Niin, olen ilmeisesti allergisoitunut pahemman kerran koivun ja pujon lisäksi myös männylle. Aamulla töihin lähtiessäni katsoin auton sivuikkunaa peittävää keltaisenvihreää kerrosta ärsyyntyneenä ja mitä pöljää lie mielessäni liikkunut sillä otin ja puhalsin ihan keuhkojen täydeltä. No, pölähtihän se pois, mutta sitten hetken leijailun jälkeen takaisin päälleni. En ole turhan tärkeä olomuodostani, mutta se olotila sitten puoli tuntia sen jälkeen oli sanoin kuvaamaton. Nenä meni aivan tukkoon ja aloin aivastella taukoamatta, oli hiukan vaikeaa jo ajaakin, limakalvoja poltteli aivan kamalasti. Sitten alkoi kutina kasvoissa ja käsivarsissa. Nyt tällä hetkellä nenää enää hitusen valuttaa, mutta vain koska se on niin umpeen turvonnut ja paukamat koristavat leukaperiäni, kaulaani ja käsivarsiani. Mitä tästä siis opimme, aloitan ensi vuonna antihistamiinin lisäksi myös kortisonisuihkeen ajoissa, tuota olen yleensä säästellyt vain vaikeimmille ajoille.
Onneksi on iloisempiakin asioita, joita ajatella jos siis kärsän kihinältä pystyy.
Muistatteko ne velipoijjaan tekemät sukkablokkerit, joita olen mainostanut rinta rottingilla? Nyt ne on maalattu, tadaa...
tässä ne nyt sitten ovat, maalauksen jälki on hiukan ehkäpä hienosti sanottuna "krouvimpaa laatua", vaan eipä haittaa. Varret ovat toiveeni mukaisesti hiukan pidemmät kuin normaalisti. Normista poikkeavaa ovat myös nuo ripustuslenkit, tapaan laittaa aina blokkerit uunin pellin koukkuun roikkumaan kuivamisen ajaksi. Turvassa vikkeliltä poikalapsilta sekä kuivuvat ilmavasti ja nopeasti.
Nyt kutsuu jälleen Pipsa pyykkikone tätä rouvaa, joten suonette anteeksi..
Z
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.