Kukkaispoikani mun

Sain jälleen tuon ihanan Esikkoni kotilomalle ja mitäs hän tekikään heti pihalle päästyään? Haki äitikullalle (kuulemma) kukkakimpun.

Onneksi minun "pieni" (185cm) poikani yhä tuo äidille kukkia. Aina ne vain jaksavat sykähdyttää tämän äidin sydäntä.

 

ja miten kauniita ne ovatkaan!

Aivan ihana, aurinkoinen päivä takana ja vapaapäivä. Viikon verran töitä täyteen pakatun viikon kera vielä ja sitten tuolta päivätöistä 3 viikon lomalle. Elokuussa vielä viikon verran sitten pienen ajan päästä. 

Oikeastaan vasta nyt ihan viime päivinä on alkanut tuntua, että on tosissaan loman tarpeessa. Mutta mieli muutoin oikein hyvä. Flunssa on minut hyljännyt ja antiloopit jo syötynä, joten mikäs mulla tässä kirmatessa, hihii! Jossain vaiheessa kesää suunnataan myös sinne iloiseen Itä-Suomeenkin autoilemaan, katsellaan nyt mihin saumaan saadaan onnistumaan. Minä kyllä huomaan, että olen viimeisen päälle kesäihminen. Ei ole ikävä sitä kylmää eikä sitä räntääkään. 

Ja ai niin, mitäs tekee neuloja Seppälässä?

No - tietenkin löytää sieltä oivan puikkokotelon:)

Tuotelapussa taisi kyllä lukea, että meikkikotelo ja hinta 14,99e. Mutta tämähän on oikein oiva katu-uskottava tyylilyylin sukkispuikkokotelo, eikö vaan?

Kiitos teille kaikille edellisessä postauksessa ruokia vinkanneille. Ostin nyt pussillisen kokeiluun Almo Naturea, katsotaan mitä sitten otetaan isompi satsi verkkokaupasta. Pitää vielä kokeilla muutamaa muutakin ennen tuota tilausta.

Ja tervetuloa myös lukijaksi Maaret, toivottavasti viihdyt täällä höpsössä seurassa, hih!

Mukihulluus?

Kuka muu tunnustaa potevansa tuollaista? Minusta meillä on jo riittämiin mukeja, mutta siltikään tämmöistä ja toista identtistä kaveriaan en pystynyt vastustamaan. Varsinkaan, kun nämä olivat tarjouksessa 2 euroa kappale. Ai mikä Vilen?

Esikko-kulta laukoi taas kuolemattomia kotilomalla: hän on kuulemma kaamea käkättäjä ja Pääsiäiskelmi. Lauloi koko matkan tukikeskukseen M.A. Nummisen äänellä täyttä kurkkua Radio Novan biisejä. Täytyy vain ihailla tuota välittömyyttä ja täysillä elämistä. Osaisipa sitä itsekin.

Hieman yrittää taas jokin pöpönen kurkistella minun suuntaani, ärr. - taidan antaa sille kyydit kuumalla viskitotilla. Siitäs saa - niih!

Kuhmu hartioiden välissä:)

Esikko on taas kotilomalla kuolemattomine lausahduksineen, heh! Tuo kuhmu on tietysti hänen päänsä. Kun kysyin, että milloinkas se siihen on tullut niin kuulemma aamulla, höh!

Olen niin monet kukkakuvat kiusaksenne laittanut, mutta tässä vielä yksi, ihan vain lisäkiusalla sillä en itse edelleenkään juurikaan haista kunnolla

Tämäkin kukka oli pakko kuvata:) tässä siis Helmi, ei Tarzan puusta roikkumasta

Oikeastaan ajattelin purkaa tuntojani teekukkien käytöstä sillä lupasin kuvaa ystävälleni tässä taannoin. Tässä siis saamansa pitää.

