Sataa sataa ropisee

Viime päivinä on tosiaan sadetta piisannut oikein reilulla kädellä.

Mutta niiden välillä onkin sitten paistanut mitä kauneimmin. Samalla kun olemme Helmi-rouvan kanssa pidelleet sadetta olen virkannut Nökön peittoa, neulonut Esikon sukkia ja tehnyt taas kasapäin korvakoruja lisää. Myös suloisia kaulakoruja olen tehnyt. Pukkailen niitä tuonne kotikirppikselle ehtiessäni. Sinnehän siis pääsee tuolta otsikon alta välilehdeltä.

Mutta voisiko seuralaisellani olla mietteliäämpää katsetta.

Helmistä on muuten tullut nyt ikävuosien karttuessa hieman herkemmin stressaantuva. Huomasinkin, että pentujen syntymän jälkeen on varmaan rouvakisu jäänyt liian vähälle huomiolle ja olenkin jakanut ekstrapaljon huomiota hänelle. Se onkin auttanut kovasti ja Helmi on selvästi rennompi nykyään. Tuleekin monesti tuohon viereeni pöydälle kun koneella istuksin enkä häntä henno siitä pois ajaa vaikka en oikein sulatakaan kissoja pöydillä. Helmi on aina vaan pikkuinen kooltaan ja häntä ei aina uskoisikaan mammakisuksi tätä joukkiota katsellessa. 

Mutta mitä nautinnolliimpia loppukesän päiviä sinulle lukijani.

Kissankorvia

Tiedättekö, välillä sitä kuvatessaan jää katselemaan linssin lävitse mitä hassuimpia asioita. 

Kuten nyt vaikkapa tämmöisiä hassuja kissan korvia.

Toffeetyttösen korvat ovat varsin kauniit

Kermakakkuprinsessan taas ihan possusen vaaleanpunaiset.

Juniorityttösten lempinimet ovat lähtöisin Esikolta, joka aina kotilomilla tykkää kisuja halitella ja hassuja heille höpötellä. 

Tässä kohden kuvaussessiotani tajusin puuhani hassuuden ja lopetin, mutta en voi vannoa, ettenkö vielä loputkin karvagalleriamme korvista jossakin vaiheessa ikuistaisi. Annillakin on niin isot lopottimet, että kateeksihan niitä ihan käy ja Velmu-herran kiharaiset korvakarvat, huh!

Noin muuten täällä virkkaus jatkuu. Neiti Nökön vaaleanpunasävyinen torkkupeitto on kanttiinsa 120cm kooltaan. Aion kyllä vielä sitä jatkaa tuosta yhden vironvillakiekon verran lisää. Palataan siitä otettujen kuvien kera toivottavasti piankin. 

Korujakin valmistuu koko ajan lisää. Siksipä pukkaankin muutamat tuonne kotikirppikselle. Tässä oli aiemmin linkki tuonne samaan paikkaan, joka ei suostu minullakaan toimimaan. Mutta ihan samaan paikkaan päädyt tuolta otsakkeen alta välilehdeltä: Zeldan kotikirppis. Pahoittelen sotkua, jotakin ongelmaa lienee ihan bloggerilla, en alkuun itsekään päässyt tililleni. Outoa.
Jospa joku muukin sellaiset itselleen vaikka tahtoo.

Vanhan koiran uudet opit

Vanha sanonta pitää kyllä laittaa uusiksi, heh. Niin on sillä ainakin minä olen vanhana koirana vielä oppinut uusia asioita ja innostunut tosissani.

Taisin tästäkin joskus vannoa, etten ryhdy, mutta kuinkas kävikään?

Lupasin teille korujani hieman näyttää. Toistaiseksi vain korvakoruja näytän ja tässä vain ihan minimaalisen pieni otanta niistä sillä niitä on tuolla valmiina liki 150 paria erilaisia. Hyödynnän riipusosiksi ihan mitä vain minkä voi kuvitella sellaiseksi käyvän.

Itse olen ainakin nikkeliallerginen enkä voi nk. rihkamakoruja käyttää. Tämä saikin oikeastaan alkunsa siitä, että tilasin hopeakoukkuja sekä hopeoituja koukkuja, jotta sain vanhoja korvakorujani käyttöön. Sitten innostuin ja alla hieman satoa siitä.

  

Näissä hopeoidut koukut ja alimpana makeanveden helmet.

Näissä taas hopeakoukut ja käsinmaalatut perulaiset helmet

 Näissäkin sama kuin edellisissä.

 Näissäkin sama kuin edellisissä.

Ja niin myös näissä.

 Tässä sitten kelttiläistä tyyliä, hopeakoukut ja hopeoidut riipusosat.

Ja täytyyhän kissatädillä nyt asianmukaisia korvakoruja olla. Tosin näitä nyt taisi syntyä useammatkin:) Hopeoidut kissat, makeanveden helmet ja hopeakoukut. 

Oikeat assistentit ovat näillä helteillä kuka missäkin oikosenaan.

Pipsa loikoo yleensä television edessä tasolla. Niin nytkin.

Sellaisia siis minulla. Seuraavaksi täytyy perehtyä koruvaijerin taivutukseen syvemmin. Tekee mieleni noita kelttiläisiä tyylejä lisää. Ei siis mitään taidokkuuden huippunäytteitä, mutta kauniita ja hauskaahan tämä on.

Virkkaan virkkaan vaan

Nimittäin torkkupeittoa. 

Taannoin ystävän kanssa Tallinnassa käydessäni sain häneltä idean käyttää ihanaisia vironvilloja niihin. Näissä vironvilloissahan on ihanat pitkät väriliu'ut ja tämä ensimmäinen tässä päätyy joululahjaksi ja myöhästyneeksi tuparilahjaksi Neiti Nökön ja sulhon uuteen kotiin. Väritoiveen kyllä kysyin jo etukäteen. Nuorilla on niin tarkka maku sisustuksensa suhteen, että en tahtonut ottaa minkäänlaista riskiä tässä suhteessä.

Tähän tulee vaaleanpunaista eri sävyissään sekä sitten luonnonvalkoista ja harmaan eri sävyjä.

Olen aivan rakastunut vironvilloihin.

Naurettiin reissussa ystäväisen kanssa, että aikoja sitten ostetut tunikalangat (vironvilloja nekin) on vielä neulomatta, mutta onneksi iski tämä virkkaushimo ja nämä ovat päässeet nopeammin käsittelyyn. Kyllä minä ne tunikat tai sitten ehkä neuletakitkin vielä neulon, kunhan pääsen tästä virkkausvillityksestä hetkeksi irti. Vielä ei kyllä ihan siltä tunnu.

Toinen villitys mikä minulla iski on korujen teko. Niitä tuntuu nyt syntyvän ihan liukuhihnalta. Täytyy niistäkin muistaa ottaa kuvaa nähtäväksenne. Tunnun nyt siihenkin höyrähtäneen yhtälailla kuin virkkaamiseenkin. Voi pojat minun kanssani, näen unissanikin kaikenlaisia ideoita kummastakin. Mutta on kyllä ihanaa olla innoissaan. Hyvää pääkopan huoltoakin samalla.

Ihania kesäpäiviä teille kaikille, jos vaikka joku tännekin vielä ihmeeksi eksyy:)