Rennosti perjantaita

Hurjan kiirerupeaman jälkeen täällä otetaan rennosti;

Kosti unessa neulojan pöydällä ja neuloja haahuilee ympäriinsä yöpaidassaan. Nyt on hyvä pitää ylityötunteja pois ja nauttia ei minkään tekemisestä. Otetaan katzeista mallia ja ollaan kuin ei oltaisiinkaan.

Mukavaa perjantaita teille kaikille! Minä en toivotellut kenellekään ystävänpäivää koska uskon siihen, että ystävänpäivä on joka päivä eikä vain yhtenä päivänä vuodessa:)

Hölläillään..

Kiire kiire ja tohina vaikka millä mitalla! Milläs sitä sitten katkaistaan ja helpotetaan parhaiten? Siis mainoksen ja kuopuksen sanoin - hölläillään.

Kukin omilla tavoillaan toki, mutta minä usein nappaan pahimmankin kiireen keskellä sen kutimen hetkeksi käpälään, edes kerros tai kaksi sukkaa. Eilen illalla otin väripatani ja dippasin siellä kolme merinosukkisvyyhtiä. Heti helpotti pahin stressi. Kyllä väreillä sitten onkin laukaiseva ja rentouttava vaikutus!

Saanko esitellä Serenadi rakkaalleni, Kimalaisen lento ja Lumikki

Nyt sitten sen kutimen vuoro loppuillaksi ja työt syrjään lopuksi päivää. Ehtiihän niitä sitten huomennakin.

Mukavaa sunnuntaita teille kaikille!

Duraceliksi muuttunut

Viimeisen reilun viikon olen tuntenut itseni Duracell-pupuksi. Olen paiskinut ylitöitä kaiket illat myöhään yöhön ja vielä ensi viikon alun saa jatkaa, jotta akuutti kiiretilanne töissä laukeaa. Jotta kaikenlaiset neulomukset ja dippailut on lähes kokonaan saanut unohtaa.

Mutta eilen olin liikkeellä tuolla Vihdin kirkonkylässä Käpykylässä ja siellähän on mukava pieni liike nimeltä Vihti-Soppi

Siellä on vihtiläisten kädentaitajien töitä ja pieni tarjonta neulelankoja ja koska mitään valmista ei ole esiteltäväksi, niin ehkäpä teen tunnustuksia tavarataivaan hankinnoistani:)

Kaunis ja reilunkokoinen pussukka Globelta

sisällä kaunis raitakangas

ja niitä lankoja sitten

Regian Hand-dye Effect sukkista ja Dropsin Delightia. Tiedän, että molemmat ovat keljuja neulottavia, mutta värit ovat niin vastustamattomat, että kokeilen taas.

Meillä kotona puhaltavat uudet tuulet monellakin tapaa sillä Miehekäs, joka on tätä maatalousbisnestä tässä koko ikänsä pyörittänyt, lähtee myös maaliskuussa vieraalle lisätöihin. Elämme jännittäviä aikoja, mutta maatalous ei näinä päivinä elätä yksinään, ainakaan ilman suuria lisäinvestointeja ja me emme ole niihin valmiita. Mutta sikäli onnekasta, että näinä aikoina ylipäätään löytää töitä. Olemme siis hyvin onnellisia tilanteesta.

Mukavaa viikonloppua kaikille, levätään ja mainoksen sanoin hölläillään!

Talvella pelkääjän paikalla

Tänään suhailtiin tuolla Tervalammen kylän pikkuteillä Neiti Nököä yökyläreissulta hakemassa ja näin ihania maisemia sieltä löytyi näin pelkääjän paikalta katseltuna.

Lunta riittää ja puut ovat mitä kauneimmat.

Sylissähän minulla oli tietenkin rakas kässypussini ja sukkaahan sieltä tietenkin kaikkien yllätykseksi syntyy.

Tämä samainen tekele ja pussukkahan minulla oli jo Tallinnan reissullammekin 
mutta ei mitään uutta siinä, että olen hitaan nautiskeleva neuloja.

Emppu puolestaan edelleen kieltäytyy ulos menemästä, samoin kyllä muutkin kissamme. Kaiketi siellä vain on liian kylmää enkä nyt kyllä henno väkisin ketään uloskaan nostaa. Eiköhän ne kevään tuoksut viekoittele niin Empun kuin muutkin ulos seikkailemaan.

Sillä aikaa voi kissapoika keskittyä haaveilemaan keväästä ja nojailla neulojamamman työpöydällä verhon reunaan. Kuten huomaatte, on Emppu-herra elämänsä aikana ennättänyt ottaa matsin jos toisenkin, korvista sen kyllä näkee.

Olen myös saanut mitä kauneimman tunnustuksen Amukilta, lämpöisin kiitos siitä.

Haasteen saajan tulee jakaa se eteenpäin 4-5 blogille. Saamisen edellytyksenä on, ettei blogin lukijamäärä saa olla yli 200 henkilöä.

Minä olen tässä eteenpäin jakamisessa äärimmäisen huono, mutta yritetäänpä nyt tämän kerran.

