Rohkeuden kerääjämme on tässä yläpuolella, pehmoposki ja ulostuijottelija.
Emppuhan taisi tulla muonavahvuuteemme tuolla viime vuoden marraskuulla. Tosiaan syy miksi tuli meille oli se, ettei kuulemma ollut toiveita, että oppisi enää 12-vuotiaana sisäkissaksi. Miehekäs sitten minulle alkoi pikkuhiljaa puhumaan, kun ei uutta kotia ollut Empulle löytynyt ja määräaika alkoi lähestyä, että eikös se Emppu nyt meille muiden jatkoksi sopisi? Emppu oli siis Esikon kummitädin kissa, jolle siis pitovaikeuksien vuoksi liki pari kuukautta etsittiin kotia.
Empun tullessa ajatuksemme oli, että parisen viikkoa väkisin sisäkissana vähintään, ettei ulos päästessään sitten karkaisi eksyksiin asti.
Mutta kissat voivat olla yllätyksiä täynnään. Emppu on ensimmäisestä illasta asti tehnyt hätänsä vatiin, toisin kuin meille kerrottiin. Tulee juttuun kaikkien muiden kanssa paitsi Kostin, joka ei oikein anna Empun olla rauhassa vaan yrittää aina välillä hyökkäillä. Tästä on nyt sitten ollut se seuraus, että Kosti-paran kirsu ja nenänvarsi on vakituiseen pienellä ruvella. Odotan milloin ottaa onkeensa ja jättää vanhemman herran rauhaan.
Emppu on saatu houkuteltua muutamaan otteeseen ulos tänä aikana. Kyllä - entisestä ulkokissasta on nyt tullut ihan sisäkissa, joka minun kotonaoloaikanani seuraa minua lähes taukoamatta. Selkeästi siis leimautui yhteen ihmiseen. Ulos on nyt ihan pikkuhiljaa enemmän rohkaistumassa. En tiedä pelkääkö, ettei pääsisi sisään enää jos sinne menee, mutta kuten kuvastakin näkee - palo ja hinku tuonne ulos on kova ja luotankin siihen, että kesän loppuun mennessä hänkin pötköttelee rentoreiskana angervopuskissa vienon kesätuulen heijatessa ympärillään. Kesällä vietellään sitten 13-vuotispäiviäkin. Ei kyllä uskoisi tästä kisusta, on paljon nuoremman näköinen ja oloinen.
Näin jälkikäteen ajateltuna, näin sen varmaan oli tarkoitus mennäkin ja Empun meille tullakin. Arvaamattomat on elämän käänteet.
Oikein mukavaa torstaita kaikille karvanenuille ja myös vähemmän karvaisille:)
Voi miten mukava tarina! Kissa selvästi nauttii olostaan teillä! Meilläkin kissaherra Boris 8v.on ihan sisäkissa,ollut sitä tosin aina... Tykkää kyllä oleskella kesäisin pihalla,mutta ei ole koskaan lähtenyt omaa terassia pidemmälle,aika yllättävää,mutta ehkä on sen verran arka,ettei uskalla. Mukavaa kesää teille kaikille,Empulle erityisesti! :)
VastaaPoistaEmpun tulo teille on niin positiivinen juttu, ihanaa että hän sai kodin, vaikka sieltä yksi ärsyttävä tappelupukari löytyykin :-D
VastaaPoistaAurinkoista torstaita!
Ihana kuulla että Emppu viihtyy ja voi hyvin. Olen hänestä lukenut kaikki postaukset jäi jotenkin mieleen että voi kun kaikki menisi hyvin. :)
VastaaPoistaBanneri on ihana niin Empun näköinen kesäheinä odottamassa.
Meillä oli vähän sama juttu Topi-herran kanssa. Kovasti teki mieli ulos, mutta ulkoili ensimmäisen vuoden vain valjaissa. Sitten yhtenä päivänä ukkokulta sanoi, että mitäs jos annettaisiin sen mennä vapaasti ulos. Avattiin terassin ovi ja Topi vain katsoi ihmeissään, että mikä juttu tää on, misä mun valjaat on. Takapuolesta piti tuupata ulos eikä se siltikään lähtenyt mihinkään ennen kuin meni itse mukaan. Aluksi siis ulkoilimme yhdessä ilman valjaitakin. Nykyään poika kesän tullen viihtyy enimmäkseen ulkona, käy toki säännöllisin väliajoin (pari kertaa tunnissa) ilmottautumassa eli kovin pitkälle ei lähde, mutta nauttii ulkoilusta kovasti. Ikää mittarissa arviolta 15 v.
VastaaPoistaEmppu on aivan ihanan oloinen, sympaattisen näköinen ja arvokas vähän vanhempi herrasmies. Hän on varastanut minunkin sydämeni jo pelkästään kuvien ja sinun kertomustesi perusteella aivan heti kun hän tuli teille <3 Onnea ulkoilu harjoituksille. Sinun mukanasi hän varmasti tottuu myös ulkoiluun, jos hän on kerran itse valinnut sinut "turvakseen" voitte köllötellä yhdessä ulkona kun ilmat paranevat. Ihana Mamman Mussu :)
VastaaPoistaKiva tarina! Mukava kuulla, että Emppu on sopeutunut kotiin ja porukkaan pientä nahinointintia lukuunottamatta. Kyllä ne eläimet vaan osaa varastaa sydämen, ne tekee lähtemättömän vaikutuksen. :)
VastaaPoistaKohtalon kissa tuo Emppu. :) Kissat jos jotkut osaa yllättää, ihana kuulla, että se on sopeutunut laumaan noinkin hyvin.
VastaaPoistaOnnen Emppu kun pääsi teidän rakastavaan kotiin.
VastaaPoistaToivon monta onnellista vuotta Empulle!
Kissoista ja eläimistä yleensäkin on niin paljon iloa. Pehmeitä rapsuttelukavereita, haliystäviä, pahan tuulen lieventäjiä ja hauskojen yllätysten ja sattumusten järjestäjiä. Kiva elää kissatarinoissa mukana täällä, kun omaan kotiin sellaista ei tällä hetkellä voi ottaa.
VastaaPoistaJoskus asiat loksahtaa paikoilleen ihan eri tavalla kuin on ennalta kuvitellut, uskon että se on sitä niin sen oli tarkoitus mennäkin elämää. Hienoa että Emppu on teillä niin hyvin pärjännyt. Nousee mieleen oman Mörrin siirto aikoinaan, joka ei onnistunut ja kisu parka sai syövän uudessa paikassa ja kuoli lopulta omaan ikäväänsä useiden karkureissujen jälkeen. Ihanat sävyt ja tunnelmat myös tuossa edellisessä postauksessa. Ihan kuin olisi kisuliini toiminut muusana. :)
VastaaPoistaIhana Emppu!
VastaaPoista