perjantai 26. helmikuuta 2010

Taivaanrannan maalari


Tämmöisiä sitä taivaanrantaa maalatessaan voi saada aikaan. Lähdin ihan vain heittelemään kattilaan värejä fiiliksen pohjalta ja tulokset ovat tuossa nähtävissä. Omalla näytölläni näyttävät muutoin oikeilta, mutta tuo oliivinvihreä oikeassa reunassa on enemmän lämpöisen oliivi ja myös tuo luonnonvalkoiselta näyttävä osa on hentoa vaaleanvihreää.

Kylläpä oli taas hauskaa ja suorastaan terapeuttista. Lankana Tinttamarellista ostetut Lifestyle-merinot sekä värinä Ashfordin villavärit.

Siinä minä puolella korvalla ja silmällä seurasin Suomen naisten jääkiekkopeliä ja puolella taas keitoksiani.

Väreissä sitä mieli lepää ja pelin lopputuloksessa taas isänmaallinen sieluni. Tänään sitten jännätäänkin miesten peliä, en varmaan kestä sitä katsella ellen tee jotain oheisjuttuja. Mitähän sitä oikein keksisi?
.

torstai 25. helmikuuta 2010

Karmea katku ja karvaiset kaverit

Sitä lunta edelleenkin riittää ja kädet estävät vieläkin neulomisen, mutta eipä hätää - keitokset sen kuin jatkuvat. Tuloksia sitten päivän parin päästä. Jotakin katkun kamaluudesta kertonee se, että Miehekäs ja Kuopus Kepponen tulivat juuri kaupoilta ja julistivat suureen ääneen tuoneensa uuden ihanan ilmanraikastimen. Eikös etikkainen aromi kelvannutkaan?

Anni puolestaan ei mahda uteliaalle nenälleen minkään, näin sitä kirsu törössä nuuskuteltiin keitoksiani:


Eräät toiset ovatkin sitten ottaneet muidenkin edestä rennosti

Pitäisiköhän tuo Kostin masu jälleen harjata, se on tosin aina tuon näköinen kiharakasa.

Ja kun täysin väsy ja hellyyden kaipuu iskee on hyvä kietoutua velipoikaan


Näin meillä tänään, minä jatkan värjäysten huuhtomista. Kuppi kahvia voisi myös olla ihan paikallaan.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Kivinen, eikun luminen..

..on tie kotiin. Lunta oli tullut niin paljon, että tiukille otti kotiinpääsy. Näitä kyläteitä kun ei ensimmäisenä tosiaankaan aurata. Tänään vielä hidastutti ja esteitä aiheutti raskas ajoneuvo, joka oli tuolla 25:lla jumittuneena. Tulin siis ylimääräisiä kyläteitä pitkin kotiin ja huokaisin kun perille saavuin.

Seuraavaksi voisin kertoa eilisen illan raporttia ensimmäisestä kokeilustani Ashfordin villaväreillä. Riittävätkö sanat: oi ja voi? Keneltäkään ei liene jäänyt  huomaamatta intohimoni Wollmeisen sukkalankoihin. Pidempään olen yrittänyt metsästää kahta herkkuväriä: Vronia ja Granatapfeliä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mitäs tekee neuvokas neuloja/värjäyskokelas. Lähtee tietysti yrittämään niiden kopioita. Ja pakko sanoa, että suhteellisen jäljillä olin. Katsokaas vaikka tästä alhaalta:



Vasemmalta oikealle:

Vronin nälkää lievittämään, 100% merinosukkalankaa  luonnonvalkoinen 100g/310m
Granaatinhinkua taltuttamaan, 7V vaaleanharmaa 150g/300m

Nyt on kyllä todettava, että nälkä kasvaa syödessä, kuinkahan minun vielä oikein käykään? Epäilen, että huonosti sillä räpylät ovat taas äkäisenä, keskisormi kaksinkertainen ja rystyset melkoisen pulleat, joten neuloakaan ei oikein voi.

