sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Tiukka käskyttäjä

Minä olen hövelinä luvannut lapsilleni, että jokaiselle virkatun torkkupeiton teen ja tytärhän sellaisen on jo saanutkin. Nyt sitten Esikko Erityinen on minua tentannut ja käskyttänyt omansa tiimoilta. Kaiken kiireen keskellä olen sitä tehnyt ja olemme tuossa edenneet niin, että herra Käskyttäjä on aina päättänyt värin ja minä olen koukuttanut kyseistä väriä niin pitkään kuin kerästä on riittänyt. Käytimme siis 7V ja vastaavia lankoja tuohon. 

Tänään sitten ennen herran kotilomalta omaan kotiinsa lähtöä tuo valmistui ja niin sai nuori mies peittonsa matkaansa kun sinne lähti.


Tämä on siis neliö kuten aiempikin tekemäni. Seuraavan kyllä teen sitten suorakaiteena.

Kohtuullisen hauska tuosta lopulta tuli vaikka epäilin kyllä kun värien kavalkadia alkuun seurasin. Eipähän ollut tylsää ainakaan tuota tehdä. Pojalla on myös vahva mieltymys kirkkaisiin ja voimakkaisiin väreihin ja se kyllä peitossa näkyy. Kokoa mittasin tälle hiukan alle 150cm kanttiinsa. Nyt on hyvä kölliä Fatboylla tämä päällä lämmittämässä kun alkaa uuvuttamaan ja nokosten aika tulemaan.

Kisuista en ole tainnutkaan vähään aikaan laittaa kuvia. Tässäpä niitä.


Tässä Pipsa-neitimme.Diiva kermakakkuprinsessa aina vaan. 


Velmulla on puolestaan äärimmäisen rento tyyli koisata milloin missäkin. Ei paljon paina paha maailma. Herra on aina vaan yhtä sosiaalinen ja seurallinen. Voi sitä pörinän määrää mikä kotimme päivittäin valtaa. Oma mangustimme.

Juniorit, Neela mukaan lukien, muuten täyttäbvät kesäkuussa neljä vuotta. Niin se aika on kiitänyt ja teineistä alkaa tulla aikuisia viimeinkin.

Mutta nyt taas seuraavan projektin kimppuun. Saapa nähdä mikä seuraavaksi ehtii valmiiksi.

Kesäpäiviä odotellessa.

2 kommenttia:

  1. Poika sai kauniin, värikkään ja mieluisan peiton. Hyvä kun sai itse värejä valita. Kisut, ai ai, mun Usko on vähän velmumainen, röhnättää tuolleen ja maailmassa voi sattua vaikka mitä mutta ei hetkauta kissaa. Onko diivalla myös diivan elkeitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis Kristiina:)
      Diivalla tosiaan on diivan elkeet. Herne siellä patjan alla saattaa maanantaina käämin jo käristää ja tiistaina voi sitten ollakin yllättäen meininki yhtä mamman kanssa posken hieromista. Ota tuosta diivasta selvää aika-ajoin, mutta rakas on tuokin kuin mikä. Usko on mainio tapaus ihan alusta loppuun hänkin.

      Poista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.