Ensin kuitenkin muihin asioihin. Aamusta aikaisin hyppäsin Helsingin bussiin. Hauskaa siinäkin riitti sillä kuski kysyi ensimmäiseksi, että "Mitäs se tästä on yleensä maksanut!" ja toiseksi, että "Minnekäs seuraavaksi kuuluisi kääntyä?". Oli siis ensimmäistä kerta sivukylän reittiä ajamassa ja minä "rutinoitunut" bussimatkaaja neuvomassa. Muutaman kerran vuodessa bussilla reissaan, heh! No, perillehän me koko bussilasti saavuimme ja hyvä niin. Perillä minua odotti hyvä ystävä, jota on aina niin mukava mennä moikkaamaan. Kiepaisimme ensimmäiseksi Priimaan, josta lankaa mukaan lähti vain muutama vyyhti Jitterbugia sekä pari pientä palleroa GGH:n ohuen ohutta mohairia.Kun vielä saimme murua rinnan alle matkalla ja mukilliset sumppia niin jaksoihan sitä paremmin kuin hyvin suunnata rautatieasemalle ja hypätä Oulunkylään vievään junaan.
Ogelin kauppakeskuskin löytyi ilman ongelmia. Siellä oli lauantaiseen tapaan neuletapaaminen ja sinnehän mekin suunnistimme. Eikä haitaksi tokikaan ollut se, että tapaaminen oli Lankamaailma Nordiassa. Kyllähän siellä sitä lankaa tosiaan olikin, hyllymetreittäin. Minun harmikseni juuri etsimäni Zauberball Crazyt olivat päässeet loppumaan, mutta ehkäpä se oli vain hyvä - lompakkoani ajatellen. Väkeä oli paikalla varmaankin likemmäs 20 henkeä, kahvia oli liikkeen puolesta ja neulojat sitten käsittääkseni tuovat purtavia halunsa mukaan. Mukavaa oli tavata monia sellaisia neulojia, joiden blogit ovat olleet omalla lukulistalla jo kauan. Hauskaa näissä on myös minusta aina se, kuinka juttu lentää vaikkeivät ihmiset ennestään toisiaan tuntisikaan. Upeaa on aina myös katsella ja ihastella toisten taitavia tekeleitä, usein myös kuulee hyviä vinkkejäkin. Nytkin eräs neuloja vinkkasi February Lady Sweaterin suomennoksesta, joka löytyy täältä . Oikein suuret kiitokset puuhanaisille tästä. Nyt minäkin uskaltaudun tuota varmasti tekemään.
Sitten jossakin päin blogistaniaa törmäsin tietoon, että Ilunkin viimeisin sukkaklubipaketti olisi saapunut ja tajusin, että minun postini nököttää yhä tien varressa postilaatikossa. Niinpä pikalaukkaa sinne ja siellähän se minunkin nyyttini oli. Kas tässä:
Värit ovat juuri niin minua, kuin olla voi. Ihanaa myös, että ovat näitä Totisia, nyt kun mieli palaa selkeyden pariin niin, avot! Haikeaa sinällään, nyt tämä kierros klubia on sitten loppu. Uuteen en nyt lähtenyt, ihan säästäväisyyssyistä, mutta saahan näitä Ilun kaupasta halutessaan lisää.
Ilma on tänään aurinkoinen, mutta tuulinen eli lämpöistä päälle niin on mukavampaa.
Mukavaa mieltä kaikille
Z
Heippa tätäkin kautta! Länskärien tapaamiset kiinnostavat kovasti. Sinne pääsemistä hiukan hidastavat lapset 2v ja 2kk. Mutta yritän joku kerta päästä livistämään ja liittyä seuraan. :o)
VastaaPoistaSellaistahan tämä äiti-ihmisten elämä on - pääseminen välillä kortilla. Mutta sen mukaan, miten onnistuu. Kiva saada uusia neulojia mukaan.
VastaaPoista