Ensin on tölkki Forsmanilta

kaunis kyllä sekin ja sisältä löytyy tällainen "sinetöintikansi"

kun tuokin este on saatu pois tieltä , on aika kaivaa esiin foliopussillinen tämmöisiä eriskummallisia pallosia eli teekukkia

sieltä kaivellaan esiin yksi pallo ja aika karun näköinenhän se on alkuun myönnetään

mutta eikun rohkeasti heitetään teekuppiin ja annetaan hautua 4-10min ja kas

tämän teekukkalajikkeen nimi on Tiikerin Lilja ja oikein hyvän makuista. Tämän voi käyttää vielä toiseenkin kertaan. Suhteellisen hintaviahan nämä ovat, mutta ehkä sellaista pientä arjen luksusta ainakin minulle. Itse nautin teeni aina hunajan kera ja avot se on siinä. Myös teehelmiä kokeilin tässä taannoin ja nameja maultaan nekin. Nykyisin taidan juoda aika tasan teetä ja kahvia ja itselleni tämä sopii.

Nyt nauttimaan teekupposellinen ja kohta saunaan, aion sinne uskaltaa vaikkei olo vielä täydellinen olekaan.

Erityinen tulevaisuus?

(Ihan tarkoituksella identiteetin suojaamiseksi sumea kuva)

Mitä sitten?

Hetki sitten keittiön pöydän äärellä: ”Käy tuuli läpi pääni, etelästä pohjoiseen...ääää”. Esikkohan se laulaa tuossa täyttä kurkkua äänenmurroksen möreyttämällä äänellään. Olisiko tuo Juicea, en ennättänyt vielä etsiä mistään tietoa tuosta. Mutta pohdintojanhan tuo aiheuttaa.

Mitä sitten, kun lapseni on aikuinen? Missä hän asuu? Asuuko hän tukiasuntolassa tai vastaavassa? Onko hänellä ympärillään ihmisiä, jotka aidosti välittävät hänestä? Jaksammehan minä ja isänsä elää oikein vanhoiksi ja olla hänen tukenaan? Hurja määrä kysymyksiä, tiedän. Tänään vain on juuri sellainen lähes mustan tuskainen tunne ja olotila, kun erehdyin miettimään tulevaisuutta. Tuo kaikki sai alkunsa siitä, kun Esikko ensin halasi siskoa ja kertoi kuinka tykkää siskosta, heti perään kertoi olevansa iloinen poika ja sitten nauravainen poika. Ja niin tottavie on ollutkin koko päivän. Ilmoitti myös minulle, että lentää isoa potkurikonetta aikuisena. Silloin minun oli poistuttava sillä se musta otti ja lähestyi minua vauhdilla enkä halunnut Esikon sitä huomaavan.

Olen oikeasti ihan suhteellisen sinut tuon kanssa, että Esikko on kehitysvammainen, erilainen ja erityinen. En muuttaisi häntä miksikään muuksi. Hän ei olisi enää se sama poika jos nyt olisikin ”tavallinen” tai ”normaali”. Minä vain pelkään, pelkään suurta tuntematonta tulevaisuutta. Pelkään sitä, että hän pettyy ja murtuu jos unelmat eivät toteudukaan. Sitä minun ei kuuluisi tehdä sillä eihän tuo rakas lapsenikaan sitä pelkää vaan porskuttaa vauhdilla eteenpäin, pelotta uudet asiat kohdaten. Nytkin auttaa siskoa tekemään lettuja ja miettii milloin parta kasvaa, hih!

Kunpa me muutkin osaisimme ottaa asiat hiukan rennommin ja luottaa siihen, että elo kantaa yhtä hyvin.

Dippilaarin päivitystä

Nyt ei ole aika oikein antanut myöden asustaa patojen äärellä, mutta pieni satsi sentään poristeltu. Jospas sitten ensi viikolla ehtisi paremmin taas:)

Me nautimme Esikko-viikonlopusta. Poitsu siis kotilomalla, joten me nautimme laatuseurasta. 

Ihanaista viikonloppua kaikille!

Leppoisa lauantai

Lauantaipäivä on näyttänyt vaihteeksi sään puolesta niitä parempia puoliaan ja hyvä niin.

Ihastelin tuossa verannalla vielä viimeisiä rippikukkia, vieläkin osa näyttää niin kauniilta.

Pihallakin yllätin itseni ja istutin alkukesästä muutaman daalian tuohon seinävieruspenkkiin. Ja - kas ihmettä, sieltä on tulossa nuppu!

Daalian vieressä oli arvokas ja niin kaunis työläinen!

