Kaunis kuin prinsessa

Äitienpäiväni on alkanut suorastaan lupaavissa merkeissä. Lapset olivat hiukan siivonneet ja kakkuakin kahveineen on tarjottu. Kortteja monta ja ihan itse istutettu tuoksuherne itse tehdyssä keramiikkaruukussa. Yhdessä korteista luki: minun MAAILMAN paras äitini ja toisessa, että teen parasta kesäkeittoa ikinä ja että olen kaunis kuin prinsessa. Näihin kyllä takerrun mikäli joku silmäpusseistani tai ryytyneestä olemuksesta tulevaisuudessa huomauttaa, hih!

Kotijoukot ovat jo livenneet ulos kuka minnekin, minäkin kävin tarkastamassa vuorimännyn tilaa ja uudet kävythän sieltä jo esille puskee. Puuraukka on kärsinyt kovia vuosien saatossa Esikon käsittelyssä sillä yhteen aikaan poika kulki milloin minkäkin leikkausvälineen kanssa pitkin pihaa katkomassa ja leikkaamassa kaiken irti minkä vain sai. Mysteerisintä oli aina se, että mistä ihmeestä aina löysi sakset tai leikkurit sillä piiloteltiin niin intensiivisesti, ettei tahtonut yleensä löytyä, kun olisi tarvittu oikeisiin hommiin.

Tämä pörriäinen on puolestaan Kuopus Kepponen, joka on taas saanut pörräävän paholaisensa tallista esille.

Eilen keiteltyjen liemien tuloksia on kuivateltu ja lopulta siis myös kuvattukin (yllätys yllätys) ja aina vain nuo värien kirjot minut huumaavat. Todennäköisesti vastakin, en usko siitä parantuvani koskaan.

Näiden raakalanka taisi olla Nallea, sitä vanhempaa siis. Sopii paremmin kuin hyvin harjoitelmiini.

Ja nyt jatkamaan sunnuntaipäivästä nauttimista.

Kaunista äitienpäivää kaikille!