Yksi rakkaista

Niin, yksi rakkaistani (poislukien tietysti perhekultanen) on tietenkin Kusti.

Tässä sitä kaihoisasti katsellaan ulos. Kaikenkaikkiaan kuitenkin sopeutunut todella hyvin pysyvään sisäkissan rooliinsa. Peuhaa muiden kissakavereiden kanssa turhia energioita pois ja nukkuu mamin vaatekaapissa karvastamassa.

Kusti on kova poika juttelemaan. Erilaisia kurnutuksia ja naukuja on vaikka miten monenlaisia.

Spesiaalijuttu meistä Kustille on tämä ominainen hämäävä hieman yrmy ilme, jolla helposti hämää vieraammat luulemaan kiukkuiseksi körmyksi. Vielä mitä, leppein olento kissojen sukukunnasta mitä löytyä voi. 

Minä olen tänään uhrannut pojalle paljon hellyyttä sillä tänään on taas ollut hänellä sellainen päivä, että tahtoisi tuonne ulos eikä ainakaan valjaissa. En viitsi nyt kiusata häntä sillä. Muuten tosiaan Kustista ei jalan vammaa enää juurikaan huomaa, mutta istuessaan syömään tai muuten siihen vastaavaan asentoon, laittaa tuon vasemman takajalan suoraksi vartalon viereen. Pitää joku kerta ottaa kuva niin huomaatte mitä tarkoitan. Se varmaan hieman vaivaa ajoittain. Varmaan saattavat säätilatkin vaikuttaa ihan niinkuin meillä ihmisilläkin.

Oikein ihanaa viikonloppua on hyvä myös tässä yhteydessä toivottaa. Me vietämme sitä Esikko-kullan kotiloman merkeissä, joten menoa ja meininkiä ei tule puuttumaan, hihii!