Sisällekin oli siis pakko saada ja jotakin suloista ja vihreää ja niinpä tassuuni tarttuivat kukkakaupasta nämä mehikasvit, nimeä en taaskaan harmi vain muista, mutta rakastan tällaisia aavistuksen ei niin tyypillisiä huonekasveja. Tietty määrä rujoutta ja erikoisia muotoja kiitos

Näitä on kaksi, yksi kummallekin olohuoneen ikkunalle roikkumaan.

Myöskään tätä pikkuruista rustiikkista lintuhäkkiä ei voinut kauppaan jättää vaan nyt se etsii itselleen paikkaa verannan pöydällä. Lasilintu muutti sinne vierasmajailemaan hetkeksi,

Esikkokin osaa auttaa itseään kun nälkä yllättää. Makutottumukset vain ovat aavistuksen pelkistetyt ja oudot.

Sinappikurkkusalaattia siinä dieettityyliin voittomalla leivällä. 

Ihanaista ja aurinkoista lauantain jatkoa teillekin ja tervetuloa taasen uudet lukijat. Olette lämpimästi tervetulleita!

Kukkia ja valepukki:)

Päivän teema on ollut kukkien ihastelu eilisen jäljiltä

sekä tämän, kuulemma valepukin taivastelu

Kävin hänen kanssaan apteekissa ja tajusin vasta ohikulkijoitten ilmeestä, että oli napannut tuon mukaansa autoon ja istui siellä takapenkillä se kasvoillaan sangen tyytyväisenä. Kysyin aiemmin häneltä, että kuka hän on? Kuulemma tosiaan valepukki:)



Kesäisenä lomapäivänä

Lomaa takana nyt kohtapuoliin kymmenen päivää. Alan olla kyllä hyvinkin irrottautunut työkuvioista sillä tajusin tänään, että villisti kihartuva ja ylipitkäksi kasvanut kesätukkani on ollut kampaamatta jo kohta kolme päivää. Rohkenin sillä kuitenkin tänään mennä Esikon asioihin liittyvään palaveriin, näytti nimittäin siltä niinkuin olisin vääntänyt kiharoita ihan tarkoituksella kuontaloni täyteen. Suoristusrautaa tämä reuhka ei ole yli viikkoon nähnyt, kuten työaamuina yleensä. Onko teille muille käynyt näin, että vanhemmiten olisi enentynyt/lisääntynyt hiusten kihartuminen? Taipuisa tukka minulla aina on ollut ja yleensä aina taipuu sinne minne en itse haluaisi, heh!

Esikko on ollut tutkimusjaksolla Hämeenlinnassa jo kaksi ja puoli viikkoa ja tämän päivän jälkeen on tiedossa vielä toiset kaksi ja puoli viikkoa. Sälperiä on kova ikävä ja hänelläkin kuulemma äitiä, mutta koetamme molemmat kestää sillä isoja kysymyksiä hänen tulevaisuutensa suhteen yritetään ratkoa. Itse käyn hurjaa vääntöä vuoroon "huono äiti"-syytösten kanssa ja vuoroon järkevien: "Hänen tulevaisuutensa parhaaksi"-ajatusten kanssa. Itkuakin on väännetty ainakin täällä päässä välillä, siellä toivottavasti ei. Tämmöisiähän me äidit taidamme poikastemme suhteen olla.

Tuolla pihakeinussa nyt istuksin iltaa ja tässäpä teille päivän pelastus

Kerä ryökäle otti ja tipahti, nopeat ne on vanhalla vielä reaktiot, eiks je!

Tosin - on kyllä aika likaiset varpaatkin, hyh!

ja mitäs siellä sylissä sitten?



no se on vaihteeksi huivi itsevärjätystä sukkalangasta ja huomaattekos mitä siellä on silmukkamerkkeinä? Hakaneuloja, rähmä minua - olen taas hukannut kaikki miljoona oikeaa merkkiäni. Tämmöinen tohelo sitä olen noiden pikkutilpehöörien kanssa.

Onhan meillä tämä kesäkoira Annikin, loikoo tuolla pihamaalla laiskana.

Nyt taidan suunnistaa sisälle ja roippeeni mennessäni ennenkuin ropsahtaa kuuro niskaani, on hiukan sen näköistä nimittäin. Ihanaa tiistaita teille kaikille, nautitaan kesästä.