Taidan poistua ihmettelemään, mistä lisää värejä.

Iloista tiistaita kaikille.



perjantai 19. helmikuuta 2010

Haaste

Anette Ihastellen, ihmetellen-blogista haastoi minut tällaisella haasteella.

Säännöt ovat seuraavanlaiset:



1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio

2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva

3. Julkaise kuva blogissasi ja selitä se

4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!



Teinpä työtä käskettyä ja minulla neljännestä kansiosta löytyi kuinkas muutenkaan: kissa- ja eläinkuvia. Neljänneksi osui sitten Kusti Lumimies, joka kuvassa kuljeskeli hienohelmaisen oloisena kuin ei olisi kestänyt tassujaan kylmään lumeen laittaa ollenkaan. Kaveri on kyllä niin lämpimän perään kuin olla ja voi, nukkuu aina kiinni patterissa sisällä ollessaan vaikka voisi tuolla turkilla ja karvamäärällä muuta olettaa.

Sitten tuossa ohjeistettiin haastamaan neljä muutakin kaivelemaan kansioitaan ja niinpä vaikean tehtävän edessä sitten päätin haastaa Lilan, Teppanan, Paun ihanine Taika-koirineen ja Keskiäkäisen. Toivottavasti haastetut eivät ole haasteallergisia.

Täällä etelässä alkoi sitten hiihtoloma. Minä en ole lomalla, mutta te, jotka olette - nauttikaa levosta ja voimaantukaa!


keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Vaihtelu virkistää

Kuten huomaatte ja varmastikin olette aivan yllättyneitä - vaihdoin blogipohjaa jälleen. Miten niin en osaa päättää? Eikös naiset aina sisusta tiuhaan tahtiin, minä vain sisustin blogia, eikös? No, koettakaa kestää ja ottakaa siltä kannalta, ettei koskaan voi tietää mitä täältä löytää ja minkä näköisenä.

Tämä vekkuli on taas nauttinut lumesta ja talvesta. Tässä tuijotetaan kaihoisasti tuonne 750 metrin (linnun tietä pellon poikki) päähän naapurin pihaan. Sieltä kuuluu raivokas haukku. Aina välillä pitää tietysti haukkua takaisin, eihän noiden nyt pidä antaa hyppiä ihan nenille.


Nautitaan talvesta ja reippaillaan ulkona.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Tanssii villakoirien kanssa

Niitä on loputtomasti, niitä pursuaa kaikkialta minne nenäni työnnän ja aina kun luulen selättäneeni yhden farmijoukkueellisen, putkahtaa uusi pataljoonallinen jostain lisää. Puuh ja huuh! Yksi siivoustonttu saisi heti paikalla jobin täältä. Palkaksi voisin neuloa aina sukat edellisten hajottua. Mitä, eikö yhtäkään innokasta partasuuta ollut?

Oikeasti, mistä sitä aikaa voisi saada lisää? Tai vaihtoehtoisesti vastuullisia perheenjäseniä, jotka puhaltaisivat samaan hiileen tai edes tupaan. Nytkin tuolla on yksi sohvalla oikosenaan, yksi sängyssäni riehumassa ja yksi läppärillä silmät spiraalina tuijottamassa. Luulitte varmaan tuon sohvien tapauksen olevan Miehekäs, tunnustakaa pois. Ehei, hän on kyllä navetalla iltatöissään ja minä kaivauduin hetki sitten pyykkivuoren sisältä ja taidan mennä juomaan kupin kahvia, ennen kuin vaivun täysin epätoivoon.

Tiedän kyllä, että meitä työuran omaavia äitejä on Suomen maassa monia ja että tuo kersastonikin vielä joskus oppii oman osuutensa hoitamaan, mutta siihen asti lohdukkeena voisi toimia vaikkapa yksi tällainen:



Juuri keritty Wollmeisen Spice Market sukkalanka. Ja huolet pois – tikutan ne keskeneräiset ensin valmiiksi. Kunhan nyt vain kuolailen tämän äärellä aina vaikeina hetkinä. Aikamoista eliksiiriä nääs..


sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Ystävällistä päivää!

