Pukinkonttiin, taas..

Opalin Flamingot, malli on tuttu tavis tiimalasikantapäällä, sen verran improvisoin, että tein varrensuuhun nirkkoreunuspäättelyn virkkaamalla. Istuin nimittäin autossa (huolet pois - vain kyytiläisenä) keskellä ei mitään ja neulaa ei italiaisen tekemiseen löytynyt. Kyllähän jokatytön autosta kuitenkin virkkuukoukku löytyy, eikös? Näiden koko on pikkutyttö n. 34.

Noin muuten alan olla autostani huolissani, olemme yleensä sillä liikkeellä ja kuinka ollakaan - takapenkin seutu muistuttaa Ämmässuon kaatopaikkaa. Yksi putsari siis tilaukseen tai sitten tämä mamma ehkä levittää kitapurjeensa ja jälkikasvu trio saapi ryhtyä toimeen.

Muutoin riesana ovat reumaattiset turvotukset ja kipuilut, juuri taas toisen käden sormet ovat pullapoikaakin paksummat. Mutta periksi en anna - puikotan uhallakin vielä hiukan sukkaa. Viikko on puolessa, töihin on ihan mukava mennä ja joulu lähestyy. Sytytellään kynttilöitä ja tunnelmoidaan. Nyt taidan mennä uuden Modan kanssa sänkyyn ja ihmetellä mistä sitä aikaa ja taitoa saisi tilattua lisää.