Eilinen ilta meni jälleen totutusti heppailemassa. Neiti Nökö on höpsähtänyt heppoihin, toinen vuosi jo käynnissä. Tänä syksynä myös aloitettiin uudella tallilla entisen lopetettua toimintansa. Nämä hauskannäköiset tapaukset ovat vuonohevosia, harja ja häntä upean kaksivärinen ja alimman kuvan pieni tammavarsa taisi viedä sydämeni vaikken hevosista ole koskaan ollutkaan innostunut. En koskaan pikkutyttönä ratsastanut eikä edelleenkään mieli pala siihen, mutta neiti senkin edestä sitten.
Neiti sitten, huone taitaa olla tapetoitu hevosten kuvilla ja kaikki niihin liittyvä kolutaan pohjamutia myöden läpi. Saa nähdä kuinka kauan jaksaa olla sydämensä noille menettänyt. Tyytyväinen olen, että on löytänyt itselleen mieleisen harrastuksen.
Minä olen potenut jotakin outoa flunssaa, en usko sen olevan mitään nasutautia kuitenkaan. Yskä vain harmittaa, kun on hankala jo olla tuon köhimisen kanssa. Jospa tänään tekisi kuuman rommitotin ja antaisi huutia tautipöpölle pötkähtämällä vielä saunan lauteille.
Eikä varmaankaan haittaisi vaikka tikuttaisi jonkin kerroksen vaihteeksi taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.