Sateenkaaren sukat

Sukat sateenkaarelta

Silmukoita ja puikot: 64s./16s. puikolla, 2,5mm bambuiset

Lanka: Schoppelwolle Zauberball 1564 Tropical Fish

Koko: 39

Kenelle: Ikiomaan räpyläiseen

Fiilis: Oijoijoijoi- siitäkin huolimatta, että tästä ohuesta Zauberista neulominen on kyllä eräs masokismin muoto:)  Värit vievät voiton jopa neulomistuntumasta.

Ihanan ihana ilma. Haliteltiin Esikon kanssa ja todettiin sen miljoona kertaa kuinka paljon rakastetaankaan kaikkia meitä. Hänen sanoillaan noin. Huomenna mennään Nökön kanssa tapaamaan ystäväkultia suureen kaupunkiin. Kuinkahan minä mahdan könkätä sitten huomenna illansuussa - hui!

Kauneinta viikonloppua sinulle lukijani:)

Taapertaa..

Tiedättehän sen arjen suhinan, tohinan ja yleisen kiireen? On tapaamista terapeutin, vammaistyöntekijän ja yhden jos sun toisen ihmisen kanssa. Töissä on asiakasasioita, omaa henkilökohtaista analyysiä, kehityskeskustelua ja raportointia. Kotona on karvaisten kaverien lauma, jotka tahtovat seuraa ja toimintaa, koti huutelee kita ammollaan: "Auta minua!" Ovatko nämä nyt fiinisti sanottuna niitä ruuhkavuosia tiedä häntä, en liene niin viisas. Mutta sen kyllä tiedän, että tänä aamuna en meinannut millään tajuta, että piipittävä ja ueltava ääni on kännykkäni herätys:) ja että tänään töistä palattuani tunsin olevani sellainen kotizombi. Taitaa siis olla aika nauttia käsitöistä ja esikkovapaasta viikonlopusta, nauttia lasillinen hyvää viiniä ja kaatua sänkyyn umpiunessa.

Mutta erään pitkäaikaisen projektin ajattelin teille näyttää. Olen tahkonnut näitä sukkia kuin sitä kuuluisaa kirkkoa. Monta eri syytä miksi on mennyt näin kauan. Tulevat erityiselle ihmiselle. Esikon loistava monivuotinen opettaja jatkaa opintojaan, ryökäleen kelmi:) Katso edellinen kappale, arki söi neulojan. Sitten lanka näytti uhkaavasti loppuvan. Pengoin koko torpan läpeensä ja löysin vielä pikkukerän epämääräisen vaaleasti värjättyä 100% merinosukkista ja eikun rohkeena värjäämään vanhan päälle ja henkeä pidättämään kun lopputulosta katsastin.

Mitäs sanotte? Tuliko sellaista, ettei erotu mikäli lanka toisen sukan kantapään tienoilla loppuu. Eli tuo tuore värjäys on tuo yläreunan isompi kerä. Tämä on välillä niin avaruusfysiikkaa, ettei tosikaan;)

No,mutta - nyt sitä viinilasia hakemaan ja rentoilemaan. Muistakaahan tekin kaikki levätä ja huilata tarpeen mukaan:)

Yksi niitä päiviä..

Tämä on kyllä ollut rehellisesti sanottuna päivä sieltä ja syvältä. Kaikki mikä voi mennä pieleen on kyllä sitten mennytkin. Vain muutama sana: tekniikka ja Esikko!

Mutta sitten kukkaispoikani tuli hakemaan minua verannalle. "Katso äiti mitä olen sinulle poiminut!", hän kutsui.

Ja tällaisia hän oli sinne ikkunalle omin pikku kätösin äidin sokerikkoon laittanut, vähät siitä litran lammikosta vettä siellä kuistin lattialla. Voiko sitä enää olla vihainen?

Mistä niitä siivouskeijuja saikaan muuten tilata ja taikureita, jotka korjaavat kaiken?

