Bloggaaja nimittäin, tänään ei oikein ole ennättänyt kissaa sanoa. Sen verran touhua on riittänyt.
Pakko myös hiukan puhista postinkantajaa sillä perjantaina oli naapurin cd-levykuori meidän laatikossamme ja Miehekäs sen sitten hövelisti vei asiamiespostiimme tuonne 16 km päähän (oli lähdössä eri suuntaan eikä kuulemma jaksanut kävellä naapurin laatikolle, hih!). Eilen sitten tuo samainen kuori oli jälleen laatikossamme, voi elämä ja kaikki siltä väliltä. Tyyppi ei tosiaan osaa lukea. Soitin sitten postin puhelinpalveluun ja sieltä käskettiin jättää tuo omaan laatikkoon, hän välittää kehotuksen poimia tuo matkaan ja kohti oikeaa osoitetta.
Tänään kun tulin kotiin, oli tuo kuori edelleen laatikossamme ja sen lisäksi samaiselle naapurille tarkoitettu ystävänpäiväkortti myös. Arvatkaapa kirjoittiko nimeltämainitsematon bloggaaja kauniin kirjeen jakajalle ja jättää sen laatikkomme koristeeksi aamulla? Naapurilla siis eri nimi, samoin tien nimi eri, mutta numero kyllä sama, joten numerot jakajamme ainakin osaa.
Jäniksistä sitten, kun puhisemaan kerran aloin: todistetusti laukkaavat ainakin neljänkympin tuntivauhtia. Pitkäkorvan ja minun matkareitti kohtasi eilen illalla kylätiellä ja aikansa neljääkymppiä edessäni laukattuaan kääntyi vielä samaa matkaa meidän tiellemme. Onneksi ei sentään tultu pihaan asti samaa matkaa, paineli naapuriin pellon poikki, pitäkööt hyvänään. Vaikka - voisihan jänispaisti toisaalta..
Mutta, jottei nyt ihan narinaksi menisi esittelen ihanan pussukkani. Tein oravannahkakauppoja Ihastellen, ihmetellen-blogin Anetten kanssa ja näin ihanan herkullisen pussukan sain. Toiset ne osaa, Anette oli tehnyt lisää ihanaisia pussukoita, käykääpäs katsomassa ja ihastelemassa. Piti tosin kuvaa varten tyhjentää tämä oma pussukkani, se kun kulkee jo työlaukussa täpötäynnä tarpeellisia juttuja.
Katsokaapas vielä hiukan lähempää tuota upeaa kuosia:
Tekeleen alku vieressä on sukka, en siis ihan homeessa vielä ole. Lanka on itsekoolattua merinosukkalankaa, sukat mulle, mulle, ihan mulle.
Tää jatkaa taas tikutustaan..
Ihana pussukka! Mä pidän paljon enemmän tällaisista pussukoista kuin laukuista. Sorry mut mä nauroin ihan kippurassa tuota sun postipojan touhua... :)) Kaikkea sitä voi tosiaan sattua.
VastaaPoistaOikein ihania talvipäiviä, kevättä kohti mennään..
t. Bemu
Bemu:) Saa nauraa, itsekin lopulta olen illan mittaan hihittänyt enemmän ja vähemmän ja postipojalle tarkoitettu kirje on oikeasti ihan nätti, mutta myönnetään, että rautalangasta väännetty;)
VastaaPoistaOi miten kaunis pussukka:) Noita kun osaisi itse tehdä... Vaan tuntuu tämä aika olevan kortilla muutenkin;)
VastaaPoistaKivan väriset sukkaset sinulla siellä valmistumassa! Pitäisi tosiaan tehdä ihan itselle muutamat sukat, mutta kun muille tekeminen on jotenkin kivempaa:)
Mukavaa ja käsityörikasta viikonloppua:)