Elämä ja sen ihmeellisyys

Sunnuntai ja kulutin aikaani tuolla pihalla monenlaista touhuten. Ensimmäinen toimenpide oli etsiä Miehekkään työkännykkää, soitti pellolta sen olevan hukuksissa (soitti siis veljeni puhelimesta). Tuossa luurissa on soittoäänenä sammakon kurnutus ja oli ihan hauskaa palloilla tuolla ladon takana pöyhimen ympärillä ihmetellen missä se sammakko kurnuttaa, mutta löytyi kun löytyikin!

Otin myös kuvia, yritin hiukan onnettomalla räpyskäkamerallani harjoitella. Tulikin aika hauska otos ja itse kuvan tarkentamiset ja muut olivat tarkoituksellista, mutta vasta näytöllä huomasin, että tuossahan on koko kukan elämän kiertokulku: ensin kaunis ja herkkä nuppu, sitten täydessä terässä kukintona ja lopulta kuihtuneena elämänsä jo päättäneenä kukintona. Tokikaan se elämä ei vielä siihenkään pääty, mutta kuitenkin yhden osasen kierto. Herkkää jollakin tavalla.

Arvaattekos mitä seuraavaksi aion tehdä, heh?

Edit. Ette varmasti, sillä epäilitte epäuskoiset minun värjäämään ryhtyvän. Ehei, kävin tämän blogin ulkoasun kimppuun. Kuten voi huomata, en vielä ole sinut sen kanssa. Harjoitukset jatkuvat...

Kuin sieniä sateella

Niin, tässä talossa lisääntyvät niin tuolit kuin langatkin kuin sienet sateella. Katsokaas vaikka!

ja sitten nämä

Ensimmäiset neljä raahasi tuo Miehekäs Motonetistä kun kerran halavalla sai. Ai miten niin vain naiset toimii niin? En ole vielä koemakoillut, johtuu pääosiltaan siitä, että minua epäilyttää noiden kestävyys ja ovat kaamean surinan ympäröimät. Lienevätkö sitten pistävät ja purevat otukset myös tykästyneet niihin ja luulevat niitä kenties kukkasiksi.

Jälkimmäiset kaksi ovat kyllä sitten ihan minun syntieni jälkiä, tunnustan. Jatkoin pahojani vielä tänäänkin sillä oli ihan pakko uittaa Kujeesta tulleet hyvitysvyyhdit. Kauppa parhaasta päästä sillä minusta mitään virheeksi luettavaa ei ollut edes tapahtunut ja silti ihan pyytämättä tuli merinokashmirsukkalankaa värjättäväksi, oih ja voih ja kiitos! Lisäsin tuonne sivupalkkiin myös muutaman loistavaksi havaitsemani kotimaisen nettikaupan, käykäähän kurkkaamassa muutkin, (ps. tämä ei ole maksettu mainos) tahtoisin vain ainakin itse tukea ennenkaikkea kotimaisia kauppoja ensisijaisesti.

Tää rientää vielä tuonne ihanan aurinkoiseen iltaan.

Neiti Ihana

Neiti Ihana on tämä söpönen vyyhti tässä yllä. Tuorein värjäykseni, pohjalankana tällä kertaa Novitan Aloevera-Nallea. Olen yrittänyt malttaa itseni loputtomien värjäysmäärien kanssa sillä käteni kiukuttelevat nyt sen verran rankasti, että on suorastaan tuskaisaa olla. Vyyhti silloin, toinen tällöin. Väliajalla voikin sitten pohtia uusia herkullisia väriyhdistelmiä.

Nämä tässä ovat mansikkasuklaiset merinosukkani, valmistuvat hitaasti, mutta varmasti - sitten joskus. Hiljaa hyvä tulee, silmukka silmukalta huolellisesti nitkuttaen. Selitykseltä haiskahtaa, eikös?

Kesä on minusta kaikkein ihanin vuodenaika, siitäkin huolimatta, etten voi juurikaan oleilla auringossa. Palan tosi herkästi, mutta tämä lämpö on jotakin suorastaan maagista, samoin valo. Pitää varastoida niitä talven varalle.

Pitkän päivän ilta

Kuppikaupalla kahvia,

tusinoittain raportteja, tilastoja ja tiedostoja,

monena korvana kertoville,

pyrähdellen sinne ja tänne,

huristellen kotia kohti, laulaen täyttä kurkkua,

taputellen kiukkuista hellästi päälaelle,

lisää kahvia, ohimennen voileipää,

halaillen sitä edelleen kiukkuista, lohdutellen ja liverrellen,

hotkaisten koirankakan väristä spagettia, nami nami,

hiukan lisää kahvia, käsi vyyhdittää ja kieputtaa, hieroo ohimennen turpoavaa rannettaan,

uittaa vyyhtiä innoissaan, vääntää ja kääntää,

juo vielä viimeisen kahvin ja peittelee uupuneen kiukkuisen, suukottaa untuvahahtuvaista poskea,

silittää kaunista vyyhteä ja kiipeää sänkyyn peiton alle,

huokaisee ja miettii: "Mikä mukava aurinkohehkuinen päivä!"