Tänään..

on ahmittu luontoa ja lämpöä

on hierottu kutisevaa kuonoa nurmen pintaan ja haukuttu naapurin hevosia

on puhallettu kesän ensimmäinen voikukan hahtuva

on todettu, että omenankukkien kukinta alkaa olla jo ohi ja sireenien vasta alullaan

on poltettu jalka nokkosessa ja oltu huttusten syötävänä

on myös huumaannuttu Wollmeisen uudesta väristä, Daisystä ja leikitty oman padan äärellä

on tikuteltu aurinkosukkaa

Tänään vielä..

laitellaan tähtisilmiä multaan ja ah lämmitellään sauna

Saanko huokaista? Elämä on ihanaa.

Lankahullun yllätys

Aurinkoista aamua, annoin minäkin periksi ja liityin viime hetkillä Lankahullun kesäyllätykseen .

Tästä tulee hauskaa!

Jippiaiee..

Viimeinkin jotakin valmistakin.

Muistatteko tämän vyyhdin, vasemmanpuoleisen?

Kerin sen taannoin kerälle ja aloitin tikutuksen ja tänään sitten viimein sain valmiiksi: sukat!

Yllättävän järkevästi käyttäytyi, vaikkakin hienoista läikittymistä on havaittavissa. Vaan ei haittaa ainakaan minua. Lanka on ihanan pehmoista Schoppelwollen 100%  Life Style merinoa eikä todennäköisesti kestä loputtomiin, mutta nautimme niin kauan kuin kestää. Mieluummin pehmoista merinoa lyhyesti kuin karheaa sekoitetta loputtomiin. Ja - saanpahan ilon neuloa jälleen uudet sukat.

Neulomista on luvassa ensi viikollekin sillä pidän nyt yhden kesälomaviikoistani, olo alkoi tuntua sen verran uupuneelta, että pieni tauko on enemmän kuin paikallaan. En siis ota stressiä nurkista syöksähtelevistä villakoirista enkä edes muurahaisista, jotka ilmeisesti ovat kyllästyneet matalaan maamajaansa ja pyrkivät meille.

Aurinkoa tulevalle viikolle, jokaiselle.

Ikänäkö?

Alla oleva kuva on Aulangolta Hämeenlinnasta. Tytär sen otti tänä keväänä koulun retkellä. Kuvaa katsellessani mieleeni palautui muutaman vuoden takainen tapaus melkein samasta kohdasta. Tarina todistaa sekä sen millainen piiloblondi olen, että myös sen kuinka ikänäkö voi yllättää parhaissakin piireissä.

Olimme siis kauniina kesäviikonloppuna vanhempien hyvin ansaitsemaa hotelliviikonloppua viettämässä juurikin samaisella Aulangolla. Päätimme lähteä kaunista puistoa ja näköalatornia katsastamaan. Ylös päästyämme ihailimme allamme näkyvää vettä ja maisemaa. Yhtäkkiä huomaan suuren kalan uivan alhaalla järvessä ja totean miehelle siitä kohtuulliseen ääneen. Hän katsoo minua hetken ja repeää täysin: "Ei kulta, se on kyllä ihan oikea ihminen, joka ui". Ympäriltämme kuului eriasteista tyrskähtelyä ja minä taisin toivoa, että torni avautuisi ja nielaisisi minut. Sittemmin olen yrittänyt hiukan aikaa miettiä ja puhua vasta sitten, varsinkin julkisilla paikoilla. Todettakoon myös, että ne lasitkin ovat jo löytäneet tiensä nenälleni, ilmeisestä tarpeesta.

Näyttäisi vaihteeksi siltä, että sade taukoaisi. Iltapäivästä oli jo melkein hiki ja aurinkolasejakin tarvittiin. Töissä puolestaan pitää hiukkasen hoppua. Olen ensi viikon lomalla ja jostakin kummallisesta syystä hommaa aina tuntuu kasaantuvan loman edellä.

Kauniita kesäpäiviä toivomuskeijulta, kiiitooos!