perjantai 27. toukokuuta 2011

Pipanoita

Tällä viikolla on todellakin joutunut jälleen pysähtymään ja suorastaan pidättelemään hengitystään. Joutunut keskittymään vain juuri sillä hetkellä käsillä oleviin asioihin ja välillä jo pelkkään hengitykseenkin.

Viikko alkoi sillä, että koiruli oksenteli silloin tällöin ja oli vaisun oloinen. Korvat lurpattivat, häntä roikkui ja haukkua ei juuri urahduksia lukuunottamatta kuulunut. Siinä vaiheessa kun oksentelu lisääntyi eikä ruoka enää kelvannut, oli aika lähteä päivystävälle eläinlääkärille. Siellä tuo karvaturri istui hoitopöydällä surkean näköisenä ja katseli välillä meitä vierellään ilmeellä: "Ettehän jätä minua tänne?"

Lääkäri mittasi kuumeen, ei ollut. Tunnusteli vatsan alueen ja otti verikokeen. Heitti ilmaan diagnoosinsa: Kohtutulehdus, leikattava seuraavana päivänä. Laittoi vielä piikin antibioottia yötä vasten, että tilanne pysyisi hallinnassa aamuun ja omalle lääkärille pääsyä varten.

Sinne sitten heti seuraavana päivänä. Ja - kas ihmettä, sieltä tultiin ulos ilman leikkausta. Koirulilla ultralöydöksenä haimatulehdus, tarkemmat koetulokset tulevat sitten kuukauden päästä kontrollikäynnillä. Nyt on sitten Annilla herkkugourmeet loppuikänsä. Perunaa, riisiä, kalkkunaa ja kanaa sekä ihan omanlaisensa vähärasvaiset Royal Caninit. Toivotaan, että toipuu kuntoon kokonaan. Nyt popsitaan ensin lääkekuuri poikineen kalkkunaviipaleiden kera. Hyvin uppoavat.

Sterilisaatio tehdään sitten loppukesästä kuitenkin varmuuden vuoksi, ettei tarvitse moista tulehdusta toisen enää kokea. Pentuja nyt emme kuitenkaan ole edes harkinneet.

Mutta enpä olekaan pitkään aikaan ilahtunut korvia vihlovasta haukusta niin kuin tänään. Koira alkaa siis olla parempi. Hyvä niin. Olisi ollut hiukan liian julmaa menettää heti perään toinenkin karvakuono.



Miesväki tyhjenteli kellaria kodinhoitohuoneremontin yhteydessä ja kantoivat ulos jo aikansa eläneen vanhan perunalaatikon. Siitä oli pakko ottaa kuva muistoksi, jotenkin niin nostalgisen näköinen. Aikanaan varmasti täynnään tarvittavia talven ruokaperunoita. Nyt eläkkeelle siirtymässä. Sellaista se aika on, hujahtaa ohitse huimaa kyytiä. Ihan ennen kuin huomaammekaan ollaan jo ties missä.

Taas tulin huomaamaan mistä se ilo koostuukaan, niistä arjen pipanoista, niistähän se koostuu.

Nautitaan siis arjesta ja läheisistämme.



10 kommenttia:

  1. Hyvä, että koira voi paremmin.:) Minä juuri torstaina (ja koko työporukka) oli allapäin kun yhden työkaverin koira jäi auton alle ja jouduttiin lopettamaan. Voi sitä surua!

    VastaaPoista
  2. Voi toista... Onneksi asia selvisi ja vointi on jo parempi! Arki osaa olla toisaalta välillä aika ihanaa. :)

    VastaaPoista
  3. Voi surku koiraa ja tiedän kyllä miten hädissään sitä on itse eläimen sairastaessa. Onneksi vaiva selvisi ja hoitoa on.
    Viikonloppu näyttää muodostuvan sateiseksi, joten hiljaista arkielämää on hyvä viettää!

    VastaaPoista
  4. Ihana kuulla, että koiruus on jo paremmalla voinnilla!

    VastaaPoista
  5. Se kuulostaa niin kliseeltä kun joku sanoo, että ei toivo muuta kuin terveyttä itselle ja läheisille, mutta kun se on ihan totta. Millään muulla ei ole niin väliä. Onneksi Anni sai diagnoosin ja hoidon. Haukku oli varmaan suurta onnea tuottava ääni :-D

    VastaaPoista
  6. Mukava kuulla, että karvaturri voi paremmin ja syy huonoon oloon selvisi!!! Elämän ilot koostuvat usein ihan pienistä jutuista kuten läheisten ja lemmikkien hyvinvoinnista!

    VastaaPoista
  7. Näinhän se on. Pitää osata nauttia niistä arjen pienistä iloista. Olla onnellinen kun itse, lähimmäiset ja lemmikit voivat hyvin. Mukavaa viikonlopun jatkoa =)

    VastaaPoista
  8. On teillä ollut pelkoa ja ihmettelyä. Hyvä kuulla, että koiruus on paremmassa kunnossa jo. Kyllä eläinystävien sairaudet säikäyttävät!

    VastaaPoista
  9. Neferi: Juurikin niin:)
    Auli: Voi koirulia, virtuaalihalit työkaverillesi
    ArualMaria: Niinpä, tämän kun aina muistaisi ja arjestansa nauttisi.
    Mammutti: Minä pidän myös sateisista päivistä (kohtuumäärissä) sillä silloin voi hyvällä omallatunnolla tikutella ja nyhvätä sisällä:)
    Tiina: Niin, onneksi ei ollut pahinta mahdollista. Onhan tästä myös etua, koira tulee siinä sivussa syöneeksi myös todella terveellisesti:)
    Saila: Totuuden siemenistähän ne tosiaan kliseetkin on tainneet syntyä, mutta onneksi kaikki kääntyi parhain päin.
    kesänlapsi: Näinpä, eräs ihminen juuri reilu viikko sitten minulle kertoi tavoitteekseen tavallisen ja sujuvan arjen. Minusta realiteetit hyvinkin kohdallaan.
    Outi: Niin juuri. Oikein iloista viikonloppua sinulle myös:)
    Kangaskasa: Jep, kyllä sitä aina kunnolla säikähtää, mutta onneksi ei nyt käynyt huonosti.

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.