Repeämys maximus

Erotatteko tuosta yläpuolen kuvasta mitä siinä on? Siinä näkyy Esikon päälaen hiuksia, otsaa ja tyynyä sekä Timo Soini! Haluatteko tietää miten tuosta päädyin kuvaa napsimaan? Minäpä kerron: eilen illalla Esikko alakerrassa luetun unisadun jälkeen maanitteli minua itseään peittelemään.  Mutta tosiaan, sälperin lähetin yläkertaan ja könysin kipeillä koivillani kohta perästä. Kysyin Soinin tyynyn vieressä nähtyäni, että mikäs se tuo on? ”Timo Soini” , Esikko siihen selkeällä äänellä. ”Kukas sen teki?”, minä kysyin. ’”Piia teki”, Esikko vastasi.  No, eihän siinä mitään ajattelin, mutta sitten kuuluu vielä selkeä nuoren miehen ääni: ”Sano hyvää yötä minulle ja Timo Soinille”. Minähän sanoin ja kerkesin portaisiin, ennen kuin repesin. Tosin palasin vielä takaisin ja kysyin kainosti, että saanko ottaa sinusta ja Soinista valokuvan? Sain luvan.

Tänä aamuna älysin Esikolta kysyä, että olikos teillä koululla koululaisten vaalit? Oli ollut ja hän kuulemma äänesti Paavo Lipposta, höhöö! Voin kertoa, etteivät nämä kuvasta perheen yhteistä poliittista linjaa.

Mukavaa sunnuntain jatkoa itse kullekin.

Turmiolan Tommi

Otsikko kyllä kertoo aika lyhyesti ja ytimekkäästi kaiken tästä päivästä. Lyhyesti totean vain, että rikkoutuneita astioita, useampi pahoinpidelty mänty ja miniläppäri, jonka näyttö on entinen. En puhu tänään niistä rikkimenneistä ikkunoista, harmittaa liiaksi. Tuo poika tulee kalliiksi. Sakset ovat taas olleet kovassa käytössä myös, leikkelee paitojaan ja housujaan jälleen. En ymmärrä tuota juttua ollenkaan. Pitkään mietin kaupassa ostanko uusia vai pistänkö pojan menemään noissa kouluun ja selittämään kyselijöille mistä on kyse. Miehen kokoiset verkkarit ja collarit maksavat ihan kiitettävästi.

Toivottavasti männyt tästä vielä elpyvät, viilteli sen toisen vielä pahemmin. Mistä lie löysi aseen ja minkälaisen - en vielä ole jäljittänyt sitä.

Sitten hiukan koomisempiin asioihin, Kustia nauroin eilen aamulla. Oli poika hiukkasen märkä, katsokaas vaikka. Jäljet kertovat, että aamukasteisilla pelloilla oli tullut juostua.

Yh, hyh - sanoo ilme

Auttakaa mua, kuivatkaa mut heti!

Toinen veljeksistä taas otti eilen näin lokoisasti keskellä pihamaata

Repestä valitettavasti harvoin saa kuvia, on niin täysin oman tiensä kulkija eikä tykkää kamerasta sitten vähääkään, mutta vilautetaan sentään persoonallista nenuaan ja tassuaan

Heti kuvan oton jälkeen oli jälleen kiire reissun päälle. Se on sellainen kulkija-Kuosmanen tämä poika. Hurja hiiri- ja rottakissa. Onneksi sentään välillä saa hiukan sylitellä ja helliäkin.

Minun päiväni on koostunut paikkojen penkomisesta ja sainkin lankainventaarion tehtyä. Yli 8 kiloa lankaa lähtee kiertoon. Neulomoon heivasin yli 5,5 kilon lankapaketin , myyntisivulle loput itselleni puhumattomat värjätyt ja huuto.nettiin 2,7 kilon sukkalankapaketin. Penkomiset jatkuvat varmaankin seuraavaksi kankaiden osalta, mutta aikaisintaan huomenna.

Viimeinen lomapäivä on siis käytetty kohtuullisen hyödyllisesti. Ukkonen jyrisee taas tuolla taustalla, liene kohta viisain sulkea kone.

Mitäs tänään?

Unta hyvästi palloon talletettuna. Sen jälkeen pää ja muu vartalo lantiota myöden pohjalankavarastoon. Hetki mylläystä ja sieltä esiin muinainen valkoinen seiskaveikka. Sitten kauniita puheita veljelle, kertomuksia siitä kuinka vyyhdinpuuta voisi hiukan viritellä. Juttu on nyt sitten vireillä. Jonnekin sinne yläkertaan kiitos, että on taitavia velipoikia, nih!