Ensimmäisenä tahdon mainita Scaritsan villat 


Tämä on jo vanha blogi, mutta silti. Turha varmaan sukkafriikkinä edes mainitakaan miksi. Nautin suunnattomasti hänen pikkutarkasta raportoinnistaan ja tietysti niistä lukemattomista upeista sukistaan.

Toisena sitten Kesän lapsi

Tästä blogista löytyy monipuolisesti ja innovatiivisesti kaikkea mahdollista. Olisinpa itse yhtä monipuolinen.

Kolmantena Mammutin puikot


Mammutti on hurjan tuottelias ja myös monipuolinen neuloja. En ennätä kissaa sanoa ja aina on uusi käsityö valmistunut.

Neljäntenä Sukkasillaan


Tänne on aina niin mukava mennä vierailulle. Tunnelma on lempeän leppoisa ja töitä valmistuu myös ennakkoluulottomalla otteella lähes mistä tahansa.

Mahdottomia nämä tunnustus-tehtävät sillä olisin voinut luetella loputtomiin lisää, mutta olkoon nyt tällä kertaan tässä. Jatketaan siis kukin bloggaamista tahoillamme. Ettehän kukaan saajista pahastunut, tiedän että osa bloggaajista ei tahdo meemejä tai tunnustuksia, mutta nyt en niitä tarkistanut laisinkaan vaan röyhkeästi vain jaoin:)

Villakoirat paratiisissa?

Meitä oli eilen kuusi "villakoiraa" eri puolilta Suomea Tallinnassa. Mitäpäs muutakaan kuin nuuskuttelemassa villoja ja muita ihanuuksia.

Pienten liikenneongelmien jälkeen kaikki selviytyivät satamaan ja sieltä suunnistimme pikaisesti laivaan aamupalalle. Masut täpötäyteen ruokaa, jotta jaksaa pakkasessa maissa rientää kaupasta toiseen.

Hauskaa oli, että saimme paljon huomiota ja kommentteja laivalla kanssamatkustajilta. Moni kävi ihmettelemässä ja kysymässä töistämme ja käsitöistä yleensä. Laivalla oli myös toinen hieman iäkkäämpien rouvien neulojajoukko reissussa ja puikothan ne sielläkin heiluivat:)

Me suunnistimme heti satamasta tilataksilla Karnaluksiin . Minä en sieltä kuvia ottanut, mutta Aarnilintu sen sijaan kyllä. Käykäähän sieltä katsomassa. Minun saaliini Karnaluksista on tässä:

Gedifran Riana Coloria, yhteensä 12 kerää ylisuureen lämpöiseen neuletakkiin.

Tummanvihreää Rowanin Silky Tweediä 10 vyyhtiä neuletunikaan.

Sitten pitkään haaveilemani bambuiset Addi Clickit, lisää Ponyn värillisiä hakaneuloja heijastimiin, uudet paremmat sakset.

Lisää bambuisia sukkapuikkoja, messingin värisiä karbiinihakoja kännypusseihin, pikkuiset käsityösakset ja vielä toinenkin nukkaleikkuri talouteen. Miehet ovat omineet edellisen, ryökäleet.

Karnaluksista tepsuttelimme käytännössä tien toiselle puolelle pikkuiseen Wool & Woollen-lankakauppaan. Kristiinan blogissa on sieltä kuten hurjan monesta muustakin Tallinnan käsityöliikkeestä infoa. Siellä on sitten herkulliset lankavalikoimat laadukkaita villalankoja. Paljon lankoja kartioilla, joilta toiveen mukaan kerivät kerille. Paljon Noron lankoja, Dropsin lankaa ja Shetlannin villaa, josta näytti olevan saatavilla ainakin tilauksesta huimasti värejä.

Minä sieltä ostin Noroa

Vasemmanpuoleinen kartio oli reilun 870g ja siis uutta Noron Shikiä. Luulin ostaessani 100% villaksi, mutta onkin koostumukseltaan silkkiä 35% mohairia 25% ja villaa 30%. 100g/300m tämä väri on numero 16, hiukan poltettua oranssia. 

Oikeanpuoleinen kartio puolestaan on Noro Flower Bediä väri numero 147/Bark, sitä oli noin 700g. Tämä myös silkki-, villa-, mohairsekoite 50g/180m.

Näistä tulee pitkiä tunikoita/neulemekkoja. Juu-u Lila, kyllä minä vielä ne neulon, hih!

Matkamme jatkui Abakhanin kangaskauppaan, josta en kyllä itse mitään tällä kertaa ostanut sekä Puu ja Putuka-puotiin. Sieltäkään en tällä kertaa mitään ostanut, mutta kipittäessämme vanhan kaupungin läpi kohti satamaa nappasin torimyyjältä kahdet ihanat tumput, joista tässä kuvia. 

Kissalapaset ovat neiti Nökölle, kahdet oikeanpuoleiset minulle itselleni. Nuo oikeanpuoleisimmat sekä hirvilapaset ostin Sadamarketista. Hirvilapasista en saanut kuvaa sillä ne ovat olleet Esikon tassuissa eilisillasta saakka.

