Ja meitä Neelan kanssa väsyttää niin, ihan molempia. Liekö jonkinlainen kevätväsymys molemmilla. Asiat tapahtuvat jotenkin hitaasti - toki kaikki pakollinen ja vähän enemmänkin tulee tehtyä, mutta jotenkin ihan slow motion - meiningillä. Mikähän se tämmöinen oikein on? Muistelen kyllä joskus aiempinakin vuosina tällaisen tunteen vallanneen. Ehkäpä pieni vitamiinikuuri voisi olla paikallaan näin talven jäljiltä.
Sillä välin voikin rauhassa aina tilanteen salliessa himmailla ja rapsutella karvakorvia vaan.
Eikös Neelan ilmekin jo sano, että häivytkös - älä jaksa:)
Ulkona kuitenkin paistaa mitä ihanin kevättalven aurinko, joten jospa sitä vääntäytyisi kuitenkin vaikka ulos asti. Upeaa viikkoa sinullekin lukijani.
Ystäväni Pirkon Anoppi, elämäntyönsä maatalon emäntänä ollut tapasi kuulemma sanoa usein että "Ei joka päivä tartte saara niin paljon aikahan "...riittää kun teki rutiinilla pakkolliset eli navaetta askareet ja ruokaa talon väelle.. Toinen tuuttu Mummo tapasi ottaa joka päivä ruuan päälle kunnon päväunet ja kun naapurin emäntä oli tullut tupaan ja huomannut ystävänsä sängyllä loikoilemassa totesi tämä että "Ihan omalla ajallani tässä nukun" Opetellaan olemaan armollisia itsellemme vaikka arki vaatikin välillä ponnistelemaan yli voimien. "Tulkaa ja levähtäkää vähän " -on edelleen voimassa.
VastaaPoista