niin - mitähän se voisi olla? Tänään se on kipuileva, jäykkä polvi. Lomautan tuon rahjuksen kohta ellei ala tokenemaan pian. Se voisi olla myös pehmoinen, pörröinen sylikissa yhtä hyvin kuin tuossa vieressä uskollisesti tuijottava suklaasilmä. Se voisi olla myös terveellinen ateria, jonka pitkin hampain kiskaisin kitaani, yhhh.. No, myönnetään - kyllä se ihan vähän maistuikin. Yritän pysyä ruodussa, se ei varmasti ainakaan haittaisi näitä oireitani jos malttaisin järkevämmin syödä.
Elämä on myös ovelle asti pursuava pyykkikorien armeija, kone temppuilee. Melkein näen näytössä tuon tekstin: "Elämä on.." Siellä se konekaamea varmaan parhaillaankin minulle räkättää rähjäistä rähätystään nytkin. Nyrkkipyykille en kyllä ala, koetan hiukan katsoa mitä tuosta tulee.
Sananen on kerrottava myös tästä blogini musiikistakin. Olen hyvin kaikkiruokainen musiikin suhteen, ainoastaan iskelmiä en siedä, sen enempää selittelemättä sitä. Mutta mutta, vaikka rakastankin oikein rankkaa rokkiakin, jotenkin sellainen ei istu tunnelmaan. Tuolla pitkin poikin lennellessäni nappaan aina välillä jonkin uuden mukavan kuuloisen muistiini ja sitten kokeilen onneani löytyykö Playlistiltä. Välillä on onni myötä välillä ei. Mutta jäin nyt hiukan miettimään, että aika kansainvälinen on esiintyjäkaarti nytkin: Lenka on Australiasta, Aura puolestaan Tanskasta, David sitten taas suuren meren takaa ja sitä rataa. Ajatelkaapa jos ei olisi nykyaika mistä nauttisimme, varmaankin itse soitetusta ja lauletusta. Tosin minua ei kuultaisi sillä minulle opettaja aikoinaan totesi laulukokeen jälkeen: "Ehkäpä tämä ei ollut ihan sinun kappaleesi." Minullako pitkä muisti?
Onneksi on sentään käsityöt ja käsillä tekeminen.
Lämpöistä, hehkuvaa, huomaavaista alkanutta viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.