltaan ja häntä ei aina uskoisikaan mammakisuksi tätä joukkiota katsellessa. 

Mutta mitä nautinnolliimpia loppukesän päiviä sinulle lukijani.