lauantai 12. syyskuuta 2009

Taivas kattona

Sellainen tunne tuli tuossa alkuillasta tuolla mailla kulkiessa. Näin loppukesän edetessä kohti syksyä huomaa todella luonnon kypsyneen täyteen mittaansa. Puut ja maasto ovat vehreydessään vertaansa vailla. Tänä vuonna ovat saaneet lämpöä ja kosteuttakin sen minkä ovat halunneet, ehkä ylikin.

Käsitöitä ei ole esitellä sillä olen keskittynyt talon raivaukseen, pikku hiljaa nurkka kerrallaan tyhjenee ja hyvä niin. Tällä tavaramäärällä täyttäisi pari muutakin taloa ihan helposti.

Talo on ollut myös epätavallisen hiljainen sillä Esikko on tukitädillään ja Neiti Nökö ystävänsä luona viikonloppua viettämässä vain Kuopus Kepponen on surruutellut uudella motocross-pyörällään (pienellä sellaisella) pitkin pihaa ja peltoa. Oli hupaisa näky, kun pihakarsinan kolme hiehoa katsoivat kuin nakutettuna vuorotellen kumpaankin suuntaan sällin ajaessa aina ohi. Anni-parkakin räyhäsi kuin heikkopäinen sillä ei tunnistanut outoa kypäräpäistä hemmoa, joka pihaamme terrorisoi. Isän ja pojan yhteinen juttu tämä, en puutu tähän lainkaan, kunhan ikkunasta katselin ja hymyilin. Sovittu on, että turvallisuus ennen kaikkea ja oikea välineistö.

Ensi viikko onkin sitten työntäyteinen ja perjantaina suunnistan ystävä-kullan kanssa Tallinnaan.

Sitä odotellessa, jatkan tikuttelua.


2 kommenttia:

  1. Aivan ihana kuva Hyvää syksyä sinulle ja hyvää matkaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Muslima, samoin sinulle.

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.