..on tie kotiin. Lunta oli tullut niin paljon, että tiukille otti kotiinpääsy. Näitä kyläteitä kun ei ensimmäisenä tosiaankaan aurata. Tänään vielä hidastutti ja esteitä aiheutti raskas ajoneuvo, joka oli tuolla 25:lla jumittuneena. Tulin siis ylimääräisiä kyläteitä pitkin kotiin ja huokaisin kun perille saavuin.
Seuraavaksi voisin kertoa eilisen illan raporttia ensimmäisestä kokeilustani Ashfordin villaväreillä. Riittävätkö sanat: oi ja voi? Keneltäkään ei liene jäänyt huomaamatta intohimoni Wollmeisen sukkalankoihin. Pidempään olen yrittänyt metsästää kahta herkkuväriä: Vronia ja Granatapfeliä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mitäs tekee neuvokas neuloja/värjäyskokelas. Lähtee tietysti yrittämään niiden kopioita. Ja pakko sanoa, että suhteellisen jäljillä olin. Katsokaas vaikka tästä alhaalta:
Vasemmalta oikealle:
Vronin nälkää lievittämään, 100% merinosukkalankaa luonnonvalkoinen 100g/310m
Granaatinhinkua taltuttamaan, 7V vaaleanharmaa 150g/300m
Nyt on kyllä todettava, että nälkä kasvaa syödessä, kuinkahan minun vielä oikein käykään? Epäilen, että huonosti sillä räpylät ovat taas äkäisenä, keskisormi kaksinkertainen ja rystyset melkoisen pulleat, joten neuloakaan ei oikein voi.
Taidan poistua ihmettelemään, mistä lisää värejä.
Iloista tiistaita kaikille.
Onpas onnistunut lopputulos!
VastaaPoistaTaitaa riittä sanat oi ja voi :D
VastaaPoistaTäälläkin sataa lunta... Vaikeaa kohta päästä kotiin tosiaan! Minä kun kuljen yleisillä kulkuneuvoilla, niin saan loikkia lumihangessa..
Mutta kiva kuitenkin kun on oikea talvi:)
Päivi:Oi kiitos kaunis:)
VastaaPoistaLila:Osin olen samaa mieltä,lapset ovat saaneet nauttia, mutta nyt taas kun saan jännittää pääsenkö töihin huomisaamusta - ei tunnu kivalta;)
Ihanan "muhkeita" värejä :)! Mahtava taito tuokin!
VastaaPoistaAnette: Taisi olla aloittelijan tuuria, minä olen näissä ihan noviisi vielä:)
VastaaPoista