Mutta – kun sitä on kärsimätön luonne, perin juurin sellainen, ettei jaksaisi odottaa yhtään. Joten viritin olohuoneeseen laiskanlinnat niin kauas toisistaan kuin sain ja vyyhditin tuon seiskaveikkakerän siinä. Siinä vyyhdittäessäni, Esikko leikki telttaretkeä vyyhdin ympäri, ali ja sivuitse, onneksi ei ylitse. Ja onneksi pysyi paikallaan. Nyt se kuivuu tuolla narulla ulkona. Mitäkö tällä kaikella yritän sanoa? Yritän siis tehdä kunnon raitasukkalankaa, sellaista vähän paksummalla raidalla olevaa. No, kohta se nähdään tuliko. Liukuvärjäyksestä en taida vielä edes haaveilla tässä vaiheessa.

Meillä on myös muuten lanseerattu taas kirsikkatomaatit, kuten jo taisinkin aiemmin mainita. Esikkoparka, kun surkuttelin silmiään, että ovat ihan tomaattina, totesi vain minulle: ”Ei kun ne on ihan kirsikat”. Mutta jotain positiivistakin, ensimmäinen vuosi lapsosen elämässä, että onnistuin laittamaan tippoja sällin silmiin. Onnellisena tuolla aina tasaisin väliajoin huhuilee ”tiplua” silmäänsä ja suihketta kärsäänsä. Ilmeisesti hiffasi yhteyden kutinan ja poltteen helpottumisella ja tipoilla. On se vieläkin aika operaatio, mutta 14,5 vuotta siihen siis meni. Suihkeetkin ovat tämän kevään juttu, että sain suostuteltua. Tuollaista liki 186-senttistä ei enää pakoteta yhtään mihinkään, ne on ne muut keinot kun auttavat näihin juttuihin.

Arvatkaas mitä menen tekemään? Juoksemaan taas niiden laiskanlinnojen ympäri.

Muuten, minulle selvisi ainakin Repen varjopaikka helteellä. Se on heinäpakun alla.

Mukavaa sunnuntaita kaikille! Vielä viikko ja sitten loppulomille (3 vkoa) lomps!

Tutkimattomat ovat hammasharjan tiet

Olen kuulkaas päivän jos toisenkin ihmetellyt mihin on sähköhammasharjani hävinnyt. Tänään sekin mysteeri sitten selvisi. Esikko! Oli mitä ilmeisimmin harjannut kaiken lapioista autonrenkaisiin sillä ja heittänyt sitten poloisen marjapensaan alle.. Tuli kuulkaas tälle emännälle uuden harjaosan vaihto aiemmin kuin luulinkaan.

On tämä aika yököttävässä kunnossa, älkää säikähtäkö:)

Ei meillä ainakaan elämä tylsäksi käy tuon sälperin kanssa, se on tunnustettava.

Eilen sain sitten vyyhditettyä myös tämän namusenkin.

Tabitha

suomenlampaan nylonvahvisteinen sukkalanka 100g/270m 

Tunnustan, että olen tämän lomaviikkoni alun kyllä tehnyt juuri niitä asioita, joista pidän. Vain ruokaa on valmistunut perheelle ja pyykkikone lauleskellut aika-ajoin. Aion kyllä näin jatkaakin sillä eihän tätä iloa nyt kestä tätä viikkoa pidempään ja loput sitten vasta myöhemmin kesällä.  Kyllä noita kotihommia ennättää ahkeroida sitten ensi viikollakin. Minua on nyt kyllä suosinut sääkin ihan kympillä, en voi kyllä valittaa ollenkaan.

Nyt menen upottamaan räpyläni värjäyskattilaan:)

Tyhmä Markkuko?

Kuulin tänään "hauskan" jutun Neiti Nökön kaverilta, joka tuli yökylään luoksemme. Käy siis samaa koulua Esikon kanssa ja kertoi seuraavaa:

Istuivat siellä juhlasalissa kaikki paikoillaan ja rehtori-Markku meni puhujapönttöön aloittaen puheensa ja heti sen jälkeen kuuluu hiljaisessa salissa Esikon kantava ääni: "Tyhmä Markku". Olenpa taasen oikein ylpeä äiti. Mutta on tunnustettava, että kyllä tuo pikkuisen pisti suupieliä nykimään.

