keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Luminen keskiviikko

Tänään kaiken lumen keskellä sompaillessa on taas tullut huokailtua enemmän ja vähemmän. Kaipaisin kanssa-autoilijoilta hiukan tilannetajua tuonne liikenteeseen. En voi mitenkään ymmärtää, että ajetaan sankassa lumisateessa takapuskurissa kiinni vaikka näkyvyys on minimaalinen ja liukkauskin melkoista. Tähän voin vielä todeta, etten aja alinopeutta kuin äärimmäisessä tilanteessa ja nytkään en niin tehnyt. Minulla ei ole niin kiire päästä hengestäni kuin muutamalla tänään näkemälläni autoilijalla. Grrh - sainpas puhistua!

Mutta se niistä nelipyöräisistä. Mieltä piristävät ehdottomasti pehmoiset lankapallerot ja vielä pehmoisemmat karvakorvat


sinne hän katsoo, pihalle lumisateen keskelle


Leppoisaa iltaa teille kaikille ja ajelkaahan turvallisesti.


14 kommenttia:

  1. Samoja fiiliksiä minullekin aina tulee kun ajelen. Nyt en ole kyllä ajellut yhtään kun olen todellakin kotoillut (vaikka minua sana ärsyttääkin...)
    Lankasi ovat kuin namuja!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Auli:) Juu, tosiaan oikeasti hirvittää tuolla välillä mennä.

    VastaaPoista
  3. Samaa minäkin ihmettelin, kun ajoin pyryssä Turun ja Lohjan välin. Myöhemmin se tuli perässä pääkaupunkiseudulle ja tuntui saenneen. Vaikka itsekin ajoin reipasta ylinopeutta, mutta reilut välit on pidettävä ja vauhtikin sen mukaisena, että näkee ja ehtii reagoida. Liikennettä oli motarilla kylläkin hirmuisen vähän, siellä mahtui kaasuttelemaan. Mutta ne, jotka tulevat takaluukkuun asti ennenkuin lähtevät ohittamaan ja sitten kurvaavat suoraan eteen, vaikka tyhjää tietä on mailikaupalla, raivostuttavat! Muutaman kerran olen joutunut turvautumaan keskisormeen, pari kertaa tänäkin talvena, myönnetään...
    Ja haha, minäkin tunnustaudun kotoilu-sanan ärsyttämäksi, samoin kuin pussukka, aikas (tyyliin aikas monta) ja belargonia (ihme pelargonin ja begonian risteytys). Argh!
    Huh - tuntuu heti paljon paremmalta ;-)

    VastaaPoista
  4. Kyllä liikenteessä on melkeinpä aina noita hurjapäitä vaaroja muille aiheuttamassa. Mutta sun lankavärjäyksiä ja kissoja seuraa mielellään. Upeat on langat jälleen!

    VastaaPoista
  5. Puhisit ihan aiheesta. Kaikki eivät osaa ajella toisia liikenteessä olevia huomioon ottaen. Sydän pampattaa jo tietä ylittäessäkin, että onkohan tuossa autossa jarruja ollenkaan???
    Ihania lankoja taas... kuten tuo karvaturrikin ;)

    VastaaPoista
  6. Apua, lankalakko notkuu ja nitisee, nuo tuoreet värjäykset on kuolattavan ihania! Samaa mieltä liikenteestä, niitä törppöjä riittää täällä pohjoisemmassakin.

    VastaaPoista
  7. Täällä on tänään nautittu aurinkopaisteesta pitkästä aikaa, mutta kai se lumipyry on tulossa tännekin jälleen kerran. Kyllä niitä törppöjä liikenteessä riittää joka paikassa. Slurps miten ihania lankoja:)

    VastaaPoista
  8. Tuolla liikenteessä on aina niitä mielestään "parempia ajajia", joilla pysyy ratti aina hanskassa. Paitsi joskus sitten lipeää.
    Voi mitä lankanamuja, laitoin varauksen just äsken. Saas nähdä ehdinkö ennen muita. Jos en, niin sitten olen ilman.
    Hieno tiikeri kuvassa.

    VastaaPoista
  9. Ihania palleroita niin lanka kuin karva! Ja aina niitä niin sanottuja parhaita kuskeja mukaan mahtuu. Minä se koitan olla mahdollisimman vähän liikkellä. Talvella minua todella pelottaa autossa.

    VastaaPoista
  10. Kyllä on jälleen kauniita lankoja, voih.

    VastaaPoista
  11. Itselläkin menee hermo jos joku ajaa puskurissa kiinni. Jos joku ajaa liian lähellä hidastan vauhtia tahallani. Se on asia mitä en siedä. Pidän itse aina turvavälin niin tavallaan vaadin sitä muiltakin :)

    Ihania värjäyksiä olet saanut jälleen aikaiseksi =)

    VastaaPoista
  12. Aivan ihanan värisiä lankavyyhtejä. Ihana on kissakin!

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.