lauantai 11. lokakuuta 2014

Vuosikertaa

Hei vaan kaikki muruset!

Alan täällä olla jo vuosikertaa. Taas tuli eilen yksi uusi vuosi täyteen. Eikös se niin mene, että viinikin vain paranee vanhetessaan ja siihen luotan minäkin. 

Sekään ei liene mikään salaisuus, että sairastan nivelreumaa ja SLE:tä. En noita nyt mainosta täällä erityisesti enkä kovin paljon. Eihän kukaan jaksa sairaskertomuksia lukea. Mainitsen nuo nyt tällä kertaa siksi, että syksyni on biologisesta hoidostani huolimatta ollut tavallistakin hankalampi ja kivuliaampi eikä älytön väsymys ole asiaa ollenkaan parantanut. 

Pari kuukautta sitten kuitenkin aloitin vitaalikuurin: kaikenlaista vitamiinia sekä glukosamiini/kondroitiini/msm-yhdistelmän sekä fenkoliöljyn. Vaikutuksia kyllä huomasin, mutten tarpeeksi ja siksipä mietintämyssyäni aloin lisää hämmentämään. Pohdin ja jätin gluteiinin myös pois. Siitä on nyt sitten melkein neljä viikkoa. Olen myös tarkkaillut hiilareita siten, että mahdollisimman hyviä hiilareita vain. 

Mikäs tulos sitten nyt kahden kuukauden kohdalla onkaan?

Tekisi mieleni sanoa, että uudestisyntynyt, mutta eihän se tietysti ihan niin ole. Jokatapauksessa kankeuteni ja huikea määrä turvotusta on hävinnyt. Nilkkanikin ovat tulleet esiin jälleen. Iloinen jälleen näkeminen siis. Kivut sitten: nyt jo toista viikkoa niin, etten ole tarvinnut kipulääkkeitä. Sanokoon lääkäri tai muu taho mitä vain niin ainakin tällä hetkellä tuo lisäcocktailini auttaa ja varmasti eniten tuo gluteiinin poisjättö. En väitä minulla olevan keliakiaa, mutta ainakaan elimistöni ei pidä gluteiinista lainkaan eikä se minulle sovi. Miksi siis käyttää moista ollenkaan. Seuraavaksi tarkkailuun lähtevät sokerit, niissä minulla ei ole juurikaan heikkoutta, en siis ole perso karkeille. Mutta ne piilosokerit, niitä täytyy alkaa vahtia. Maitotuotteisiin en toistaiseksi koske sillä en juo maitoa ja käytän vain juustoja sekä hapanmaitotuotteita sekä ruoanlaitossa kermoja. On kuitenkin niin iloinen ja hyvä mieli tällä hetkellä, että ajattelin tämän kansssanne jakaa. Jos siitä vaikka jollekulle muullekin avun siemen olisi.

Mitäs tänne muuta? No, ainakin tänään on aika kulunut tämän parissa.


Alle puolet on selvitetty 100g/800m vyyhdistä, jonka joku karvaisista ystävistäni oli pyöritellyt ilokseen. Ääh - tällaista se on pikkuisten pentujen kanssa. Maltti on siis valttia tämän hötön selvittelyssä.


Hetki sitten oli näin rauhallista kiipeilypuussa


Pikkuinen kotitiikerini Neela-kultanen 4 kuukautta ja rapiat juuri nyt. Täydellinen kopio isästään Pekasta.


Tämä taitaakin sitten olla minulle varattu erityinen "Älä häiritse minua"-ilme. Selvä murunen, minä häivyn kameroineni. Jatka vain uniasi.

Oikein leppoisaa lauantaita teillekin kaikille - minä menen sen pitsisykerön kimppuun jälleen.

18 kommenttia:

  1. Suloinen Neela <3
    Kiva kuulla, että voit paremmin. Minulle tuli ihan yllätyksenä sairautesi. Yksi ystäväni Englannissa voi paljon paremmin gluteenittomalla ruokavaliolla, vaikka ei keliaakikoksi olekaan diagnosoitu. Ruokavaliojutuissa on selvästi perää terveyden hoidossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neela ja muut karvakaverit ovat sitä parasta terapiaa, samoin käsityöt. Ruokavalio on niin mainio ja laaja lääkekaappi, että vasta ainakin itse olen aika alullani sen penkomisessa. Mutta matka on alkanut ja tästä jatketaan hyvillä mielin.

