Pellemäinen tarina

Vuosi sitten kesällä pohdimme punaisen kissuuden hankintaa. Valtterikultanen oli menehtynyt aiemmin tapaturmaisesti ja Repe-kissuuskin karkaili ja vaelteli koska ei tullut enää yhtäkkiä juttuun muiden kanssa. Repelle onneksi löytyi uusi koti lähikyliltä ja saa edelleen siellä ulkoilla onnellisena.

Me siitä sitten kissanhakumatkalle tuonne kaakkois-Suomen suuntaan lähdimme. Sieltä kuitenkin tarttui aiotun poikakissan lisäksi mukaan myös Helmi-neitimme.

Mutta, Pellestähän aioin kertoilla.

Pelle on mitä lempein ja kiltein luonne. Ihan täysin terve hän ei ole, sen olemme todenneet. Hännän viimeisessä nikamassa on epämuodostuma sekä toisen takatassun yhdestä varpaasta puuttuu luu ja siksi pojun varvas harottaa hassusti suoraan sivulle. Myöskään mieleltään meistä Pelle ei ole aivan normaali. Hieman kuten olisi lievästi kehitysvammainen. Lempeästi usein toteammekin pojasta, ettei ole se laatikon terävin veitsi. Eläinlääkärin kanssa jutellessamme totesimme, että Pelle on kuitenkin täysin toimiva tapaus. Käy hienosti vadilla, syö hyvin ja osaa pitää itsensä ja välillä myös Helminkin puhtaana. 

Pelle rakastaaa Annia, jokailtainen rutiini on kiemurrella lattialla makaavan Annin kuonoa noin puolen tunnin ajan ympäri ämpäri ja koiraneiti sietää tämän ihailtavasti. Pesee vain lopuksi pojan läpimäräksi ja toinen on onnellistakin onnellisempi. 

Muiden kissojen kanssa Pelle tulee toimeen moitteettomasti, on jopa oppinut läimäyttämään Emppu-herraakin takaisin jos käy aiheetta läpsimään.

Sylissä Pelle kyllä tykkää olla jos hänet vain varovasti sinne nostetaan. Jos äkkinäisesti sen erehtyy tekemään, on toisella kaikki raajat harallaan ja syliin nostajalla yhtäkkinen peruukki päässään. Veikkaan, että kehon hahmotus ei ihan toimi ok tavalla.

Näin sisäkissana Pelle pärjää oikein hyvin, mutta emme voisi kuvitellakaan häntä ulos. Voin oikein hyvin kuvitella pojan istumassa keskellä maantietä ja auton ajavan ylitse viuh vauh vaan. Mutta summasummaarum.. kyllä sitä erilaisuutta maailmaan mahtuu oikein hyvin ja jokainen olento on arvokas.

Minä olen viettänyt vapaapäivää kotosalla tänään ja oih autuutta, pitkään nukutut unet. Hieman cappucinoa nassuun ja sitten rauhassa kodin askareita toimittamaan. Hyvin voimaannuttavaa. Huomenna sitten ystävä-kultaa pitkästä aikaa Helsinkiin tapaamaan. Oikeinkin mainio viikonloppu, toivottavasti kaikilla muillakin, jotta muiskis vaan!