keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Kermapeppu termiitti

Mikäs se sellainen on?

Noin 30cm kuononpäästä hännänjuureen. Ai miksikö? No - minäpä kerron.

Väsynyt työssäkäyvä perheenäiti. Siinä hän ajaa silmät ristissä Viivi-biilillään kohti kotia ja manaa tehottomia lasejaan. Onneksi ensi viikolla on optikko ja näöntarkastus jospa ne uudet monitehotkin kohta ovat nokan varrella. Mutta kotiin asti selvisi kuitenkin tuokin perheenäiti. 

Kantoi työkassinsa sisään ja yritti ryhtyä riisumaan kenkiään sinne tänne poukkoilevien kissapetojen keskellä. He taisivat olla sitä mieltä, että: "Ihanaa kun tulit" vai kenties näin "hyvä, että tulit viimeinkin, me tarvitsemme murkinaa"?

No, selvisin sentään keittiöön asti tulematta taklatuksi, vähältä piti kuitenkin sillä matkalla kohtasin erään koira-rotua edustavan huomionosoitukset.

Oikealla kädellä kiireesti kauhallinen raksuja ensimmäiseen hätään kissoille ja vasemmalla kahvia tulelle. Sitten pomppelehditaan koivet ristissä äkkiä vessaan. Onnistuin saamaan housut pois ajoissa.

Sitten kissojen kosteiden muonien kimppuun, nälkäiset syömään ja istahdus kahvikupposen kanssa huokaisten alas. Mutta mitä kummaa? Kohta istuikin jo Helmi-neiti tuolin vieressä surkean näköisenä. Ei kun kissaneiti takaisin lautasen ääreen ja sama rumba jatkui, ei suostunut syömään. En antanut periksi vaan ryhdyin siinä lohilaatikkoa perheelle iltaruoaksi laittamaan, siinä sivussa nostan Helmin useaan kertaan hellalta alas. Ei hellalle, haen suihkupullon ja hetken rauha.

Sitten menen hakemaan kermaa jääkaapista ja kun tulen takaisin istuu neiti lohiviipale hampaissaan hellalla. Grrr!

Nyt kissa on aika märkä, mutta kyllä hyvinkin elossa eikä häntä satutettu. Ruoka on uunissa ja minä pohdin, että luuleeko tuo kuitenkin olevansa ihminen? Tapahtuneesta ei ole kuvia, onneksi! Missä luuraa auktoriteettini, mitä!


17 kommenttia:

  1. :-) haluaisin nähdä kissan ja sinut :-)))

    VastaaPoista
  2. ;D Tutulta kuulostaa, mun ei tarvi joskus kun kääntää selkä ja leivänpäällisetkin katoaa. ;D

    VastaaPoista
  3. Ja täällä sit asustaa koiruus, joka on äärimmäisen kranttu ruokiensa suhteen! Toisaalta on sopusuhtaisen kokoinen ja turkki kiiltää, joten kaipa se sit tarpeekseen syö. Välillä tuntuu, että ruoka-astiasta häviää vaan kuonon mentävä kolo ;)

    VastaaPoista
  4. Kissojen kanssa, mikä auktoriteetti ? Kyseiset otukset eivät taida tunnustaa meidän auktoriteettiamme . Kultaisia ovat kuitenkin ja ehkä juuri siksi <3 Meillä on myös uunilohi kadonnut joskus hellan pältä parempiin suihin :)

    VastaaPoista
  5. Saalistajat... Meilläkin kun jättää voileivän kinkulla leikkuulaudalle ja kääntää selkänsä niin kissa on melko varmasti tassulla onkimassa kinkkua leivältä.

    VastaaPoista
  6. Hih, nopeat syövät hitaat, vai miten se sanonta nyt menikään ;)

    VastaaPoista
  7. Hah, kuulosti tutulta. Minä myös kohtaan jatuvasti samnaliasen ahmatin vaanimassa ihmisten sapuskoja. Ja vaikka kissa nukkuisi toisessa päässä taloa niin on heti paikalla kun vaikka plihapaketti vautuua. Mistä se heti tietää, no, ihmekös että nimensä on Rosvo!

    VastaaPoista
  8. Tuommoisia ne on:) Susun silmukoissa oli tänään kuva kun Tassu tiskipöydällä makoillen vahtii silmä tarkkana tiskikaapissa sulavia katkarapuja,ettei ne vaan pääse ohi kissansuun livahtamaan.
    Ja meillähän Iitu kävi tassunsa kanssa pizzalaatikosta ronkkimassa herkkupaloja.

    VastaaPoista
  9. Teilläpä onkin tuvassa tunnelmaa moneen menoon :)
    Ihanan sitkeäksi ja periksiantamattomaksi Helmi kyllä osottautui.
    Kiitokset hyvistä hymyistä!

    VastaaPoista
  10. Hih, mutta eikös olekkin riemullista elämää eikä ollenkaan yksitoikkoista

    VastaaPoista
  11. Hahhaa, mitä mukavia elämän sulostuttajia, harmaan arjen pelastajia ja sellaisten itse aiheuttamiensa tilanteiden itsestäänselviä kuninkaallisia, joita on hauska myöhemminkin muistella:)

    VastaaPoista
  12. Helmi tietää, että kotiruoka on parasta. Varsinkin kala, slurps.

    VastaaPoista
  13. :D

    Meillä oli kerran kesällä vieraita, ja isä oli tehnyt grillattavia vartaita, joissa myös lohipaloja. Isä jätti ne terassin pöydälle ja meni vielä hakemaan jotain. Takaisin tullessaan kissamme oli tyytyväisenä lohien kimpussa. Isä hätisti kissan pois, poisti pureksitut lohenpalat ja grillasi vartaat ;) Vieraille ei tietenkään sanottu mitään.

    Samainen kissa kuuli aina ja varmasti, kun menin jääkaapille ottamaan kaupan broileripyöryköitä välipalaksi. Ja aina senkin oli saatava osansa.

    VastaaPoista
  14. Ihana kuvaus. Ihan silmissä näin tarinasi. Lemmikit ovat ihania ja ansaitsevat vain parasta.

    VastaaPoista
  15. Blogistani löytyy tunnustus sinulle:)

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.