      Poista
  2. Oi ihana Neela. <3
    Ja aivan mahtavaa, että sinä olet löytänyt helpotusta itsellesi.
    Ja onnea vuosikertalaiselle! Todellakin olet ajatuksinesi oikeassa, paranet vain. ;D

    VastaaPoista
  3. Onpa upeaa, että olosi on kohentunut. Miehellänikin on reuma. Kivun jopa näkee päällepäin.

    Ihanaa tuo lankasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reumaatikkoja ja muita saman sairausryhmän alaisia on valitettavan paljon. Toivon puolisollesikin mahdollisimman hyvää oloa.

      Poista
  4. Mulla fibro, keliakia, sokeritauti vasta todettu yms. V. 2008 gluteeniton ruokavalio, nyt olen jättänyt ns. possun poikkeen eli punaisen lihan, paljon D6-vitamiinia näissä, lohessakin sitä on. Broileri pääasiassa ja kalkkuna. Mutta kipulääkkeet silti käytössä, en muute pärjää... Tätä tietoa tuli fibromyalgiaa sairastavien sopeutumisvalmennuskurssilla. Kissat ihaniaa, toivottavasti parempia päiviä kipujen suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjaa, että sinullakin on riittämiin noita sairauksia. Nyt vain tehdään kaikki se mitä pystymme ruokavalion suhteen ja jos se ei riitä niin silloin on vain mentävä kipulääkkeiden kera. Ihanaa syksyä.

      Poista
  5. Varmaan huikea kokemus, kun löytää keinoja, jotka tepsivät sairauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, näin on todettava. Nyt sitten vain kun pitää kiinni oikeista elintavoista;)

      Poista
  6. Onnea - olen samaa mieltä, että nainen on kuin viini ;) Mukava kuulla, että olosi on parantunut. Toivotaan, että parin kuukauden päästä olo on vielä parempi.
    Kissat on ihania, vaikka vyyhdit välillä saakin kyytiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä Eija:) Sinulle oikein ihanaa syksyä.

      Poista
  7. Superia, et olo on parempi, niin ne mystiset ruoka-aineet välillä vaikuttaa kehoon! Ja musta on makeeta, et joku haluaa ja/tai uskaltaa välilllä kertoa sairauksistaan, koska ikinä ei tiedä, josko ruudun toisella puolella olisi joku, joka mietiskelee omaa tilaansa, diagnoosiaan ja sitä, että miten sitä sen kanssa elää ja mihin pystyy. Sinä oot siihen niin mahti esimerkki, kun diagnoosien kanssa värjäilet ihania lankoja, neuloskelet mahtavii juttuja ja kirjottelet niin mieltälämmittäviä kissapostauksia, että!

    Onnea kissan modaaman vyyhdin kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, etteivät kaikki ihan hirmuisesti säikähdä negatiivisiakaan asioita. Sillä - myös niitähän tämä elämä pitää sisällään:)

      Poista
  8. Moi,
    Monet reumaatikot ovat huomanneet, että gluteiiniton ja maidoton elämä on auttanut paljon. Siihen sitä pitäisi itsekkin ryhtyä, että saisi kivuttoman ja normaalin elämän. En vaan meinaa saada itseäni niskasta kiinni, kun on kaikenlaista muutakin vaivaa. Kivutonta ja kivaa syksyä. Toivottlee Anne-Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se tosiaan on: itsekin myönnän, että suurin viholliseni ruokailussa olen minä itse. Kun ei sitä selkärankaa aina tahdo löytyä:(

      Poista
  9. Niin kaunista lankaa sykkyrällä. Oikein mun mielisävyt. Minä olen joskus miettinyt tuota sotkuisten lankojen selvittelyä. Melkein sanoisin nauttivani hommasta. Onhan se jonkunmoista meditointia. Sitten toinen on se kun saan käsin tehdä sen sisältäpurkautuvan keran. Siinä keriessä näen miten kaunis kerä muotoutuu.
    Nuo kisut ovat lepoa silmille, ovat niin kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirena: Tulipa niin hyvä mieli tästä kommentistasi. Välillä tosiaan ovat hyvinkin outoja asioita, joista sitä saa mielihyvää. Minäkin tapaan keriä kerintäpuikolla jämäkerät uusiksi kauniimmiksi keriksi. Niistä nimittäin tulee siten minusta huomattavan paljon kauniimpia kuin kerintälaitteella.

      Poista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.