Talvisen takapihamme ja sen asukkien kera toivotan kaikille ystävilleni ja blogini lukijoille sydämellistä ystävänpäivää!



Samalla on hyvä tehdä katsaus keskeneräisiin tekeleisiin ja todeta, että jokin ihmeellinen sinivihreäturkoosi-kausi näyttäisi olevan meneillään. Hmm - ei puhuta siitä tiilenpunasävyisestä Multnomahista, joka ehkä vielä hiukan on kesken eikä päässyt kuvaan. Positiivista sen sijaan siinä se, että hukan teillä ollut lisälankakerä löytyi, joten huivikin ehkä näkee valmistumisen päivän vielä joskus. En voi puolustella tilannetta oikein muuten kuin, että aika on ollut todella kortilla viimeiset viikot eikä neulomaan ole ehtinyt kuin aina pienen hetken kerrallaan. Jospa se tästä taas aika minutkin yhyttäisi.



Pisimmällä tuossa läjässä ovat takimmaiset ribbisukat Esikon tukitädille, toinen jo kokonaan valmiina ja toisen jalkaterä puolessa välissä. Toiset kaksi sukkaa ovat niitä mulle mulle-sukkia, jotka valmistuvat kun valmistuvat.

Mutta, ei murehdita keskeneräisiä turhan paljon vaan vietetään
kaunista sunnuntaita, muistetaan popsia laskiaispullaa ja laskea mäkeä!


keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Se liikkuu sittenkin

Bloggaaja nimittäin, tänään ei oikein ole ennättänyt kissaa sanoa. Sen verran touhua on riittänyt.

Pakko myös hiukan puhista postinkantajaa sillä perjantaina oli naapurin cd-levykuori meidän laatikossamme ja Miehekäs sen sitten hövelisti vei asiamiespostiimme tuonne 16 km päähän (oli lähdössä eri suuntaan eikä kuulemma jaksanut kävellä naapurin laatikolle, hih!). Eilen sitten tuo samainen kuori oli jälleen laatikossamme, voi elämä ja kaikki siltä väliltä. Tyyppi ei tosiaan osaa lukea. Soitin sitten postin puhelinpalveluun ja sieltä käskettiin jättää tuo omaan laatikkoon, hän välittää kehotuksen poimia tuo matkaan ja kohti oikeaa osoitetta.

Tänään kun tulin kotiin, oli tuo kuori edelleen laatikossamme ja sen lisäksi samaiselle naapurille tarkoitettu ystävänpäiväkortti myös. Arvatkaapa kirjoittiko nimeltämainitsematon bloggaaja kauniin kirjeen jakajalle ja jättää sen laatikkomme koristeeksi aamulla? Naapurilla siis eri nimi, samoin tien nimi eri, mutta numero kyllä sama, joten numerot jakajamme ainakin osaa.

Jäniksistä sitten, kun puhisemaan kerran aloin: todistetusti laukkaavat ainakin neljänkympin tuntivauhtia. Pitkäkorvan ja minun matkareitti kohtasi eilen illalla kylätiellä ja aikansa neljääkymppiä edessäni laukattuaan kääntyi vielä samaa matkaa meidän tiellemme. Onneksi ei sentään tultu pihaan asti samaa matkaa, paineli naapuriin pellon poikki, pitäkööt hyvänään. Vaikka - voisihan jänispaisti toisaalta..



Mutta, jottei nyt ihan narinaksi menisi esittelen ihanan pussukkani. Tein oravannahkakauppoja Ihastellen, ihmetellen-blogin Anetten kanssa ja näin ihanan herkullisen pussukan sain. Toiset ne osaa, Anette oli tehnyt lisää ihanaisia pussukoita, käykääpäs katsomassa ja ihastelemassa. Piti tosin kuvaa varten tyhjentää tämä oma pussukkani, se kun kulkee jo työlaukussa täpötäynnä tarpeellisia juttuja.