Tänään taas heppaterapiassa totesi terapeutilleen tunnin alkaessa, että: "Viimeinkin, olen odottanut jo tunnin kauan"

Ei siis minkäänlaisia suotimia tällä lapsosella, huoh!

Se niistä kuolemattomista lausahduksista. Olen minä nitkutuksiakin saattanut valmiiksi. Nämä olivat muassani Tallinnan reissulla ja valmistuivat sitten eilen.

Tulipunasukat

Lanka: Itse värjätty 100% merinovilla 100g/310m

"Laulu tulipunaisesta kukasta"

Silmukoita: 64, kantapää 6+6, menekki 97g

Puikot: Alumiiniset 2mm

Koko: 39

Fiilis: Kyllä näillä komeasti tassuttelee:)

Vielä tahtoisin tunnistusapua teiltä kysellä? Taannoisella työpaikan Lammassaaren retkellä otin kuvan tästä kukasta. Tunnistatteko mikä tämä on?

Ihanaa aurinkoisen päivän iltaa!

Teppo

Teppo, pikkuinen huuhkaja on hän. Esikoiseni on loputtomiin hokenut, että tahtoo huuhkajan. "Ompele äiti huuhkaja!" "Tahdon huuhkajan heti!"

Yleensä oikaisen nämä vaatimukset singahtamalla marketin Scleich-hyllylle. Nyt ei auttanut sekään sillä ei edes pöllöä ollut sillä hyllyllä.

Tänään sitten pojan opettajan kanssa keskustellessani ja pohtiessamme ongelmallisten taksimatkojen apukeinoa struktuurikirjan lisuketta, ehdotin josko tekisin pikkuisen huuhkajan siihen koristukseksi. Kirjanen on pojalle automatkojen ohjekirjaksi tarkoitettu, estämään intoa irroitella turvavöitä ja kuskin häirintää ehkäisemään myös. Huuhkajan markkinoin hänen taksikaverikseen, Teppo vahtii ja hoivaa, lohduttaa ja kuuntelee salaisuudet. Teppo on  myös riittävän pikkuinen mukana, vaikkapa taskussa kuljetettavaksi. Teppo lähti juuri tunti sitten poikasen kanssa yöunille viekkukaveriksi. Tärkeä tehtävä sekin. Nukkukaa hyvin molemmat poijjaat.

Minun mieleni on tänään suruisa, kuulin illalla Esikon erityis"kaverin" menehtyneen yöllä. Julma muistutus siitä, että osa erityisistä on hyvinkin vakavasti sairaita. Vahvistavia ajatuksia vanhemmille ja perheelle. Olette ajatuksissani.

Vanhan koiran uudet tavat

Niin, olen nyt ollut reilut neljä viikkoa kahvilakossa. En tänä aikana ole myöskään juonut mustaa teetä lainkaan. Oloni on huomattavasti parempi, ei kokonaan oireeton reuman osalta, mutta kuitenkin parempi.

Mitäs sitä sitten kuumana juomana on tullut hörpittyä? No, sitä mustaherukkamehua meni alkuun ja sitten aloitin sitkeän tutustumisen erilaisten juomien maailmaan. Parhaiksi olen todennut erilaiset yrttijuomat, vihreän ja valkoisen teen sekä ennenkaikkea tuon rooiboksen. Erityisesti sellaisen ostaminen Fair Trade-pakkauksena lämmittää mieltä. Hunajan kanssa oikein namia. Ongelmallisinta on ollutkin juomien juominen kodin ulkopuolella. Monissa kahviloissa on surkeat teevalikoimat ja niinpä laukustani löytyykin nykyisin pikkuinen pussukka, josta nappaan teepussini esiin kuuman veden saatuani. Myöskään hunajaa ei ole juurikaan monessa paikassa ja nykyisin myös joko tummaa ruokosokeria tai vaihtoehtoisesti kandisokeria on pikkurasia samaisen kaikennielevän laukkuni kätköissä. Näin toimien ei tule paha poru vaikka valikoimat olisivatkin surkeita.

Myös tämän voisin teille esitellä:

Uusi vessan ovi!

