maanantai 20. huhtikuuta 2015

Mikä kirja!

Olen aina katsellut Mekkotehdas-kirjaa haikein silmin. Se kun ilmestyi siinä vaiheessa kun oma prinsessani oli jo sen vertasen iso, ettei oikein enää mahtunut kirjan ohjeiden mekkoihin, Huokaus! Pakko myöntää myös se, että kirjakaupassa sitä selatessani harmittelin, ettei noita ohjeita ollut aikuisten kokoihin. 

Mitäs kävikään ilmi viime syksynä? Mekkotehdas aikuisille-kirja tuli ennakkomyyntiin Booky:ssa ja minähän en jäänyt empimään edes murto-osasekunniksi. Heti laitoin tilauksen odottamaan ja tänään posti sitten kiikutti tuon kallisarvoisen kirjan hyppysiini.


Heti kannesta voin todeta, että kuvitus on mitä upein. Sivuja on kaikkiaan reilut 136 ja ohjeita yhteensä 16, joukossa muutama muukin kuin mekko-ohje.


Minun suosikkini on heti ensimmäinen ohje eli Aino-mekko. Kuten kirjakin kertoo sen tyyliä ja tunnelmaa voi mainiosti muuttaa erilaisilla kangasvalinnoilla. Voin jo nähdä sen joko retrokuosisena tai sitten herkkänä kukkakuvioisena. 


Kuvitus muutoinkin hivelee ja antaa lukijalleen ihan jo pelkän visuaalisen elämyksen. Jotenkin itselleni tulee suuri  houkutus lähteä etsimään kauniita vanhoja kukkakankaita miksei uusiakin jos sopivia löydän vain.

Ihanan ihana kirja siis, voin suositella lämpimästi. Ja tämähän nyt ei ollut mikään maksettu mainos, ihan vain jaan iloani loistavasta kirjasta.



Minä silittelen tätä bfl-topsia ja suunnittelen värttinän esille ottoa pitkästä aikaa. 


Helmi-rouvaa ei voisi kai vähempää intoiluni kiinnostaa. Siltä ainakin vaikuttaa:)

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Liiaksi energiaa kenties?

Niin, jos edellisessä postauksessa huokailin väsymystä ja saamattomuutta niin tällä kertaa on pakko runoilla hieman päinvastaisesta. Meillä nuo kaksi pienempää kissaneitiä ovat ihan älyttömiä energiapakkauksia ja lempeästi todettuna oikeita pahantekijöitä. Ovat myös opettaneet monet noista kelmiyksistään Velmulle. Esimerkkinä juuri ovien avaamiset.

Mutta, ihmettelin tuossa hetki sitten lattialta löytyviä kumin palasia. No, syy tai oikeammin syyllinen on tässä?


Nimittäin Pipsa ja siskonsa myös, jotka ovat näemmä keksineet, että ikkunan karmeista on kivaa repiä tiivisteitä irti ja järsiä niitä sitten pieniksi palasiksi joka paikkaan. 

Nytkin tuo sintti istuu siellä ikkunan alla ja tuijottaa suljettua luukkua kaihoisasti. 

Tuosta kuvasta huomaa toisenkin asian, joka kuuluu meidän arkeemme. Karvaiset verhot nimittäin. Suosin kissankestävyyden takia pellavaverhoja ja niihin ainakin tarttuu hanakasti niissä pyörivien kissojen karvat.

Toinen pahanteon uhri näyttää sitten yhä pahemmalta.


Vyyhdinpuuressuni. Sitä on näemmä mukavaa pureskella paremman tekemisen puutteessa. Tässä yhteydessä ei kannata edes laskea kuinka monta laturin- tai jonkin muun laitteen johtoa on pureskeltu poikki. Voi näitä termiittejä! Kuitenkin niin rakkaita:)

Lähden taas paimentamaan laumaani.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Mitäs me samikset

Joskus sitä vaan on niin väsynyt, että ja Velmu varmaan allekirjoittaa tämän. Ollaan meinaan ihan samassa asennossa oltu viikonloppu pojan kanssa.


Poju muuten tykkää nukkua usein myös täysin selällään kuin allakantekijä konsanaan ja parina viime saunakertana herra on tullut perässämme pesuhuoneeseen ja jäänyt istumaan saunan lasioven pesuhuoneen puoleiseen tilaan. Pohdimmekin nyt milloinka koittaa se kerta kun herra hyppää lauteille kanssamme. Varsinainen luonne tämä nuori mies. 

Onhan se myönnettävä, että näin monen eläimen kanssa on monenlaista säätämistä, jotta elo kaikilla sujuu leppoisasti. Mutta - kun se tähän porukkaan sopiva rutiini on löytynyt niin hyvin on sujunut. 

Kaikkein hauskin juttu on Helmi-rouvan hännän jahtaus. Sen vielä jokin päivä otan videolle ja jaan kanssanne. Siinä on kyllä hymyssä pitelemistä, kun sitä touhua seuraa. 

Nyt lienee viisain hörpätä kuppi kahvia, jotta virkistyn ennenkuin lähden neiti Nököä kotiin hakemaan. Ihanaa pääsiäisen jälkeistä aikaa teille kaikille.