Katsokaapas vielä hiukan lähempää tuota upeaa kuosia:



Tekeleen alku vieressä on sukka, en siis ihan homeessa vielä ole. Lanka on itsekoolattua merinosukkalankaa, sukat mulle, mulle, ihan mulle.

Tää jatkaa taas tikutustaan..

maanantai 8. helmikuuta 2010

Minne se kesä kadonnut on?


Sinne se kadonnut on - muistoihin. Tuonne pensaan taakse riippumattoon, uinuvaan ilta-aurinkoon.



Pihalaitumen kivikkoon, metsän siimeksessä kurkkivaan peuran vasaan. Kivikasaan loputtomaan, vanhaan kuusenkantoon.



Kesäkukkasten kauneuteen, ruohon vihreyteen



Grillatun makkaran tuoksuun, oih ja voih ja



..erääseen herkkusuuhun, joka melkein ei voinut vastustaa.

Niin - minne se kesä kadonnut on? Muistoihin se kadonnut on ja pianhan se taas takaisin tulee, tuleehan?

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Sunnuntaipoika


Sunnuntaita on vietetty leppoisissa merkeissä, erityisesti karvajalat ovat niin tehneet. Kuvassa Kosti Neiti Nökön sylityksestä nauttimassa.

Viikonloppu tuntuu sujahtaneen lähestulkoon jo ohitse enkä ole oikeastaan tehnyt muuta kuin pessyt pyykkiä ja neulonut. Mutta en ole siitä kovinkaan harmissani, eivät nuo tekemättömät kotityöt minnekään karkaa ja nyt oli tarve hermoja tyynnyttävälle neulonnalle. Mieli on jo paljon leppoisampi vaikkei vielä valmista olekaan näytettäväksi. Annoin myös itselleni luvan aloittaa muutaman uuden pikkutekeleen sillä huomasin omien käyttösukkieni hävinneen teille tietymättömille. Liekö asialla ollut se kuuluisa sukansyöjä.

Pakko lausua vielä Novitan uudesta sukkalangasta Tico Ticosta eräs positiivinen asia: oma keräni painaa 101g, joka lienee lukemieni kommenttien perusteella harvinaisuus. Voin siis olla iloinen hyvästä tuuristani.

Nyt teen keittoon ja takaisin neulomaan, muistetaan nauttia näistä talvipäivistä vaikka niitä nyt onkin riittänyt jo melkolailla kylliksi.


tiistai 2. helmikuuta 2010

Nallekarkkipäivä


Onnistuin osumaan paikalle kerrankin sopivaan aikaan ja jäykähköt näppini suostuivat riittävän ripeään näpyttelyyn. Tulos on nähtävissä yllä: We´re different: Herbstfarben 100% superwash - paketti kotiutui tänään. Vasemmalta lukien Versuchskaninchen x 2, Jeton, Spice Market ja Kürbis. Oi - kaikki niin herkkuja. Jetonia minulla taisi olla ennestään, mutta mielestäni tämä WD-versio on paljon tummempi, joten ei haittaa vaikka tuplana onkin.

Nyt onkin pakko kysyä: onko muilla samaa ongelmaa kuin minulla? Minusta kaikki värit ovat ihania ja pidän kaikista. Siinähän minulla riittääkin sitten haalittavaa jos mielin kaikki ihanaiset Wollmeisen värit koota, heh! No, onneksi vain vitsailin, ei tuota keräilyä lompakko varmaankaan kestäisi.

Viikko pikkuhiljaa puolessa ja kiirettä pitää, puikkoihin olen vain satunnaisesti ennättänyt tarttua. Harmittaa, tarvitsen ehdottomasti sen määrätyn annoksen neulomista joka viikko, muuten meinaa käry korvista jo nousta. Jospa se tästä taas rauhoittuisi meininki.

Mukavaa viikkoa kaikille, lumitöitä riittää!