Katsoessanne yllä olevaa kuvaa, voittekin todeta viidakon tilan. Hätäisesti jonkinlainen viikatteella aukileikattu poluntapainen sen läpi vielä johtaa, sinne jonnekin - kenties vapauteen.
Hetken kuljettuamme voimmekin tunnistaa jotakin eksoottista: kukan. Tarkemmin, Samettisilmä ja mikä ihmeellisintä ja oudointa - se on hengissä! Sillä on myös kavereita, hohoo!
Matkan jatkuessa voi leikkisä mieli ja olotila vallata ja silloin on aina hyvä olla esimerkiksi varanenä ulottuvilla. Tuosta vaan poimimaan vaahteranneniä ja liimaamaan kärsän varteen, johan on naapureillakin taas lystiä.
Retken päätteeksi voimme tarttua oksalta roikkuvaan liiaaniin, huutaa jiihaa ja kadota puskan syövereihin.
Voiko tästä vetää johtopäätöksiä? Kyllä - minulla ei ole sitä kuuluisaa multasormea, sen sijaan voin tarjota hyvin elämyksellisen puutarhan, seikkailuineen kaikkineen.
JK. Värjäykset - sivulle laittelin viimeisimmät.
Pipsa-pyykkikone kutsuu tätä ja tää kuulee kutsun.
Zelda
No kiva luontopolku ja upeen värinen kukkanen. Mun kukat ei taida edes maasta nousta, ei oo luotu mulle viherpeukaloo. Mutta onneks on lämmintä ja hyvä että välillä sataa.
VastaaPoistaTeppana: Lohdullista, että joku muukin on vailla viherpeukaloa, etten ole ihan ainut:)
VastaaPoistaJep, lämmintä on, saatoin jo villasukat jalasta heivata.