Mutta - mietitte tietenkin, että johan on typerä eukko kun tavallista vessanovea esittelee. Mitäs sitten tapahtuikaan edelliselle? Sille tapahtui Esikko Erityinen, joka kiukuspäissään potkaisi jalkansa siitä läpi. Ei ole helppoa murkkuikäisellä eikä varsinkaan, kun kognitiiviset taidot ovat rankasti huonommat kuin muilla ikäisillään. Mennyt vuosi oli erityisen rankka, enkä odota tästä juuri sen helpompaa.

Sen sijaan Esikon kouluun otin tiukan linjan, ihan joka juttuun minun ei tarvitse singahtaa avuksi eikä ihan kaikkeen reagoida. Hän on juuri siksi ryhmässään, että sieltä löytyisivät ne valmiudet hänen kanssaan toimimiseen. Ulkopuoleltakin on saatu tukikeinoja oikein konsulttityönä, joten nyt lienee oikeus ja kohtuus, että minäkin voin enimmäkseen keskittyä niihin töihini. 

Maanantai-ilta takamailla

Istun naputtamassa muistiota koneella työhuoneessa. Viereisestä keittiöstä kuuluu Esikon kohtelias ääni:

”Menikö äiti sinun päiväsi hyvin?” ”Oliko sinulla mukava työpäivä?” Jostakin kaukaisuudesta kuulen kellon kilkatusta.

Katsahdan keittiön ovelle ja näen, että siellä seisoo Esikko pitkää avaamatonta kääretorttupakettia kainaloonsa piilotellen. Enkä malta olla kysymättä rontilta: ”Yritätkö harhauttaa minua kohteliaisuudella, kun taluttelet sitä torttua siinä?” Vastaus kysymykseeni kuului: ”Enpäs tietenkään, minähän syön sen. ” Meni siis omaan ansaansa ja syö nyt palkinnoksi saamaansa jättipalaa kääretorttua, loput pelastin Miehekkään iltakahville. Minähän en mitään makeita syöpöttele, nih!

Asiasta viidenteenkymmenenteen. Saatoin ehkä tilata ohjeen, Helmin ja ehkä saatoin kenties myös tilata siihen langat, sitä ihanaista hamppua. Pahinta oli kuitenkin se, että tilasin myös muutaman muun vyyhdin. Voi poloista neulojaa, ei minkäänlaista itsehillintää. Menen istumaan Esikon häpeäportaalle, mutta kukas minut sieltä tulee laskemaan sitten pois?

Elämän makua

Tänään heräsin noin 6.50 Miehekkään kysymykseen: ”Mihin aikaan aioitkaan lähteä?”

Vastasin hänelle, etten nyt ajatellut ihan vielä nousta, että vasta klo 11.00 alkaisi terapia (siis Esikon, hih!). Toinen vielä intti, etteikö terapia ollut lauantaina eikä perjantaina? Jestas, silloin taisivat hiukseni täpsähtää pystyyn, kun tajusin, että olen nukkunut hiukan liikaa ja että olen raukka ihan sekaisin päivistä. Olin kuulemma aamulla kyllä näpännyt herätyksen kiinni, mutta sitä tarkastaessani se oli laitettu soittamaan uudelleen 8.05. Mikä ihmeen aika tuo sitten oli? No, onneksi minulla on liukuva työaika eikä siis hätää – rauhassa aamukahvit nassuun ja silmät kunnolla auki.

Onneksi loppupäivä sujuikin ihan normaaliin tapaansa. Ja ihan kuin tasapainon vuoksi lähdin sitten poiskin hiukan aikaisemmin. Tällaisina päivinä ei kannata satsata mihinkään kovin suureellisiin kuvioihin. Sitä voi lämmitellä väripadan ja värjäillä eksoottisia/pähkähulluja väriyhdistelmiä eli Harakirejä kuten eräs neuloja tässä taannoin nasevasti nimesi.

Värjäysten lisäksi sitä voi ihastella Esikon tekemää hienoa seinäkelloa, kuunnella Neiti Nökön pulinoita ja miettiä miksi Esikko ilmoitti, että hänet voisi viedä talvella Tammisaareen hienoon hotelliin?

Tämä äiti taitaa nyt lähteä oikaisemaan itsensä sohvalle, katsotaanpa kuinka kauan kestää ennen kuin joku kysyy miksi olen pitkälläni. Jostakin syystä Miehekkäältä ei koskaan tuota kysytä, sohvien mieheltä.