maanantai 21. marraskuuta 2016

Kynttilöiden valoon kietoutuneena

Sitä olen täällä tehnyt. 

Olen myös karkottanut yhtäkkistä pimeyttä jouluvaloilla. Sitä ne nimittäin minulle ovat, eivät kausivaloja tällä kertaa. Tosin meillä poltellaan vaan paristokynttilöitä ja ikkunallakin ovat paristokäyttöiset tähdet. Meillä nimittäin asuu tuo nuorisotrio kissamaakareita. He ovat höpönä kaikenlaisiin johtoihin ja niiden pureskeluun. En siis ota riskejä - kaikki vaan paristoilla mitä voi saada.


Velmu kehittää tätä nykyä melkoista kauluria jo. Taitaa turkki olla muhkeimmillaan hänellä vasta vuoden päästä. Näin luulen, nythän tuota ikää on vasta reilun kaksi vuotta.  Velmu tykkää nykyisellään noutaa palloa kuin pieni koira.


Neela Nellukkaa on vaikea nykyisin saada kuviin sillä on niin liukas liikkeissään. Tässäkin sinkoillaan ties minne. Neiti on hoikkanen kuin mikä, ei näy syömiset tässä ruodossa vaikka leikattu onkin. En nyt ole punninnut, mutta uskon painon olevan vain vähän päälle 3 kiloa jos sitäkään. Tosin hyvähän se näin päin lienee, ettei liian pulska ole.

Korujakin olen neuleiden ohella muutamia tehnyt.

Kotimaisesta korutarvikkeita ja hopealankoja myyvästä liikkeestä ostan hopealankani ja teen enimmäkseen jo itse koukkuni. Samoin ebaystä olen ostanut sitten kullattuja ja ruusukullattuja koruvaijereita. Niistä kysyinkin myyjältä sitten nikkelin osuudesta metalliin ja sain vastauksen, että täyttä nikkelittömyyttä ei lupaa, mutta täyttävät EU:n säädökset siitä, että pitää olla alle 0,05% tuo pitoisuus. Niinpä tein itsestäni koekaniinin ja tein ruusukullatusta kuparilangasta koukut ja korut ja laitoin korviini kaksi päivää sitten.


Nämä tässä siis, ihan perus hoop-tyyliset renkaat koukussa. Koruvaijerin vahvuus on 0,8mm ja pakotin ne kunnolla. Käytössäni siis on koruvasara ja alasin. Siitä nuo pienet jäljet vaijerin pinnassa. Nylonkärkinen vasara vielä hankintaan, ettei jää jälkiä. Mutta näissä se oikeastaan on ideanakin, etteivät ihan sileät ole. Nämä ovat halkaisijaltaan n. 2,8cm 

Kuinkas sen testin sitten kävikään? Ei tunnu ainakaan vielä korvissa mitään oireita eli olen varovaisen tyytyväinen, että uskallan näistä koukkuja tehdä myös. Hopeaa raaskin kyllä ostaa, mutta kultalankaa en oikein kyllä.


Tässä vielä toisetkin tuosta ruusukullatusta vaijerista. Hieman ovat isommat ja kokoa on sen 3,5cm näissä.Näissä on koristeena 4mm makeanveden helmiä.

Kyllä täällä vielä neulotaankin ja virkataan. Vielä rypistys ja sitten saan Nökön peiton valmiiksi. Se menee joulupukin pakettiin, joten täytyykin ahkeroida.

Mitenkäs te muut, oletteko ihan tuskissanne pimeän vuoden ajan kanssa?

6 kommenttia:

  1. Ihania koruja, tuo vaijerin ja helmien yhdistelmä on upea. Velmu taas on niin upea omalla tavallaan, mikä komistus, iih ♥
    Pimeää on... päivä on kovin lyhyt. Nyt se ei haittaa, kun pystyn vähän löysäilemään ison työprojektin päätteeksi. Tähän aikaan vuodesta kaipaa pitkiä yöunia, kai se on tämä vähäinen valon määrä. Tai oikeastaan siinä käy niin, että menen sänkyyn ja sitten luen aamukolmeen, ihmekös jos sitten nukuttaa yhteentoista asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis:) varmasti olisi ideaalia jos pystyisi himmailemaan loppuvuotta kohden ja nukkumaan tarvittaessa enemmän. Muutoinkin pitäisi osata nauttia kaikista vuodenajoista ja niiden hyvistä puolista.

      Poista
  2. Ihania koruja! Kyllä on pimeää, kun lumetkin suli pois. Valoa tarvitaan. Meillä oli pari joulua sitten pienet kissan pennut, silloin ei todellakaan voinut pitää mitään johdollisia jouluvaloja. Olivat erikoistuneet johtojen pureskeluun. silloin meni muutaman laturinjohto poikki ja reititinkin meni siinä sivussa:D Mutta oli ne ihania! Vaan eipä mitään, viime jouluna taas oli kuusen kanssa ongelmia. Meidän kolmevuotias Vili-kissa keksi uuden loikoilupaikan, kuusen oksilta:D Arvaa montako kertaa kuusi kaatui:D

    VastaaPoista
  3. Kyllä tämä pimeä nyt hieman tuskastuttaa. Varsinkin jos päivät ovat pilvisiä ja sateisia kuten nyt tuntuu "joka päivä" olevan. Hienoja koruja!

    VastaaPoista
  4. Ei mua tuskastuta tämä pimeä oikeastaan mutta sateensuhjukat päivät ovat tuskaisia. Kun vaan aurinko milloin pilkahtaa niin kyllä se mieltä piristää.
    Nuo sun kisuset on kyllä ihania.

    VastaaPoista
  5. Söpöt kisukuvat taas. Ei mua tää pimeä niin haittaa, on kuitenkin suhteellisen lyhyt aika se pimeys. Noh, illalla ei tule mentyä ulos vaikka mieli tekis. Ihan pian alkaa päivät taas pitenemään ja valkenemaan. Kesällä yritin mieleeni painaa auringon ja lämmön ja niillä nyt yritän pärjätä;)

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.