Neulojan painajainen?

Nyt on käsissäni kyllä oikea neulojan painajainen!

Esikko-kulta seuraa aina tarkkaan kun neulon. Nyt viikonloppuna kotilomalla hän ilmoitti tarkan tuijotuksen jälkeen, että tahtoo syksyksi itselleen tiikerisukat. Minähän kuvittelin homman olevan niinkin helppo, että etsin vain leijonankeltaista ja mustaaa sukkalankaa ja neulon raitasukat hepulle. Mutta eihän se nyt niin helppo juttu ollut. Hän yllättäen ilmoitti haluavansa Viidakko-lankaa ja kun hieman ällistyneenä kysyin mistä sellaista löytyisi niin sanoi, että marketista. Silloinhan minulle välähti, että taitaa tarkoittaa ihan perinteistä Novitan veikkaa. Kääk!

No, mehän yhdessä haimme herralle mieleistä Viidakko-lankaa sitten lauantaina ja minä aloitin sitten työn.

Mutta, oikeasti kohta pääsee itku. Tämä on hirveää lankaa. Onko pakko jos ei taho? Niin ja anteeksi vaan kaikilta niiltä, jotka tästä langasta tykkää tai muutenkaan. Kyllä minäkin joistakin Novitan langoista pidän ja käytän, mutta nämä monet uudet seiskaveikat on niin hirmuisen muovisen tuntuisia ja karheita. Tämä kuuluu nyt juuri siihen kategoriaan. Edessä olisi vielä yli 1,5 sukkaa tuota ihanuutta ja kaveri odottaa varmasti sukkiaan kun tulee seuraavalle lomalleen. Ääh, kai se kuitenkin on pakko. Mitä sitä ei tekisi rakkaittensa eteen, eikös?

Vinks vielä: Laitoin taas kotikirppikselle lisää itselleni tarpeettomia. Saa ostaa pois:)

Voihan mätäkuu!

Sellaiseksihan ne tätä heinäkuuta mielestäni usein sanovat ja ainakin nyt toipilaamme kohdalla se piti kutinsa. 

Neelan jouduin viemään maanantaina uudelleen lääkäriin sillä leikkaushaava tulehtui ja nyt sitten neitonen on antibioottikuurilla. Mutta vaikka hän onkin reipas potilas niin tuota nestemäistä lääkettä inhoaa kuin ruttoa. Voitte varmasti kuvitella millainen näky minä ja Kepponen olemme kun toinen pitää tyttöstä tiukasti kylpypyyhkeen sisällä ja toinen antaa ruiskusta lääkettä. Pikku tirppa räpiköi minkä pystyy ja sylkee lääkettä joka ilman suuntaan. Perään sitten kauhea määrä sylkeä ja vaahtoa suusta. 

Onneksi silloin alkuviikosta viime viikolla tottui tuohon kauluriin puolen päivän takaperin kävelyn jälkeen. Eiköhän se tästä taas iloksi muutu. Tämä kyllä vain vahvisti omaa ajatustani siitä, että Pipsan operaatio tehdään aikaisintaan syksyllä kun on ilmat hieman viilentyneet eikä ole niin suurta riskiä tulehduksista.

Kovin on nyt väsynyt toipilaamme kuvassa sillä otin sen hoitotoimenpiteiden jälkeen ja se ottaa aina neidin voimille niin, että ottaa parin tunnin unet sen jälkeen. 

Jospa minä puolestani palaisin neulomusten pariin tyttösen nukkuessa.

Reipas toipilas

Tänään, hiukan päälle vuoden ja kuukauden iässä koitti Neelan suuri koitos lääkärissä.

Tänään siis aamulla matkasimme tutulle klinikalle. Hiljaisuus korissa oli rikkomaton. Neela ei autoilua inhoa ja on aina ihan tyyni kopassaan. Itse asiassa ei inahtanutkaan koko reissun aikana. 

Tuttu el punnitsi pienen neitimme ja eihän tuo tulos yllättänyt: tyttönen painaa 2,6 kg. Ei ole suuren suuri hän. Mutta - eipä ole ollut mammansakaan. Kaikki sujui hyvin ja näin reipas toipilas meillä on nyt kuusi tuntia klinikalta pääsyn jälkeen.

Velmu on ollut ihana. Hän on pitänyt kaverilleen seuraa 

Ihan kuin kysyisi tässä: "Ootsä ihan okei hani?"

Ja eihän sitä tosiaan uskoisi tämän kuvan perusteella, että Velmu on viikon nuorempi kuin tyttönen. Sen verta isompi on kooltaan.

Niin, olihan Neelalle sellainen verkkosukka yllään ja saimme kaulurinkin mukaan kotiinviemisiksi varalta. Tyttönen kuitenkin kävelee koko ajan sukka päällä ollessa takaperin ja muutaman minuutin päästä kellahtaa oikealle kyljelleen. Päätimme siis ottaa sen pois ja seurata miten antaa haavan olla. Ihan ok toistaiseksi.

Voin todeta ainakin vielä tässä vaiheessa, että Neela on ollut huikean rauhallinen potilas ja helppo toipilas. Nyt kun etukäteen aavistelen, niin epäilen, ettei Pipsan operaatio lähitulevaisuudessa liene yhtä helppo. Pieni kärttymme ei varmasti tule rakastamaan sitä tilannetta, hih. Mutta katsotaan sitä sitten, ei murehdita etukäteen. 

Menen jatkamaan toipilaan tarkkailua. 

Ei anneta säätilan häiritä

Tänä kesänä onkin ollut ei niin kesäiset ilmat. Mutta - ei anneta sen tosiaankaan häiritä.

Sateisina päivinä voi käpertyä lämpöiseen shaaliin sohvan nurkkaan ja ilman omantunnon supinoita neuloskella sukkaa. Itselläni ainakin monesti erityisesti kauniilla ilmoilla on hiukan huono omatunto jos silloin istun sisällä lukemassa tai neulomassa. 

Tänään on kyllä paistanut ainakin meillä, mutta siitäkin huolimatta taidan jakaa kanssanne eilisen sadepisarakuvan pihaltani. 

Siellä ne eiliset kaatosateen pisarat kimmelsivät.

Meillä elellään pikkuneitien (Neela ja Pipsa) sterilisaatioiden toteutusta. Maanantaina vien ensin Neelan operaatioon ja katson sitten miten pian perästä Pipsan. Neelalla tilanne on akuutimpi. Pipsa ei oikein vielä ole asialle lämmennyt. Niin  - ja onhan tuo sen verran kallista lystiäkin, että vien mieluummin erikseen. Erikseen myös siksi, että äitinsä oli hieman työläs toipilaana, joten tahdomme keskittyä yhteen potilaaseen kerralla.

Ai niin, pahoitteluni myös jatkuvista häröistä täällä blogissa. Yritin hieman ajanmukaistaa blogin banneriakin. Voi olla, että vielä jossain määrin jatkan, joten koettakaa kestää.

Mitä rentouttavinta viikonloppua kaikille!