maanantai 2. toukokuuta 2011

Kummallista on elämä

Kiitos teille kaikille myötäelämisestä ja muista toivotuksista. Lämmittivät kovasti mieltä vaikka tirautinkin monen monta lisäkyyneltä. Tosin puhdistavia ja huojentavia sellaisia.

On se vain niin, että kun nämä eläimet ovat ainakin minulle ihan perheenjäseniä ja varsinkin tuo Valtteri hiukan muita enemmän minun kattini, niin ottaahan se sydämeen ihan tosissaan. On pitänyt yrittää nieleskellä moneen otteeseen kyyneleitä lasten edessä, etten ryöpsäyttäisi heidän suruaan aina uudelleen esille. Sinällään en yritä siis omaa murhettani heiltä peittää, vain sitä ettei heidän hyvinä hetkinään esille tulisi. Tuntuu niin turhalta onnettomuudelta tuollainen. Mutta minkäs enää mahtaa. Ainakin Valtsu sai elää riemukkaan villit seitsemän vuotta. Metsästää niin jänikset, myyrät kuin hiiretkin. Ruokaa riitti aamuin illoin ja syliä ja rapsutuksia ei puuttunut. Ilon hetkiä ja niitä hauskoja muistoja pitää nyt ajatella vaikka suru puserossa onkin. Onneksi ovat myös nuo muut karvajalat, ihan jo lastenkin takia.

Mutta – elämä jatkuu, näin se on nähtävä.

Lauantaina siis reissasin jälleen Helsinkiin Lilaa tapaamaan. Meillä on aina niin lupsakkaa ja mukavaa ja niin oli nytkin. Syötiin hyvin ja tepsuteltiin siellä sun täällä. Lila oli minulle ja neiti Nökölle tämmöiset ihanat tehnyt.



Kyllä meidän kelpaa. Minä tapani mukaan vein lankaa tuliaisiksi. Lilalla taisi olla niistä puolestaan kuvaa blogissaan.

Minä sain vielä lisäksi nämä ihanuudet.




Ystäväiseni tietää kipeät ranteeni ja näillä tällaisilla onkin ollut kova käyttöaste. Halaus vielä sinne, nämä ovat upean upeat.

Taas kerran olen saanut huomata, että neulominen on mitä parhainta terapiaa. Puikot ovat suihkineet lähes maanisesti ja jotakin valmistakin on esiteltävissä:

Baba Jagat Wollmeisesta



Varpaat on ihan kippurallaan kun yritän pysyä kiven päällä ja välttyä sotkemasta uusia sukkasiani.




Ihanat ja juuri sopivat tassuuni. Minun makuuni on tällainen perussukka eniten sillä sellaisilla nyt vain on eniten käyttösukkana tarvetta. Itselle muistiin, että 64s./2mm puikot/kantapää 6 + 6 s.

Minnekäs se lämmin kevät karkasi, takaisin ja heti!


6 kommenttia:

  1. Noista sukista tuli aivan upeat!
    Sinulle on aina niin mukava lahjoja tehdä (niitä muutenvainpäivän) kun tiedän, että tykkäät:) Ja sitäpaitsi minä saan hyvänmielen kaupanpäälle ihan joka kerta! :)
    Kyllähän se on niin, että elämä jatkuu ja niin jatkuu Valtterinkin elämä teidän sydämissänne <3
    Hali sinulle! Odotan jo seuraavaa tapaamistamme:)

    VastaaPoista
  2. Ihan totta, koleutta olen minäkin päivitellyt. Aivan ihanat sukat, ai että nuo värit menee todella kauniisti, ei liian tasaisesti vaan mukavan villisti!
    Huomasin saman rakkaan Viljoni (vasta 2v) poismenon jälkeen: se lohduttaa edes jonkin verran ja joskus aika paljonkin, että kissalla on ollut kissamainen elämä, vaikka lyhyt, mutta oikein täyteläinen sellainen oli varmasti Valtterillakin, kuuleman mukaan oikein täydellistä kissanelämää! Ja vapauteen ja seikkailuihin liittyy myös monet vaarat, sille vain ei voi mitään. Mutta Valtterin elämä oli varmasti elämisen arvoinen, ihan tosissaan. Valtteri kiittää ja tervehtii sinua jostakin pilven reunalta, se oli varmasti niin tyytyväinen eloonsa kuin kissa voi olla (eli hyvin täydellisesti, sellaisia hedonisteja ovat!)

    VastaaPoista
  3. Laitan edelleen lämpimiä ajatuksia ja voimahaleja. Kuulostaa siltä, että Valtteri sai viettää suorastaan upeita kissanpäiviä. Aikanaan suru ja haikeus haihtuu ja tilalle tulee lämpimästi hymyilyttäviä muistoja, jotka eivät pyyhkiydy koskaan mielestä.

    VastaaPoista
  4. Hyvä, että lasten suru jo hellittää! Ihanat sukat. Minä olen yhdet sukat tuosta Wollmaisesta neulonut, mutta ei aavistustakaaan kenelle ne annoin... Olin kyllä lankaan ihastunut mutta sitä ei myydä täällä enkä ole tilannut sitä mistään. Jos sitten taas käsityömessuilta ostais.

    VastaaPoista
  5. Voi että, onko kisu kuollut se on surullista. Minun on vaikeaa ottaa kissaa tai yleensäki kotieläintä enään. Jos ja kun siitä pitää luopua, niin mie suren kauan. Meillä on ollut jos minkälaista eläintä ja se on ollut kova pala kun niistä pitää luopua. Voimahalit sinulle.

    VastaaPoista
  6. :( Mie olen sanoinkuvaamattoman pahoillani, että kissasi on kuollut..omat kissani ovat miulle perhe, mieheni lisäksi, enkä tiedä kuinka tulen selviämään sitten kun he joskus minut jättävät. Voimia sinulle.

    p.s. Sukatkin ovat kauniit.

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.