Vielä satamaan tultuamme poikkesimme vironvilloja haalimaan. Minä olin koko matkan ihastellut Elinan ihanaa Revontulihuivia ja koska samaa väriä löytyi vielä sieltä niin ostin sen heti enempiä empimättä.

Sieltä tarttuivat mukaani myös Esikon hirvikuvioiset lapaset sekä yläpuolen kuvan oikeanpuoleisimmat tumput. Myös virolaisvillatakki oli napattava vilunokkaista blogistia lämmittämään.

Mutta kyllä olikin napakka viima Tallinnan puolella, emme pitkiä matkoja ulkona kävelleet ja silti olimme aivan       nenät, posket ja sormet jäässä satamaan saapuessamme hyvistä varustuksistamme huolimatta. Pienehkö vetolaukkuni aivan pursuili kaikista ostoksistani. Onneksi ihanat Maiju ja Lila minua jalosti auttoivat kantamuksissani, kiitokset teille vielä.

Lila vielä oli meille kaikille ihania silmukkamerkkejä ja suloiset huuhkaja-/pöllökorvikset tehnyt, kiitokset ja hali sinulle.

Kyllä olikin ihana ja naurun täyteinen reissu. Suurkiitokset loistavasta seurasta Lila, Aarnilintu, Siina, Kytsätär ja Maiju. 

Eikös oteta uusiksi toisenkin kerran?

Edit. Huimat 100 lukijaakin näyttää olevan täynnä. Tervetuloa matalaan majaani Norissa, Enya ja M.

Talvinen sunnuntai

Ulkona on aika tavalla pakkasta, 15 astetta ainakin tässä meillä. Ihan en ulos uskaltaudu, mutta täällä tuvassa uunin lämmössä on mukava touhuta. Näen tästä ikkunan äärestä lintujen ruokintapaikalle oikein hyvin. Käpytikka on joukon kingi, rohmuaa noita talipalloja muiden nokan edestä. Komea mustarastasherra on myös vakionäky, talitinttejä kovasti ja ehkä kerran olen tänä talvena punatulkun nähnyt. Tarkka etiketti vaikuttaa linnuilla olevan ruokailun järjestyksestä ja siitä kuka ensin ja mitä.

Otin tuossa pari päivää sitten KyJy-työnä olleen pipon tekeleen käsiini ja purin sen pois. Aloitin siitä yllättäen sukat, pidän väreistä kovasti. Tämä on itse värjättyä uudempaa Nallea, hurja väri-iloittelu. Näissä otin myös käyttöön nuo puiset Knitpron Cubicsitkin. Pidän kovasti näillä neulomisesta. Olen Kollagen kanttipuikkoja (metallisia) aiemmin koettanut, mutta ne eivät olleet minun juttuni. Puiset sen sijaan kyllä, ihanat!

Pukkasin nämä nyt sitten vuorostaan tuonne Neulomon 12 sukat vuodessa tempaukseen. Eiköhän nämä tämän vuoden aikana valmistu, heh!

Dippauksiakin taas on muutama näytettäväksi asti:

Viimeiset villasilkkibambut tällä erää taas:)

Iloa teidänkin sunnuntaihinne, nautitaan joko pakkassäästä tai sitten siitä takkatulesta.

Joulun toivelahja?

Jouluhan oli ja meni jo, mutta Esikolla oli jouluksi aivan ehdoton toive, joka saada ja jota pitäisi päästä käyttämään: lumikola! Tietenkin kummisetänsä sellaisen hänelle hommasi, mutta koska Esikko on jo raavaan miehen kokoinen piti kolankin olla aikuisten kokoa. Ongelmana vain joulun aikaan oli, ettei tuota kolattavaa juurikaan ollut. Mutta niin ne vain tilanteet muuttuvat, nyt riittää lunta, jota kolata. Melkein joka ilta pukee poika talvitamineet päälleen ja lähtee hommiin. Hiukan tuota lunta ja kasoja on välillä oudoissa paikoissa, mutta nauttii hommistaan ihan suunnattomasti. Fyssari oli kovin tyytyväinen tästä, sanoi sen olevan mitä parasta fysioterapiaa ihan kotioloissa. Sitä perinteistä hyötyliikuntaa.

Näin sitä meillä kolaillaan (eilisen iltapäivän hämärässä napsittuja kuvia)

Pikku läjän dippauksiakin olen taas jaksanut tehdä, ihanaista villabambusilkkiä ja utuisia värejä

Olo alkaa olla jo paljon parempi ja lääkkeet ovat mielestäni tepsineet. Ensi viikolla lähden töihin taas yrittelemään. Ihan rauhallisesti kyllä aion ottaa, mutta kuitenkin ja viikon päästä meitä lähteekin pieni ryhmä innokkaita "villakoiria" liikenteeseen lahden toiselle puolelle. Ihanaa odotella reissua. 

Oikein leppoisaa viikonloppua teille kaikille, nauttikaahan vapaapäivistä keillä sellaisia nyt on.